Hintaongelma
Ensimmäinen EU-jäsenvuosi oli alalle haastava. Silakan- ja lohenkalastus kärsivät erityisesti, mutta myös rannikko- ja sisävesikalastuksella oli ongelmia. Silakan hintatuki oli lakkautettu 1.1.1995. Arvonlisäverovelvollisuus laajennettiin alkutuotantoon ja alkutuotantovähennys poistettiin. Käytännössä toimialan oli vaikea siirtää lisäkustannuksia kuluttajahintoihin, etenkin kun muut elintarvikkeet hyötyivät EU:n maatalouspolitiikan suorista tuotantotuista. Tästä seurasi kalastajan saaman hinnan jyrkkä lasku useiden lajien osalta.
Ammattikalastajilla ja kalakauppiailla oli myös aivan erilainen näkemys siitä, miten hinnanmuodostus tapahtuisi. Neuvotteluja käytiin liittojen välillä, mutta vailla tuloksia. Kalatoimialan järjestöt ehdottivat kuitenkin yhteisessä lausunnossa valtiovarainministeriölle, että arvonlisävero alennettaisiin 17 prosentista 12 prosenttiin.
Liiton suunnitelmat tuottajaorganisaation (TJ) perustamisesta eivät herättäneet riittävästi kiinnostusta kalastajien keskuudessa. Liitolla oli kuitenkin valmiudet käsitellä asiaa, mikäli kiinnostus vakavasti heräisi. Yhdessä Ruotsin TJ:n (PO Gävlefisk) kanssa liitto pyrki parantamaan silakan asemaa EU:ssa. EU-lainsäädäntöön ehdotettiin erillistä kokoluokkaa silakkaa varten. Muutos hyväksyttiin vuonna 1996. Kotimaisen Kalan puheenjohtaja Jan-Erik Enestam ehdotti myös, että markkinointinimi stromming voitaisiin ottaa käyttöön. Liitto jatkoi myös laatuhanketta, erityisesti troolikalastuksessa. Saaliin jäähdytys jäävedessä oli avaintoimenpide.
Sekä Lohenkasvattajien liitto että SAKL keskustelivat toistuvasti ministeriön kanssa norjalaisen lohen kasvavan tuonnin kotimaiselle kalataloudelle aiheuttamista ongelmista. Norjan lohi ei vaikuttanut ainoastaan kirjolohen ja merilohen hintaan, vaan myös muiden kotimaisten kalojen hintaan. Vuoden lopussa Euroopan komissio päätti norjalaisen lohen vähimmäishinnasta.
EU-jäsenyys tarjosi pääsyn suuremmille kalastusvesille. Useat aiemmin lohta kalastaneet alukset siirtyivät turskan kalastukseen Itämeren eteläosiin ja kiintiö oli kalastettu loppuun jo kesäkuussa. Seuraavana vuonna myös suomalaiset kalastajat liittyivät ruotsalaiseen tuottajaorganisaatioon.
Kalastusalusten romuttaminen
Kalastusalusten romuttaminen aloitettiin vuoden aikana. Maa- ja metsätalousministeriö julisti tarjouskilpailun. Kalastajat ilmoittivat hinnan, jolla olisivat valmiita romuttamaan aluksensa. Vuonna 1995 Suomessa oli yhteensä 117 lohitroolaria ja 169 silakkatroolaria. Tarkoituksena oli romuttaa 20 prosenttia lohipaateista ja 5 prosenttia silakkatroolareista. Tarjouksia tehtiin paljon, ja 9,8 miljoonaa markkaa oli varattu romuttamiseen ensimmäisenä vuonna. Romutusmenettely johti myös juridisiin ongelmiin romutustuen verottamiseen liittyen. Menettelyn aikana ministeriö oli toimittanut vääriä tietoja tuen verotuksesta. Liitto auttoi noin 10 kalastajaa valitusten viemisessä hallinto-oikeuteen ja ne myös hyväksyttiin, mikä oli huomattava helpotus kalastajille.
Ministeriö perusti EU-seurantaa varten työryhmän puheenjohtajanaan kansliapäällikkö Reino Uronen. Mietintö annettiin vuoden 1996 alussa. Kim Jordas (SAKL) ja Kaisa Rossi Lohenkasvattajien liitosta esittivät eriävän mielipiteen 23 ehdotetulla toimenpiteellä. Liitto katsoi, ettei ministeriö tehnyt tarpeeksi helpottaakseen EU:hun mukautumista. Liitto kehotti ministeriötä harjoittamaan aktiivisempaa kalastuspolitiikkaa talouspoliittisin keinoin.
