Pienet paikalliset ruokayritykset kiinnostivat poliitikkoja eduskunnan lähiruokapäivässä keskiviikkona. Lähiruokaseminaarissa pohdittiin keinoja helpottaa pienten byrokratiaan ja kuntien lähiruokahankintoja.
Uutta termiä pp-yritykset käytti lähiruokakoordinaattori Anni-Mari Syväniemi tuottajajärjestö MTK:sta. Sillä hän tarkoitti pieniä, paikallisia ruokayrityksiä. Myös vaihtoehtoa pirun pienet yritykset väläytettiin!
BYROKRATIALLE PURKUTALKOOT
Tapahtuman järjestäjiin kuulunut kansanedustaja Anne Kalmari (kesk) kiteytti viestinsä: Muutetaan ajattelutapaa.
– Jotta koululaisen vanhemman ampumaa hirvenlihaa voi viedä koulukeittiöön, viranomaiset edistävät ruokatapahtumien järjestämistä poistamalla esteitä ja hankinnoissa päästään paikalliseen yhteistyöhön, Kalmari sanoi.
Nyt Suomen ruokatuonnin arvo on noin 3,5 miljardia euroa vuodessa ja ruokaviennin arvo vain 1,5 miljardia. Jos nämä käännettäisiin ympäri, työllistäisi se Kalmarin mukaan jopa 75 000 ihmistä.
– Megaluokan kova juttu, hän vakuutti.
Kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok) kertoi eduskunnan lähiruokakerhon aloittaneen pp-yrityksiä ja ruokatekemistä koskevan byrokratian purkamistalkoot. Tarkoituksena on muun muassa tehdä verkkokysely pp-yrittäjille, ja selvittää miten jokaisen kunnan viranomaiset havahdutetaan ratkaisuhakuisiksi.
HANKINNASSA TYÖ TEHDÄÄN ENNEN TARJOUSPYYNTÖÄ
Kestävät hankinnat -hankepäällikkö Hanne Husso EkoCentriasta opastaa julkisia keittiöitä paikallisen ja luomuruuan käyttöön. Hänestä tarjouspyyntö mielletään edelleen liian usein hyvin suppeaksi ja pieneksi asiaksi. Ajatellaan, että päätökset tehdään, kun tarjoukset ovat sisällä ja valikoima on nähtävillä.
Husson mukaan varsinainen työ tehdään kuitenkin ennen tarjouspyynnön julkaisemista. Kun siis tavoitteena on käyttää paikallisia raaka-aineita ja luomuruokaa.
– Ruokapalvelusta vastaavien on tehtävä paljon töitä hankinnan kriteerien luomisessa. Niissä huomioidaan sesonki ja laatu, toimitustuoreus ja tuotantotapa. Ennakoiva vuoropuhelu on tärkeää, tarjouspyynnöstä on selvittävä esimerkiksi missä muodossa raaka-aineet käytetään, Husso luetteli.
Hänestä hankintarenkaat Suomessa osaavat hyvin tehokkaan hankinnan prosessin. Ongelmana on, että yhteistyötä ei ole rakennettu neljän ratkaisevan paikallisen tahon välille.
– Neljä tahoa, joiden yhteistyötä Ekocentria vahvasti suosittelee ovat ruokapalvelut, hankintapäälliköt, kuntapäättäjät sekä lähituottajat ja ruokayritykset, Husso sanoi.
LÄHTEE STRATEGIASTA
Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Martti Korhonen (vas) näkee kunnissa lähiruuan suhteen osaamisen, ohjaamisen ja tiedon puutetta. Kun lähiruoka puuttuu kunnan strategiasta sekä hankintojen ja ruokalistojen suunnittelusta, ei sitä tule lautasellekaan.
– Kunnallisten strategioiden sisään tulee kirjata lähiruuan käyttö sekä edellytys ruuan laadusta, tuoreudesta, kestävästä kulutuksesta ja kausiruuan valinnasta, Korhonen huomautti.
Kansanedustaja Jari Leppä, maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja ja maitotilallinen, yksinkertaisti lähiruuan merkityksen suurimpaan nimittäjäänsä.
– Meillä ei ole varaa tuontiruokaan. Meillä on oltava yhteistä tahtoa lähiruokaan, muuten se ei kehity, Leppä vakuutti.
HIRVEÄ JA SÄRKEÄ LOUNAALLA
Eduskunnan lähiruokapäivän aamuseminaariin oli kokoontunut satakunta vaikuttajaa eduskunnasta ja ruoka-alalta. Ruokayritykset esittäytyivät edustajille myös näyttelyalueella ja eduskunnan ruokaloiden lounaslistoilla, jotka poikkeuksellisesti oli koottu lähiruoka-aineksista.
Syöjät pääsivät maistelemaan muun muassa hirvenjahuelihapihvejä, haapasienikastiketta ja perunasosetta, siikakeittoa ja hoitokalastuksen saaliista valmistettuja särki-haukimurekepihvejä. Aterian päätti ohravaahto ja metsämarjahillo.
Lähde: Ruokatieto 15.11.2013