Ministeri Pesälä lohta kalastamassa
Lohiasiat jatkoivat liiton työllistämistä. Kalastajat eivät olleet saaneet osaa kalastuskiellosta vuonna 1993 luvatuista korvauksista. Kevättalven aikana oli myös laadittu ehdotus uusista lohenkalastuksen rajoituksista. Maaliskuun lopulla valtioneuvosto hyväksyi viivästysten ja muutosten jälkeen uuden asetuksen, jolla otettiin käyttöön avomerikalastuksen kieltoajat ja rannikkokalastuksen myöhäisemmät aloituspäivät (2.6., 8.6. ja 14.6.).
Sakari Kuikan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) nimissä antama ennustus toi oman lisämausteensa. Kuikan mukaan vaellusvuosi 1994 tulisi olemaan lohella hyvä tarjoten suuria saaliita. Kuikka oli huolissaan siitä, miten nämä jättiläissaaliit kävisivät kaupaksi. Ennuste johti häiriöihin markkinoilla ja lohen hinta sukelsi yhdessä yössä. Liiton hallituksen kesäkokouksessa heinäkuussa julkaistiin lehdistötiedote, jossa arvosteltiin Kuikan ja RKTL:n toimia voimakkaasti.
Kaikki tämä johti uusiin konflikteihin 22. toukokuuta. Kansliapäällikkö Reino Uronen soitti illalla hallituksen iltakoulusta ja pyysi liittoa poistamaan ajoverkkoalukset, jotka uhmasivat kalastuskieltoa Ahvenanmaan lähivesillä. Muutamien puhelinkeskustelujen jälkeen kalastus pystyttiin lopettamaan ja alukset saatiin palaamaan satamaan.
Liiton varapuheenjohtaja Göran Heinonen ja toiminnanjohtaja tapasivat ministeri Iiro Viinasta kahteen otteeseen puuttuvien korvausten perässä. Lopulta Viinanen totesi, että kuulkaas pojat, nyt tehdään näin, te saatte miljoonan ja sitten tästä ei enää puhuta. Se oli väkevä vastaus.
Liitto kävi toukokuussa myös kaksi neuvottelua uuden ministerin Mikko Pesälän kanssa ja ministeri tutustui Porin ja Reposaaren lohenkalastukseen kahden päivän ajan heinäkuun alussa. Suhteet ministeriöön olivat olleet kireät Puran ministerikauden aikana, mutta keskustelut Pesälän kanssa paransivat tilannetta. Pesälä lupasi olla rajoittamatta lohenkalastusta syksyllä, hyljeongelmaa tutkittavan nopeasti ja ministeriön ja liiton välillä käytävän neuvotteluja ammattikalastukseen liittyvistä kysymyksistä ennen päätöksentekoa.
Pohjoismaiden pääministerien kesäkokouksessa heinäkuussa Suomen lohenkalastus nousi yllättäen otsikoihin. Ruotsi syytti Suomea liikakalastuksesta. Aiemmin samana vuonna Ruotsi oli ehdottanut lohenkalastuksen täyskieltoa. Pidän kalastamisesta ja kalan syömisestä, ja kalastuksen ympärillä on aina ongelmia, totesi pääministeri Esko Aho.
Hyljevahinkojen osalta liitto katsoi, että valtion tulisi ne korvata. Liiton mukaan metsästysasiaa tulisi käsitellä varoen, mutta erityisesti vahinkoja aiheuttavien hylkeiden metsästystä olisi harkittava. Ahvenanmaalla tosin kalastajat ryhtyivät konkreettisempiin toimiin ongelman vakavuuden korostamiseksi.
EU-neuvottelut
Mahdollinen EU-jäsenyys leimasi tietysti vuotta. Neuvotteluja käytiin ja arviointeja tehtiin. Lokakuussa asiasta järjestettiin kansanäänestys.
Ministeriö nimitti maaliskuussa sopeutumisryhmän. Sen tehtävänä oli luoda ammattikalastajarekisteri, tutkia ITQ-järjestelmää (yksikkökohtaiset siirrettävät kiintiöt) ja tutkia ylipäätään alan sopeutumista EU:hun ja ehdottaa asianmukaisia toimenpiteitä. Liitto totesi ryhmän jätettyä loppuraporttinsa, että konkreettiset ehdotukset puuttuvat.
Liitto käynnisti hankkeen, jossa selvitettiin kalastusalusten kuntoa ja tarvittavia toimenpiteitä kalahygienian parantamiseksi. Liitto oli todennut, että uudessa tilanteessa laatutyöstä tulee entistä tärkeämpää. Kenttätyöhön pestattiin Kalapriima Ky ja Tero Laukkanen. Hanke oli myös osa mahdollista sektoriohjelmaa.
Liitto jatkoi myös tuottajaorganisaatiomallin (TJ) tutkimista. Aikaisemmin oli käyty Ruotsissa ja Tanskassa tutustumassa toimintaan ja vuonna 1994 Markku Aro, Pekka Niskanen ja Kim Jordas vierailivat Irlannissa ja muun muassa Killybegsin kalasatamassa.
– Vasemmanpuolinen liikenne kapeilla ja mutkaisilla teillä, Pohjois-Irlannin raja ja sikäläisen TJ-pomon lausunto, että homma toimii jos kaikkikalastajat laitetaan samaan aikaan samaan huoneeseen sopimaan asioista muistuvat esimerkiksi mieleen, sanoo Jordas.
Syyskokouksessa päätettiin kartoittaa kalastajien kiinnostusta tuottajaorganisaatioon.
