Vuonna 1991 toiminta seurasi pitkälti tuttua kaavaa: silakan ja kilohailin hintatukineuvotteluja ja lohenkalastuskysymyksiä. Markkinatilanne oli erittäin vaikea ja uusia markkinoita etsittiin.
Rehumarkkinoilla ongelmia
Elintarvikesilakan hinnasta päästiin sopimukseen jo marraskuussa 1990. Rehusilakasta ei kuitenkaan päästy sopimukseen, turkistarhaus ei tullut edes neuvottelupöytään. Rehusilakan hinta oli alhaisimmillaan 10 penniä kilolta ja sen määrä laski noin 50 miljoonasta kilosta noin 20 miljoonaan kiloon. Kalastajat pakotettiin jopa heittämään saaliinsa yli laidan. Hintatukineuvotteluissa päästiin sopimukseen kompensaatiosta. Tulotukea myönnettiin enintään 12500 markkaa kalastajaa kohden. Tilanteesta johtuen kalastajien määrä kuitenkin väheni etenkin Suomenlahdella ja Saaristomerellä.
Uusia markkinoita etsittiin
Maa- ja metsätalousministeriö myönsi uuden avustuksen silakan ja kilohailin viennin edistämiseksi. Projekti käynnistettiin Tero Kaski projektijohtajanaan. Virolaiset olivat kiinnostuneita säilyketeollisuudessa käytettävästä kalasta, mutta Neuvostoliiton ja Viron epäselvä poliittinen tilanne vaikutti siihen, ettei tuloksia saatu. Osa rehusilakasta meni Tanskaan huolimatta siitä, että siinä oli kaikenlaisia vaikeuksia.
Yhdentymistä
Liitto valmisteli esityksen uudesta tulojärjestelmästä maa- ja metsätalousministeriön Kala EY-EFTA -työryhmälle.
Silakkasaalis oli noin 80 miljoonaa kiloa ja kalastustulot silakasta noin 80 miljoonaa markkaa. Rehusilakan huono markkinatilanne johti elintarvikesilakan hinnan nousuun, mikä puolestaan johti vaikeuksiin melko vakailla elintarvikemarkkinoilla joiden suuruus oli noin 25 miljoonaa kiloa. Noin puolet elintarvikesilakan hinnasta oli hintatukea, mikä oli kielletty EFTA-sopimuksissa. Ihanderin mielestä valtiontukea markkinahäiriötä aiheuttavan ylituotannon poistamiseen ei kuitenkaan ollut kielletty.
Maa- ja metsätalousministeriön toimistopäällikkö Markku Aro vieraili liiton vuosikokouksessa keväällä puhuakseen vapaakauppasopimuksista ja hintatukiasioista. Aro oli aloittanut ministeriössä vuonna 1987.
Vuoden 1992 rehusilakan hinnasta päästiin yllättäen yksimielisyyteen jo syksyllä 1991, ja hinta nousi 45 penniin kilolta etelässä ja 50 penniin kilolta pohjoisessa. Turkistarhaus lupasi ottaa 35 miljoonaa kiloa. Turkisteollisuuden suhdanteet olivat kääntyneet parempaan suuntaan. Elintarvikesilakan osalta puolestaan ei päästy sopimukseen: ostajat halusivat alentaa hintaa. Anssi Päivärinta Länsi-Rannikon Kala Oy:stä ilmoitti, että toimiala täytyy saada eurokuntoon. Päivärinta oli myös Kalakauppiasliiton puheenjohtaja.
Lohenkalastuskielto
Lohen rysäkalastuksessa sovellettiin aikaisempaa aikataulua. Valtio korvasi kalastajien tappiot osittain avustuksilla. Kansainvälinen Itämeren kalastuskomissio vahvisti ensimmäistä kertaa vuodelle 1991 lohikiintiön ja Suomen kiintiö pääaltaalle ja Pohjanlahdelle oli 700 tonnia. Koska saaliit olivat melko hyviä, arvioi maa- ja metsätalousministeriö kiintiön täyttyneen syksyn aikana ja avomerikalastus kiellettiin 15.11. Oli erikoista, että liitto sai tiedon kiintiön täyttymisestä tiedotusvälineistä. SAKL onnistui ministeriön kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen saamaan lupauksen menetettyjen tulojen korvaamisesta.
Ihanderista toiminnanjohtaja
Inarin Ammattikalastajat erosi liitosta lyhyen vierailun jälkeen (jäsen vuodesta 1987) ja aluejärjestöjen lukumäärä laski jälleen kahteentoista. Liiton toimistosihteeri Kirsti Aaltonen oli irtisanoutunut joulukuussa 1990, eikä uutta toimistotyöntekijää palkattu. Raimo Ihanderin pakka tarkastettiin 8000 markkaan kuukaudessa ja hallitus hyväksyi myös uuden NMT-puhelimen hankkimisen 7500 markalla. Hallitus päätti 25. marraskuuta muuttaa Ihanderin tittelin toiminnanjohtajaksi.
Ammattikalastaja Rune Nordberg troolari Vestlandista otti eräänä iltana vuonna 1991 yhteyttä Kumlingen kunnan elinkeinoasiamieheen Kim Jordakseen ja kysyi, haluaisiko hän tulla Ålands Yrkesfiskares Sammanslutning r.f.:n puheenjohtajaksi maakuntapäiväedustaja Olof Salmén jälkeen. Nordbergin mukaan Jordas voisi myös edustaa Ahvenanmaata SAKL:in hallituksessa. Kumlingessa oli vielä useita troolareita, mutta Jordas oli enimmäkseen ollut tekemisissä kalanviljelyn kanssa. Jordas kuitenkin hyväksyi ehdotuksen ja osallistui liiton syyskokoukseen Turussa. Syyskokous valitsi Jordaksen liiton hallitukseen vuodeksi 1992. Tämä oli alkua jollekin, mikä kestäisi vielä pitkään.
