EU:hun mukautuminen
EU:n kalastuspolitiikkaan mukautuminen jatkui vuoden aikana. Kalastus alkoi jakautua yhä selvemmin. Lohenkalastuksen kriisi paheni, kun taas silakankalastuksen tila oli tyydyttävä, jopa hyvä. Turkisteollisuuden suotuisa taloudellinen tilanne ja silakan kasvava vienti itään näkyivät markkinoilla. Myös suomukalan kysynnän kasvua oli havaittavissa, vaikka hintakehitys oli edelleen heikkoa.
EU:n vuosien 1992-1996 alusohjelman (MGP III) jälkeen ehdotettiin uutta ohjelmaa vuosiksi 1997-2002 (MGP IV) supistamaan paitsi lohi- ja turskanpyyntialusten määrää, myös rannikkokalastuksen alussegmenttiä. Kesäkokouksessa elokuussa liitto antoi kommenttinsa. Eritoten todettiin, ettei rannikkosegmentin leikkaamiselle ole syytä.
Lohenkalastuksen rajoitukset
Tammikuussa liitto antoi lausuntonsa lohityöryhmän ehdotuksesta (Havun lohityöryhmä 1995). Liitto ilmoitti, ettei se hyväksy ehdotettuja rajoituksia. Liito vaati kokonaisvaltaista tutkimusta ehdotusten sosioekonomisista vaikutuksista ja ammattikalastajien tulonmenetyksistä. Poliittisia puolueita informoitiin liiton kannasta ja politikkoja tavattiin useasti, esimerkkinä kalastaja Tor-Erik Johanssonin tapaaminen pääministeri Paavo Lipposen kanssa. Pohjanmaalla kalastajat ehdottivat vaihtoehtoiseksi ratkaisuksi lohen rauhoittamista kokonaan kahdeksi vuodeksi.
Valtioneuvosto antoi kuitenkin lohiasetuksen (258/1996) 8.3.1996 yhden pöydälle jättämisen jälkeen äänin 16-2 (Enestam ja Norrback vastustivat). Varapuheenjohtaja Heinonen luopui protestina puoluekirjastaan (sd.). Jopa Ahvenanmaa päätti noudattaa asetusta. (rannikkokalastuksen aloituspäivät 16.6., 21.6., 26.6. ja 1.7.)
Ministeriö nimitti sosioekonomisen työryhmän lieventämään rajoitusten vaikutuksia. Liiton tekemän huomattavan työn jälkeen lohenkalastajat saivat noin 4 miljoonan markan korvauksen tulonmenetyksistä.
Kansainvälinen kalastuskomissio (IBSFC) aloitti lohisuunnitelma Salmon Action Plan (SAP) valmistelun. Se hyväksyttiin vuonna 1997.
Liitto ehdotti, että lohenkalastuksessa siirryttäisiin 1.1.1998 lähtien toimijakohtaisiin kiintiöihin.
Komissio vierailulla ja vapakalastus kuuma aihe eduskunnassa
Komissaari Emma Bonino vieraili elokuussa Suomessa ja tapasi muun muassa sisäministeri Jan-Erik Enestamin. Toiminnanjohtaja sai mahdollisuuden tavata Boninoa veneretkellä Suomenlinnaa ympäröivillä vesillä. Hän ymmärsi suomalaisten huolen silakankalastuksen tulevaisuudesta, muttei halunnut puuttua kansallisiin lohiriitoihin.
Keski-Lapin ammattikalastajat vaativat liittoa aktivoitumaan sisävesillä ja liitto ehdotti, että kalastusvakuutuksen tulisi koskea myös sisävesiä.
Raportteja alkoi tulla ensimmäisistä merimetsoista Uudenmaan saaristossa. Hallituksen jäsen Kaj Sjödahl Hangosta totesi, että jotain on tehtävä välittömästi, ennen kuin tämä menee liian pitkälle. Hän oli oikeassa.
Syksyllä 1996 vapakalastuslupia käsiteltiin eduskunnan perustuslakivaliokunnassa sekä maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Tunteet kuumenivat sekä kentällä että eduskunnassa. Liittoakin kuultiin valiokunnissa. Eduskunta hyväksyi lopulta läänikohtaisen vapakalastusluvan äänin 105-58, 2 tyhjää ja 34 poissa. Jotkut vapaa-ajankalastuksen aktiivit poistettiin yleisölehteriltä heidän osoittaessaan suosiotaan tulokselle ja puhemies sai myös rauhoitella salin tunnelmaa. Uudenmaan ja Turunmaan kalastajat halusivat viedä myöhemmin asian EU-tuomioistuimeen. Liitto ei kuitenkaan ottanut aktiivista roolia tässä prosessissa.
