Itämeren norpista on satelliittiseurannassa saatu uutta tietoa. Hyvin alueellisina hylkeinä pidetyt Perämeren norpat vaeltavatkin miltei yhtä paljon kuin isommat sukulaisensa harmaahylkeet. Tämä ei silti tutkijan mukaan vielä osoita, että pienet, uhanalaiset populaatiot esimerkiksi Saaristomerellä olisivat pelastumassa.
Kolmekymmentä Perämeren norppaa sai gps-paikantimen selkäänsä vuosina 2011–15. Syksyllä 2011 satelliittilaitteilla merkityt norpat pyydystettiin Raahessa ja Simossa. Seurannassa oli tuolloin yksi uros ja seitsemän naarasta. Nuoret 40–50-kiloiset norpat liikkuivat laajalti Selkämeren ja Perämeren pohjukan välillä. Seuraavina vuosina merkittiin lisää norppia. Itä-Suomen yliopiston tutkija Sari Oksasen mukaan satelliittipaikantimet antoivat tietoa muutaman kuukauden ajan.
– Pisimmillään laite toimi sellaisen viisi kuusi kuukautta. Siinä on ensinnä vaihtelua, milloin saadaan ne yksilöt pyyntiin ja sitten jonkun verran siinä, mitenkä pitkään ne toimii, mutta pisimmillään siten, että elokuussa saatiin seurantaan ja sitten joskus maalis-huhtikuussa laite lakkaa toimimasta. Laitehan tipahtaa pois keväisen karvanvaihtoajan aikana siinä huhtikuussa, ettei siitä jää mitään pysyviä jälkiä eläimeen, selvittää Sari Oksanen, joka valmistelee aiheesta väitöskirjaa.
Norpat pyydystettiin kalastajien rysistä tai kelluvilla hyljeverkoilla. Tavoitteena oli selvittää norppien kalastajille aiheuttamia vahinkoja. Samalla saatiin selvyyttä siihen, miten norpat liikkuvat.
– Itämeren norpan liikkeistä on tiedetty kohtalaisen vähän. Jäämerellähän norpat liikkuvat jopa ihan tuhansia kilometrejä, sitten taas Saimaalla hyvin vähän. Itämeren norpasta ei yksityiskohtaisia tutkimuksia ollut vielä aikasemmin tehty, mutta oli vähän oletettu, että nekään ei välttämättä liikkuisi kovin paljon, kertoo Oksanen.
Norpat yllättävät liikkumisellaan
Ennakkokäsitykset norppien pysymisestä varsin pienellä alueella osoittauituivat vääräksi. Kaksi heti tutkimuksen alussa merkittyä naarasnorppaa lähti Perämereltä vaeltamaan kohti Viroa. Joulukuun 2011 aikana ne uivat Riianlahdelle saakka, kohti sikäläisen kannan lisääntymisalueita. Norppien liikkuminen laajalti ympäri Itämerta yllätti tutkijat.
Kuva: Sari Oksanen / Itä-Suomen yliopisto
– Ne liikkuivat hyvinkin laajalla alueella, odotettua laajemmalla alueella. Käytännössä meillä oli 30 yksilöä seurannassa ja ne kattoivat liikkeillään oikeastaan lähes koko Pohjanlahden alueen, kertoo norppia tutkinut Sari Oksanen. Kaksi naarasta siirtyi Perämereltä Riianlahdelle Viron rannikolle lisääntymisajan kieppeillä, että hyvinkin laajalla alueella, että jos vertaa runsaasta liikkumisestaan tunnettuun halliin, niin näitten norppien liikkeet oli suunnilleen samaa luokkaa kuin hallien liikkuminen, täsmentää Oksanen.
Syy hylkeiden laajaan liikkumiseen voi olla ravinnonhaku tai jäiden puute.
– Siinä varmasti on erilaisia syitä, sanotaan nyt vaikka, että aikuisellla norpalla on kaksi ainakin hyvin tärkeää asiaa, mitä se tuossa syystalvella, milloin me olemme niitä seuranneet, niin minkä perässä ne on.
Norpat ertsivät avintoa ja missä on runsaasti kalaa tarjolla, niin ne liikkuvat sen mukaan. Toinen syy norppien liikkeisiin on jääpeite.
– Norpat on hyvin selliasia jäällävihtyviä ja syksylläkin ne monesti alkaa etsimään sellasia paikkoja, missä alkaa ensimmäisenä jäät muodostumaan, niin sieltä löytyy norppia, valottaa Sari Oksanen norppien käyttäytymistä.
Heikko jäätalvi saattaa saada norpat liikkumaan läitä seuraten etelästä pohjoiseen.
– Nythän esimerkiksi keväällä niin oli sitten taas, kun oli viimiset jäät tuolla Perämerellä hyvin lähellä rantoja, niin siellä nähtiin ihan hurjia määriä norppia makoilemassa jäillä, sanoo Oksanen.
Ovatko erilliset populaatiot tekemisissä toistensa kanssa?
Itämeren norpan on oletettu aiemmin elellevän eristäytyneissä populaatioissa Suomenlahden ja Perämeren perukoilla. Saaristomeren norppakantaa on pidetty erittäin uhanalaisena eikä eteläisellä Itämerellä asustava norppakanta ole myöskään osoittanut elpymisen merkkejä. Itä-Suomen yliopiston tutkija Sari Oksanen arvioi nyt saatuja, liikkumislaajudesta kertovia tuloksia ainutlaatuisina. Hän ei kuitenkaan vielä vahvista käsitystä, että Itämeren alueen eri norppapopulaatiot olisivat kanssakäymisissä keskenään ja siten vahvistamassa toistensa elinvoimaisuutta.
– Itämeren populaatiossa nämä on osakantoja ja se mitenkä paljon siellä on vuorovaikutusta ja mitenkä sieltä nuoret lähtee yhdeltä alueelta ja menee lisääntymään toiselle alueelle, niin tästä ei tiedetä, arvelee Oksanen.
Ensimmäisen kerran saatiin kuitenkin todisteita siitä, että norpat liikkuvat laajalla alueella.
– Meidän tutkimustulosten valossa niin ei sitä oikeastaan vielä edes voida päätellä, että mitenkä paljon sitä liikkumista eri osakantojen välillä tapahtuu, mutta tämä oli nyt ensimmäinen kerta kun ihan oikeesti pystyttiin osoittamaan, että siellä yksilöt liikkuu, sanoo Sari Oksanen
Kahden Viron rannikolle Riianlahdelle uineen naarasnorpan ajoi Oksasen mukaan liikkeelle ehkä nälkä. Ruuanhakureissun jälkeen oli aika palata lisääntymisalueelle.
Tietoa norppien liikkumisesta saatiin myös vuonna 2008 tehdystä norppien satelliittiseurannasta. Tuolloin näytti siltä, etteivät eri populaatiot liiku toistensa alueilla.
Ammattikalastajat ovat vaatineet metsästyksen lisäämistä kasvaneen norppakannan pyydyksille aiheuttamien vahinkojen takia.
Lähde: Yle 11.6.2015