Euroopan komissio hyväksyi (5a) rakenneohjelman, ja ohjelman täytäntöönpanon seuraamiseksi perustettiin seurantakomitea. Rakenneohjelman lisäksi tehtiin yhteisöaloite PESCA, sosioekonomisen kehityksen ohjelma.
Ministerivierailu
Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä oli liiton vieraana Pohjanmaalla 11.-12.9. Ministeri tutustui rannikkokalastukseen Björkössä (Jarl Kaarto) ja troolaukseen Kaskisissa (Silva, Ralf ja Mats Hellström). EU-asioiden lisäksi keskusteltiin erityisesti hyljeongelmasta ja lohenkalastuksesta sekä mahdollisista tulevista rajoituksista. Illalla Kalles Inn -majatalon savusaunassa Hemilä lausui enemmän tai vähemmän kuolemattomiksi muuttuneet sanat: yrittäkää kestää muuttama vuosi lohenkalastuksen rajoituksia, sitten lohta riittää ja voitte jatkaa kuten ennenkin. Tuolloin (1995) pääaltaan ja Pohjanlahden lohikiintiö oli 127000 lohta ja Suomenlahden lohikiintiö oli 97000 lohta.
Syksyllä Hemilä jätti hallitukselle ehdotuksen erittäin rajoitetusta harmaahylkeen metsästyksestä (Itämeren kanta tuolloin 5300). Lykkäilyn ja poliittisten neuvottelujen jälkeen ehdotus hyväksyttiin WWF:n ja eräiden muiden toimijoiden vastustuksesta huolimatta. Vaikka metsästys oli lainsäädännössä sallittu, ministeriö ei aluksi myöntänyt metsästyslupia. Ensimmäiset 30 lupaa myönnettiin metsästysvuodeksi 1997-1998.
Vapakalastus, ammattikalastajan määritelmä ja uudet lohenkalastusrajoitukset
Vapakalastustyöryhmä oli ehdottanut kalastusaluepohjaista vapakalastuslupaa. Kari Rajamäki (sd.) teki kuitenkin ehdotuksen lääniluvasta, jota 105 kansanedustajaa tuki. Keskustelu eduskunnassa kiihtyi, ja aihe aiheutti myös sisäisiä keskusteluja liitossa. Erityisesti ammattikalastajat, joilla oli omia kalastusvesiä, arvostelivat liittoa ja toiminnanjohtajaa heidän mielestään liian pehmeästä linjasta.
Toukokuussa eduskunnan oikeusasiamies katsoi vastauksena kanteluun, että ammattikalastajan määritelmän olisi oltava laissa eikä kalastusasetuksessa. Määritelmää oli hiljattain muutettu (1994). Ministeriö aloitti siis lainsäädäntömuutoksen valmistelun ja liitto vaikutti siihen aktiivisesti. Ehdotus uudeksi määritelmäksi toimitettiin eduskuntaan vuoden lopulla. Asian käsittely vei eduskunnassa kuitenkin aikaa ja uusi määritelmä tuli voimaan vasta 1.1.1997. Se noudatti pitkälti liiton alkuperäistä ehdotusta.
Lohityöryhmä, johon kuuluivat muun muassa ylijohtaja Seppo Havu ja kansanedustaja Erkki Pulliainen teki vuoden lopussa ehdotuksen uusista kauaskantoisista lohenkalastusrajoituksista. Ehdotusten käsittely jatkui seuraavan vuoden alussa.
Puheenjohtajavaalit
Vuonna 1995 liitolla oli 12 jäsenjärjestöä ja yhteensä 659 jäsentä. Järjestösihteeri Sari Turkkila jätti liiton 15.4. eikä tehtävää voitu enää jatkaa. Liitto kärsi suurista taloudellisista ongelmista ja vuosikokouksessa päätettiin ylimääräisestä 300 markan jäsenmaksusta liiton taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Toimintakertomuksessa puhutaan lisäksi jäsenten lisääntyneestä passiivisuudesta. Sääntömuutos hyväksyttiin kevätkokouksessa. Sen myötä suora jäsenyys tehtiin mahdolliseksi.
Syyskokouksessa Heikki Saarinen Lounais-Suomen Ammattikalastajista ehdotti uudeksi puheenjohtajaksi rannikkokalastaja Vesa Vihistä. Vaaleissa Heikki Salokangas sai 13 ääntä, Vihinen yhden (1) äänen ja lisäksi annettiin kaksi (2) tyhjää ääntä. Ehdottaja oli itse poistunut kokouksesta ennen äänestystä. Salokangas siten valittiin uudelleen. Tämän tapahtuman jälkeen vuosikokouksessa tai liiton hallituksessa ei ole äänestetty. Vuosikokouksen päätöslauselma antoi tiivistelmän vuoden tapahtumista.