Silakka erotetaan sillistä
EU:n neuvosto hyväksyi 14. lokakuuta kalojen koko- ja luokitteluasetuksen. Tämä asetus erotti ensimmäistä kertaa silakan sillistä: silakka, kokoluokka 5 (12-32 kpl/kg), pyydettynä ja maihin tuotuna pohjoiseen pisteestä 59° 30’. Liitto oli tehnyt tästä aloitteen noin kaksi vuotta aikaisemmin. Aluksi muutosta pidettiin mahdottomana toteuttaa. Se kuitenkin onnistui, ja liitto kiitti erityisesti Orian Bondestamia (EU-edustusto Brysselissä) ja Pekka Niskasta (kalastusneuvos, MMM) jotka veivät asiaa eteenpäin EU:ssa.
Valmisteveroton polttoaine
Vuoden alusta tulli alkoi lopulta maksaa takautuvasti perusteettomasti perittyjä polttoaineen valmisteveroja troolareille. Prosessi oli alkanut vuonna 1994 ja saatettiin loppuun vuoden aikana. Lopullinen summa korkoineen nousi yli miljoonaan markkaan ja kustannusten jälkeen yli 900 000 markkaa voitiin maksaa kalastajille.
Työ kaupallisessa kalastuksessa käytettävien alusten ja veneitten valmisteverottoman polttoaineen hankkimiseen jatkui vuoden aikana ja lopulta joulukuussa valtiovarainministeriö teki asiasta periaatepäätöksen. Intensiivinen työ tuotti lopulta tuloksia ja lakiesitys vietiin eduskuntaan vuonna 1997.
Organisaatioasiat
Hallitus otti jäsenmaksujen osalta tiukemman linjan ja toimenpiteillä oli osittain toivottu tulos. Aluejärjestöt poistivat riveistään jäseniä, jotka eivät olleet hoitaneet velvollisuuksiaan, ja jäsenmäärä väheni (625).
Kevätkokous pidettiin Oulussa vuoden 1996 Kalaviikon yhteydessä.
Liiton pyrkimyksenä oli lisätä yhteistyötä muiden Itämeren kalastusjärjestöjen kanssa. Yhteistyötä oli jo aiemmin tehty ruotsalaisten kalastajien kanssa. Vuonna 1994 oli liitytty Nordiska Fiskares miljösekretariatiin, jonka tarkoituksena oli toimia vastapainona ympäristöjärjestöjen kalastuksenvastaisille toimille. Vuonna 1996 perustettiin Baltic Working Group, joka huolehti kalastajien intresseistä EU-asioissa ja valmisteli erityisesti yhteisiä kantoja IBSFC:n kokouksiin. Liitto osallistui myös pohjoismaiseen projektiin kalan ympäristömerkkihankkeeseen koska ala oli etenkin Islannissa huolissaan WWF:n ja Unileverin ympäristömerkkisuunnitelmista. Seuraavana vuonna perustettiin Marine Stewardship Council (MSC). 1990-luvulla pohjoismainen kalastusyhteistyö oli vielä vilkasta ja toiminnanjohtaja osallistui pohjoismaisiin kokouksiin Islannissa ja Grönlannissa sekä Ruotsissa, Norjassa ja myös Suomessa (Porvoossa).
Liitolla ei ollut resursseja palkata uutta järjestösihteeriä, mutta liitolla oli yhdessä Kalakauppiasliiton kanssa lyhytaikaisia työntekijöitä, kuten Helena Hiipakka ja Marja Latvatalo.
Heikki Salokangas ilmoitti marraskuun alussa ettei hän jatkaisi puheenjohtajana vuonna 1997. Syyskokouksessa Kaskisissa Göran Heinonen valittiin yksimielisesti uudeksi puheenjohtajaksi.
Ajatus Suomen Kalaliitto – Finlands Fiskförbundin perustamisesta kolmen keskeisen elinkeinokalatalouden organisaation kesken oli ilmoilla, ja siitä käytiin järjestöjen välillä keskusteluja eri tilanteissa. Se on kuitenkin yhä edelleen vain ajatus.
