Järjestö perustetaan vauhdilla
Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL – Finlands Yrkesfiskarförbund FYFF ry perustettiin vauhdilla vuoden 1980 viimeisinä kuukausina.
25.10.1980: Joukko kalastajia kokoontuu Turussa (Raimo Ihanderin mukaan noin 80). Kokouksessa tehtiin päätös valtakunnallisen järjestön perustamisesta. Kokous valitsi valmistelevan ryhmän (15 kalastajaa), joka puolestaan valitsi työvaliokunnan (5 kalastajaa) valmistelemaan toiminnan organisointia.
27.10.1980: Työvaliokunta sekä kalastajat, jotka edustuvat alueellisia ammattikalastajajärjestöjä kokoontuuvat (Nylands fiskarförbunds näringspolitiska delegation, Åbolands Fiskare, Ålands yrkesfiskares ekonomiska sammaslutning, Österbottens yrkesfiskares fackförbund, Kalantuottajat ry sekä kalastajia Porista, Raumalta ja Turusta).
15.11.1980: Perustava kokous, Taimi II, Puutarhakatu 21 Turussa, 25 kalastajaa koko rannikolta paikalla. Mirjam Öberg toimi kokouksen puheenjohtajana ja asianajaja Heikki Jalas sihteerinä. Kahdeksan aluejärjestön edustajaa allekirjoittivat virallisen perustamisasiakirjan (alla kuva).
29.11.1980: Hallituksen järjestäytymiskokous Turussa (Svenska Klubben).
Perustava kokous oli valinnut kalastaja, ekonomi Vesa Reilimon hallituksen puheenjohtajaksi. Hallituksen ensimmäisessä kokouksessa päällimmäisenä oli uuden liiton organisointiin liittyvät kysymykset.
Piti hankkia toimisto ja toiminnalle vetäjä.
– Asia on kiireellinen, Österbottenin edustaja Christer Eriksson totesi.
Toimiston perustaminen aiheutti kuitenkin keskustelua. Rahaa ei vielä uudella liitolla tässä vaiheessa ollut ja esitettiin, että toimisto olisi Kalatalouden keskusliiton tiloissa. Tätä vastustettiin: pelättiin riippuvuussuhteen syntymistä ja ettei uuden järjestön imago pysy selkeänä.
Toiminnanjohtajan palkkaaminenkin aiheutti keskustelua. Piti löytää toiminnanjohtaja oikeilla omaisuuksilla, mutta tässäkin rahakysymys oli pulmana. Tässä vaiheessa Vesa Reilimo ilmoitti, että hän voisi korvausta vastaan toistaiseksi toimia päätoimisena hallituksen puheenjohtajana ja toiminnan vetäjänä, ainakin seuraavaan kevääseen saakka.
Aluejärjestöjen perustaminen oli vielä tässä vaiheessa työn alla ja uusi hallitus ohjasi myös tätä toimintaa. Oleellisin kysymys oli jäsenmaksujen saaminen toiminnan rahoittamiseksi. Pitkän keskustelun jälkeen päädyttiin siihen, että liittymismaksut ja perusmaksut ensimmäiseltä vuodelta kerätään aluejärjestöjen perustavissa kokouksissa. Keskustelussa oli ollut esillä maksujen kerääminen asiamiesten avulla tai kalan ostajien välityksellä. Pankiksi päätettiin jo tässä vaiheessa Turun Seudun Osuuspankki, joka onkin toiminut liiton pääpankkina koko toiminnan ajan. ”Koska sillä on sopivia järjestelmiä”, kuten hallituksen pöytäkirjassa todetaan.
Hallitus näki myös tärkeänä, että liitto saisi edustajansa keskeisiin työryhmiin ja neuvottelukuntiin. Erityistä mielenkiintoa herätti toimikunta, jonka tarkoituksena on suorittaa siika- ja lohikantojen suojelutoimia. Ministeri Saarron kanssa oli 6.11.1980 Raumalla ollut puhetta siitä, että lohta koskevia rajoituksia suunnattaisiin vapaa-ajankalastajiin eikä ammattikalastajiin. Hallituksen pöytäkirjasta päätelleen hallituksen luotto ministeriön ylitarkastaja Pekka Niskasen toimintaan horjui: ”kosketus ammattikalastajiin on tärkeä”, ”Niskanen ei ole selvillä ammattikalastajien asemasta”.
Toinen merkittävä kysymys liittyi silakan hintatukineuvottelukunta. Hallituksen näkemys oli, että toimikunnan nykyiset ammattikalastajat voivat jatkaa toimikauden loppuun, mutta hallitus valitsi oman toimikunnan neuvottelemaan virallisten edustajien kanssa ammattikalastajien yhteisistä näkemyksistä. Hallituksen vahva näkemys oli, että jatkossa viralliset edustajat hintatukineuvottelukuntaan tulisi Suomen Ammattikalastajaliitosta, eikä Kalatalouden keskusliiton ammattikalastajajaostosta.