Vuonna 1989 liitto koostui 12 aluejärjestöstä Pyhäjärven Ammattikalastajien liityttyä mukaan.
Uudet hintaneuvottelut
Silakan ja kilohailin hintaneuvottelut käytiin ensimmäistä kertaa uuteen kalastustulolakiin perustuen. Elintarvikesilakan osalta saavutettiin yksimielinen tulos ja hinta nousi 10 penniä kilolta. Tähän tarvittiin viisi neuvottelukokousta. Rehusilakan suhteen ei kuitenkaan päästy yhteisymmärrykseen. Tämä johti siihen, että valtioneuvosto asetti hinnan, minkä seurauksena vähimmäishinta tippui ja kalastajien tulot laskivat. Toimintakertomuksessa todetaan, että tämä oli kalastajille pettymys. Uuden lain tarkoitushan oli turvata kalastajien tulokehitys. Paremman hinnan saamiseksi oli myös neuvotteluiden aikana oltu suoraan yhteydessä ministeri Ole Norrbackiin.
Pienenä episodina mainittakoon, että Norrbackin poliittinen sihteeri Astrid Thors oli jättänyt keväällä tehtävänsä ja liitto lähetti hänelle kukkatervehdyksen kiitoksena hyvästä yhteistyöstä.
Kevään aikana silakan markkinatilanne vaikeutui. Oli viitteitä siitä, että elintarvikesilakkaa myytiin alle valtioneuvoston määräämän hinnan merkitsemällä laskuun vain osa määrästä. Loput myytiin virallisesti rehuksi, vaikka kala olisi mennyt elintarvikekäyttöön. Rehumarkkinatkaan eivät vetäneet turkisteollisuuden vaikean tilanteen vuoksi. Liitto katsoi, että olisi otettava selkoa mahdollisuudesta viedä kalaraaka-ainetta Neuvostoliittoon. Silakan imagoa olisi parannettava ja puhe ”rehusilakasta” tulisi lopettaa. Hintaneuvotteluja vaadittiin myös muillekin kaloille kuin silakalle ja kilohailille: esimerkiksi turskan ja siian hinnasta olisi neuvoteltava.
Vuoden 1990 hintaneuvottelut käytiin syksyn aikana ja ne olivat tavalliseen tapaan haastavat. Perämeren aluejärjestöt lähettivät liiton hallitukselle lisäksi kirjeen, jossa he ilmaisivat tyytymättömyytensä puheenjohtaja Tom Vanteen toimintaan kevään neuvotteluissa. Hallitus totesi, että kirje on otettava vakavana huomautuksena, mutta Vanne saa liiton luottamuksella jatkaa neuvotteluihin osallistumista. Tiedonkulkua aluejärjestöille olisi myös parannettava. Hallituksen pöytäkirjassa on huomautus siitä, että ministeri Norrback ja valtiovarainministeri Erkki Liikanen olivat suullisesti sopineet, että rehusilakan tuki lakkautetaan ja tukea ylipäätään uudistetaan vuoteen 1993 mennessä. Liiton hallitus keskusteli korvaavista toimenpiteistä, kuten kalastusyritysten verohelpotuksista.
Uudet lohenkalastusrajoitukset
Valtioneuvosto oli antanut asetuksen, jolla rannikon kalastuskieltoaikaa pidennettiin vielä viidellä päivällä. Liitto vastusti tätä ja toisti vaatimuksensa ammattikalastajien määrän rajoittamisesta sen sijaan. Valtio maksoi kalastajille osittaisen korvauksen rauhoituksen aiheuttamasta haitasta.
Selkämeren Ammattikalastajat ilmaisi syvän huolensa lohenkalastuksen tilanteesta yhdistyksen kevätkokouksessa Tammisaaressa.
Huono taloustilanne
Liiton talous pysyi heikkona ja hallitus harkitsi ulkoista rahoitusta, kuten valtiontukea, tai sitä, että jäsenmaksuja voitaisiin kerätä myös kalan ostajien avulla. Laki, jolla kalastajien olisi maksettava tietty osuus kalan hinnasta liitolle, olisi myös voinut olla mahdollinen. Aluejärjestöissä oli edelleen useita jäseniä, jotka eivät olleet maksaneet jäsenmaksujaan. Hallitus päätti, ettei heillä enää olisi äänioikeutta liiton vuosikokouksissa.
Yhteistyökutsuja
Syksyllä aloitettiin yhteistyö virolaisten kalasatajien kanssa ja Raimo Ihanderin, Heikki Salokankaan ja Pentti Vehkaperän muodostama delegaatio vieraili Virossa sekä tapasi Kirovin kalastuskolhoosissa Rein Borkmannin.
Kotimaassa toimialayhteistyötä tehtiin usealla eri taholla. Kalaviikko oli järjestetty vuonna 1988, ja seuraava oli suunnitteilla vuodelle 1990. Ensimmäinen Kalaviikko oli onnistunut lähes 300 osallistujalla. Yhteisen päivän paneelikeskustelu oli liian laaja-alainen ja rönsyili hallitsemattomasti, kerrotaan kuitenkin Kalakauppiasliiton historiikissa. Suomen Kalakauppiasliitto oli yhteydessä liittoon tiedustellakseen mahdollisuutta yhteistyöhön kotimaisen kalan markkinoimiseksi. Suomen Lohenkasvattajain Liiton puheenjohtaja Pekka Sotamaa vuorostaan kutsui toimialan organisaatiot keskustelemaan yhteistyötarpeista ja -halukkuudesta. Tuloksena oli työryhmä, jonka tehtävänä oli suunnitella toimialan yhteistyötä.
