Suomalaisen kalatalouden aamunkoitto itkee verenpunaisena maamme päättäjiemme typeryyttä.Lohenkalastajille luvattiin lohistrategia työskentelyn edistyessä että vihdon elinkeinon alasajon sijaan suuntaa muutettaisiin. Jatkuva yhteiskunnallinen kiusaaminen lopetettaisiin ja vähitellen tunnustettaisiin oikeus elinkeinon harjoittamiseen. Lohikannan järkevä hyödyntäminen luulisi olevan itsestään selvää.
Toisin kävi. Asetuksen uudistamiselta odotettiin paljon, mutta ministeriö valtiollisessa ohjauksessa päätti tuhota toiveet.
Asetusluonnoksen lausuntokierroksen anti oli monipuolinen ja pitkälti ammattikalastusmyönteinen. Ministeri/ministeri kuitenkin päätti ettei muilla kuin Tornionjoen varren asukkailla ja Vapaa-ajankalastajien mielipiteillä ole mitään merkitystä päätökseen. Päätettiin jälleen kerran kumartaa ja kumartaa syvään. Nämä em. tahot ovat jo pidemmän aikaa saaneet aitiopaikan kun maamme kalataloutta ajetaan alas pitkälti heidän itsekkäiden pyrkimysten mukaan.
Näyttää vakavasti siltä että nyt annettu lohikalastuksen säätelyasetus jää viimeiseksi lajissaan. Keskimäärin kymmenisen vuoden välein muutettua lohiasetusta ei tarvita enää kymmenen vuoden kuluttua elinkeinon tukahduttamiseen koska elinkeino on silloin historiaa. Pitänee vilpittömästi onnitella: pystyitte taas vetämään ammattikalastajat kölin ali ja hävisimme 10 – 0.
En voi linkittää uutta asetusta tähän sillä se haisee niin pahalle että tietokone menee piloille.
Kansanperinteen mukaan jos vappuna on lunta katolla niin sitä on myös maassa. Tälle vuodelle osui perinteen tarkastus.
Koleaa kuvaa kevään säitä parhaiten. Ensimmäinen rysä on pyynnissä (ei lohi). Laskupäivänä 18.4 oli pakkaspäivä ja laskupaikalle hinatessa PU-rysän verkkoihin pärskevesi jäätyi eikä sulanut ennen kuin perä laskettiin veen huomaan. Ainutlaatuinen kokemus laskea eka rysä pakkasella.
Seuraavaksi lienee sitten armopalan vuoro (asetuksen yhden rysän aikaistettu pyynti) kunhan säät sallii pyyntiin virittämisen.
HjS