Benjamin Tillqvist Pihlavanlahdella verkkojen nostossa.

Reposaaren kalasataman kehitystyöt ovat perustuneet tavoitteeseen lisätä paikallisen kalan tarjontaa. Rannikkokalastus on Selkämeren rannikolla perinteinen toimintamuoto ja sitä ollaan palauttamassa Reposaareen niin EU:n rakenneohjelman kuin valtion kotimaisen kalan edistämisohjelmankin linjausten mukaisesti. Tähän on realistiset mahdollisuudet hyvien kalavesien ja alueella edelleen toimivien yrittäjien ansiosta.

Uusia kalastajia tarvitaan mukaan, jotta kalaa saataisiin enemmän. Tärkeimmäksi keinoksi kehitysryhmässä valittiin ennakoitavan toimintaympäristön luominen uusille yrittäjille. Tähän kuuluivat pyydyspaikkojen saanti, sataman toimintojen parantaminen ja paremman tuotelaadun mahdollistamat markkinat. Työ alkoi neljä vuotta sitten tiekartan luomisella yhteistyössä Porin kaupungin, Lännen kalaleaderin ja alueen kalatalousyrittäjien kanssa.

Yksi keskeisistä ajatuksista oli luoda polku, jota raivataan yhteistuumin rannikkokalastuksen parempien mahdollisuuksien toteuttamiseksi. Pelkkä raivaus ei kuitenkaan riitä, vaan tärkein elementti on aktiivinen yrittäjä, kalastaja, jolla on oma suunnitelma ja tavoite, ja tuota edistetään luomalla ennakoitava toimintaympäristö.

Tätä polkua on viimeiset pari vuotta kulkenut porilainen Benjamin Tillqvist. Hän on parikymppinen nuori mies ja on toiminut aiemmin osa-aikakalastajana. Nyt tavoitteena on päätoiminen kalastajan ammatti. Kalastus on tähän saakka ollut pääasiassa ollut verkkopyyntiä alueen saaristossa ja kuten tunnettua, on sen lisääminen kannattamatonta. Jotain uutta oli keksittävä.

Tillqvist pääsi viime vuonna koejäseneksi Reposaaren rannikkokalastajien osuuskuntaan, ja tämä mahdollisti Reposaaren kalasatamasta laituripaikan, varastotiloja sekä kalankäsittelylaitoksen palvelut. Samoin hän pääsi mukaan kaupungin kalasatamaan kohdistamiin kehityshankkeisiin, mitkä luovat paremmat edellytykset mm. kalavesien saamiselle. Päätoimisuus edellyttää kuitenkin käytössä olevan infran lisäksi pyydysmäärän kasvattamista. Investointi rysiin ei ollut tässä vaiheessa mahdollista, ja nykyinen vene olisi ollut liian kevyt tuohon tarkoitukseen.

Reposaaressa on nyt toista kevättä kalastettu hyvällä menestyksellä mobiilirysillä, joiden malli tuotiin järviltä. Katiskoja ei tällä seudulla ole ammattikalastajilla ole käytössä samassa mittakaavassa kuin sisävesillä, ja tämä nähtiin yhdeksi vaihtoehdoksi, mitä olisi syytä kokeilla. Ajatusta puolsi kaluston soveltuvuuden ohella investoinnin kohtuullisuus ja kevyempi lupakäytäntö.

Uusi katiska on toiminut ja saaliina on ahvenia.

Polkua tuli osaltaan raivaamaan Fiskeri Inspektör J. Alb. Sandmanin säätiö, joka myönsi keväällä Tillqvistille nuoren kalastajan stipendin. Tämä mahdollisti katiskojen välittömän hankinnan, ja nyt pyyntikausi uusilla välineillä on jo alkanut.

Tillqvist nostaa katiskan Porin Pihlavanlahdella, Sådön saaren pohjoisrannalla tuulelta suojaisessa lahdessa. Samalla paikalla hän kertoo olleensa ensimmäistä kertaa kalassa kolmivuotiaana ja heidän mökkinsä näkyy vastarannalla.

Saalis lajitellaan heti ja pienet kalat päästetään jatkamaan kasvuaan.

Katiskoissa on nyt ahventa koska vesi on vielä kylmää. Särkeä on odotettavissa myöhemmin. Muutama kilo aktiivisesti polskivia kaloja nousee veneen laidalle ja putoaa lajitteluritilälle. Pienet yksilöt pääsevät jatkamaan kasvua, ja heti jatketaan seuraavalle koholle. Kierroksen jälkeen veneen keula suuntaa kohti Reposaaresta, ja saalis siirtyy osuuskunnan tiloihin, missä se käsitellään ja matka jatkuu kohti kuluttajaa.

Reposaaren kalasatama ja purkulaituriin mahtuu.

Homma toimii ja nuori kalastaja on tyytyväinen niin saaliiseen kuin myös töiden sujumiseen. Tältä osin tavoite on saavutettu, työ kannattaa ja mahdollistaa päätoimisuuden. Seuraava askel on varmistaa kalastuksen jatko niin lupien, kaluston kuin pyydystekniikankin kohdalla. Pyyntilupa on toistaiseksi vain pienelle alueelle, ja jos kala vaihtaa paikkaa, on edessä uusi hakuprosessi. Tämä vie aikaa ja on lopputuloksen suhteen epävarma. Katiskojen nostoa on myös syytä keventää suunnittelemalla veneeseen kevyt vinssi tai vastaava. Samoin kauden jälkeen on tutkittava saaliskirjanpitoa, ja arvioitava pyydysten lisäämisen suhde nyt saatavaan tuottajahintaan. Monta asiaa on pohdittava.

Reposaaren kalasataman osuuskunnan laitosvastaava Piia Perttula ottaa vastaan kalastajien saaliin.

Huhtikuussa, vaikka tuuli on merenselällä kylmä, on kalastajan olo hyvä. Näkymät eteenpäin ovat positiiviset nyt kun alkuun on päästy. Moni asia on kuitenkin ollut riippuvainen järjestelyistä, jotka ovat tulleet kehityshankkeiden ja aktiivisten ihmisten myötävaikutuksella. Vene on liikkeellä ja paljon on töitä vielä edessä, jotta päätoimisen kalastajan jatko olisi hieman turvatumpi.

Vaikka apua ympäristöstä tulisi kuinka paljon tahansa, on tärkein elementti asiaansa uskova ja päämäärä tiedossa työskentelevä yrittäjä. Reposaaren ja Tillqvistin kohdalla ensimmäiset askeleet on otettu ja tulokset ovat tavoitteiden mukaisia. Tulevat vuodet näyttävät, miten mallia onnistutaan laajentamaan. Lähtötilanne kolme vuotta sitten oli käytännössä nolla, ja nyt on useampi venekunta kalassa, osuuskunta toiminnassa ja kalalaitos satamassa. Mitä seuraavaksi.

Tillqvistin tukikohta saaressa ja kalavedet näkyvät laiturilta.