Ylijohtaja Seppo Havu vieraili liiton kevätkokouksessa Turussa Kalaviikon yhteydessä 1994. Havun mukaan EU-neuvottelut olivat tuottaneet tulosta, silakan rehukalastus sallittaisiin kolmeksi vuodeksi joka tapauksessa ja Suomen 12 mailin kalastusvyöhyke säilyisi. Ongelmana oli lähinnä lohikiintiön koko. Havun mukaan tulosta oli pidettävä siedettävänä. Liitto kuitenkin katsoi, että moni seikka oli edelleen auki, mukaan lukien kalastusvakuutus ja kalastuksen rakenneuudistuksen toteuttaminen. Tästä syystä liitto kehotti jäseniään äänestämään kansanäänestyksessä jäsenyyttä vastaan. Kuten tiedämme, ei-äänet eivät riittäneet estämään jäsenyyttä.
Suunniteltu siirtyminen vaiheittain uuteen hintatukijärjestelmään 1. heinäkuuta alkaen ei toteutunut EU-jäsenyyden seurauksena. Siirtyminen tapahtui siksi kerralla vuosien 1994 ja 1995 vaihteessa. Jo vuonna 1994 tilanne heikkeni. Riittämättömien varojen vuoksi silakan hintatuki I-kokoluokalle loppui ja suuremman silakan hintatukea alennettiin ajanjaksolle 1.9.-31.12. Myönteistä oli, että Länsi-Rannikon Kala aloitti silakan viennin Venäjälle.
Vuoden lopulla aloitettiin sektoriohjelman laatiminen. Myös laivasto-ohjelma laadittiin ja todettiin, että lohen kalastuslaivastoa tulisi pienentää 20 prosentilla ja silakan kalastuslaivastoa 5 prosentilla romutuksien kautta. Markku Aro ja Orian Bondestam esittelivät syyskokouksessa sektoriohjelmaa ja keskustelua käytiin tukirahoista, silakan rysäkalastuksen tulevaisuudesta ja alusten romuttamisesta.
Vapakalastus
Vapakalastuksen työryhmä oli nimitetty tutkimaan vapaa-ajankalastuksen lupajärjestelmän kehittämistä. Aihe ei noussut liiton tärkeysjärjestyksessä kovin korkealle, mutta aiheutti sisäisiä jännitteitä. Erityisesti uusimaalaiset kalastajat halusivat selkeyttä liiton lausuntoihin. Asiaa ei vielä tänä vuonna ratkaistu, mutta poliittinen keskustelu kävi tulevina vuosina kiihkeäksi.
Uusi organisaatiomalli
Tammikuussa hallitus hyväksyi uuden organisaatiomallin toiminnalleen. Työvaliokunnan lisäksi eri segmenteille valittiin vastuuhenkilöt aikaisempien valiokuntien sijasta.
Liitto pyysi tarjouksia useilta polttoaineyhtiöiltä ja yhteistyökumppaniksi valittiin Oy Shell Ab. Sopimuksen mukaan myös liitto sai pienen provision myytyjen polttoainemäärien perusteella.
Lounais-Suomen Ammattikalastajat käynnisti Kalapörssi-hankkeen ja liitto antoi sille avustuksen. Tarkoituksena oli luoda sähköinen myyntipaikka alueen kalastajille. Tämän on täytynyt olla yksi ensimmäisistä vastaavista hankkeista epäonnistumisestaan huolimatta.
Liitto päätti myös, että suoran jäsenyyden pitäisi olla mahdollista.
Suomen Ammattikalastajaliitto, Suomen Kalakauppiasliitto ja Hätälä Oy perustivat 15. maaliskuuta Kotimainen kala ry:n (myöhemmin Pro Kala ry). Jordaksesta tuli väliaikaishallituksen puheenjohtaja, ja häntä seurasi maaliskuussa 1995 puolustusministeri Jan-Erik Enestam. Liitosta tuli myös Nordiska Fiskares Miljösekretariet jäsen. Kalakauppiasliiton kanssa käytiin keskusteluja kalakaupan yhteisestä kauppatavasta.
Hallitus otti käyttöön kaksipäiväiset kesäkokoukset, ensimmäinen järjestettiin Tampereella heinäkuussa 1994.
Syyskokouksessa professori Juhani Kettunen RKTL:stä esitteli laitoksen organisaatiomuutosta ja korosti ammattikalastajien olevan tärkeä asiakasryhmä ja RKTL:n haluavan investoida kala-alan tutkimukseen. Liiton ja RKTL:n suhde oli ollut kireä Kuikan aikaisemmin samana vuonna tekemien lohiennusteiden jälkeen. Pöytäkirjan mukaan Kettusen puhe sai hillityn kohteliaan vastaanoton.
Arvokas seminaari
Syksyllä havaittiin, että troolikalastuksessa käytettyjen polttoaineiden veroja oli peritty väärin. Polttoaineen olisi pitänyt olla valmisteverottomia, jos sitä käytettiin kalastuksessa aluevesien ulkopuolella.
– En muista yksityiskohtia, mutta eräs virkamies toi asian esille kalastusseminaarissa Helsingissä. Olimme välittömästi yhteydessä nuoreen porilaiseen juristiin, joka aloitti prosessin tullilaitosta vastaan saadakseen veron takaisin takautuvasti kolmen vuoden ajalta. Keräsimme laatikoittain polttoainelaskuja jäsenaluksiltamme ja veimme ne tulliin ja vaadimme palautuksia. Summa oli suuri, melkein miljoona markkaa.
– Vielä tärkeämpää on, että tästä tuli alku verolainsäädännön muutokselle ja vuodesta 1997 lähtien ammattikalastajien kaupalliseen kalastukseen käyttämää polttoainetta on voinut ostaa joko ilman valmisteveroa tai sen voi hakea myöhemmin takaisin, muun EU:n linjan mukaisesti, Jordas jatkaa. Joskus kannattaa käydä seminaareissa!
