Norjan lohi on Suomen kysytyin joulukala, jonka hinta muuttuu lähes päivittäin. Yle selvitti joulun suosituimpien kalojen markkinahintoja kahdeksasta kaupungista.

Suomessa kalamarkkinoita hallitsee ylivoimaisesti Norjasta tuotu kasvatettu lohi.

Helsingin kauppatorin ainoa kalakauppias Tuomas Kajasola täräyttää heti, että viime jouluun verrattuna norjalainen lohi on nyt noin neljänneksen kalliimpaa. Ja tuon ”vaalenapunaisen kullan” hinta voi vielä kallistua hieman ennen joulua.

– Lohen hinta voi muuttua kolme kertaa viikossa tukkupuolella ja joka erä voi olla eri hintainen, Kajasola kertoo. Hänellä on myös tukkuliike.

Oslossa toimii lohipörssi, missä lohen hinta määrittyy päivittäin.

Kalakauppiasliiton vt. toiminnanjohtaja Kari Ylihärsilän mukaan norjalaiset säätelevät täysin lohen hintaa tuottamalla vähemmän, jotta hintaa saadaan hilattua ylös.

– Norjalaiset kontrolloivat aika vahvasti viikoittain perattavaa tuotantomäärää. Jos hinta putoaa, niin tuotantomäärää pudotetaan.

Norjassa kalantuotanto on myös ylipäätään vähentynyt tänä vuonna osittain vesien kylmenemisen ja kalakuolemien takia, kertoo Ylihärsilä.

Hinta voi pysyä korkealla ensi vuonnakin

Lohen hinta määräytyy maailmanmarkkinoilla globaalin kysynnän ja tarjonnan mukaan.

Jos tarjontaa ei ole tarpeeksi, hinnat nousevat. Myös Chile on merkittävä lohen tuottaja, mutta maa ei ole vielä saanut jalostusta käyntiin sen jälkeen, kun myrkyllinen leväkukinto harvensi pahasti lohikantaa.

– Jos lohen tarjonta ei lisäänny, hinnat pysynevät suhteellisen korkeana ensi vuonnakin, arvioi tutkija Jari Setälä Luonnonvarakeskuksesta.

Lohen hintaan vaikuttaa myös kalan koko: mitä suurempi kala sitä korkeampi hinta. Tämä saattaa vaikuttaa eri hallikauppiaiden vähittäismyyntihintoihin.

Kotimaista kirjolohta menisi enemmän kaupaksi

Vaikka Ylen markkinahintakysely koski Norjasta tuotua lohta, kirjolohi on suosittua ja sen kysyntä kasvaa koko ajan.

Kotimaisen kirjolohen hinta seuraa Norjan lohen hinnanmuodostusta ja on kallistunut sen myötä. Kauttaaltaan se on yleensä jonkin verran halvempaa kuin Norjasta tuotu fileekala.

– Kotimaista kirjolohta on mennyt vientiin tänä vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin. Taustalla ovat Chilen ongelmat, Norjan vähentynyt kasvatus ja Tanskan sääongelmat. Kylmä vesi vähensi kasvatusta Tanskassa, kertoo varatoimitusjohtaja Toni Hukkanen Kalaneuvos V. Hukkanen Oy:stä.

Kirjolohelle on vahvat markkinat Suomessa mutta vientihinnat ovat paremmat, joten kotimaassa kirjolohesta on pulaa, kertoo Hukkanen.

On myös otettava huomioon, että vähittäiskaupoissa lohifilee on usein sisäänheittotuote. Hintavertailu on vaikeaa, koska sitä myydään usein alle ostohinnan, huomauttaa Hukkanen.

Muikunmäti saattaa vielä loppuakin

Muikunmädin hinnassa tuntuvat viime syksyn poikkeuksellisen huonot muikkusaaliit ja hinnat ovat melko korkealla.

– Muikun mätikalaa tuli vähän ja tarjontaa on ollut niin vähän, että se saattaa tänä jouluna loppua kesken, sanoo Jari Setälä.

Kalastajilla saaliit pienenivät tuntuvasti, kertoo kauppiaiden etujärjestö.

– Tiedän yhden kalastajan joka sai vain 10–20 prosenttia normaalista saalistaan syksyllä, kertoo Kalakauppiasliiton vt. toiminnanjohtaja Kari Ylihärsilä.

Muikunmädin isoimmat tuotantoalueet Suomessa ovat Päijänne, Saimaan alue ja Savonlinnan alue.

Pohjois-Ruotsin Kalixin mätikalan saalis ei riittäne kovin pitkälle, joten herkkusuut saattavat joutua pulittamaan mädistä entistä kovempia hintoja.

– Vielä kolme vuotta sitten muikunmätiä oli yllin kyllin saatavilla, hinnat alhaalla ja kaikkea mätiä oli vaikea saada myytyä, kuvailee Ylihärsilä.

Siika hieman kallistunut viime vuodesta

Siian hinta on kalakauppiaiden mukaan hieman kalliimpaa viime vuoteen verrattuna.

Siikaa viljellään Suomessa länsirannikolla ja Ahvenanmaalla, mikä omalta osaltaan selittää hintaeroja sisämaan ja länsirannikon välillä.

Siika on makean veden kalalaji, mutta sitä voidaan viljellä murtovedessäkin. Kalastetun siian tarjonta on vähentynyt, kun kalastajia on vähemmän ja samalla viljellyn kalan osuus markkinoilla on lisääntynyt.

Siian määrä meressä on myös vähentynyt, koska ilmastonmuutos suosii lajeja, jotka viihtyvät lämpimässä. Lohi ja siika ovat kylmän veden kaloja, kertoo tutkija Jari Setälä.

Lipeäkala maistuu vanhemmalle väelle

Lipeäkalaan käytetään pääasiassa molvaa, joka on turskansukuinen kala. Hukkanen kertoo, että lipeäkalan hinta on lähes samalla tasolla kuin viime vuonna.

Ylipäätään lipeäkalaa menee koko ajan entistä vähemmän.

– Se on hyvä tuote, mutta kuluttajakunta on pienentynyt.

Hieman kalliimpi turska on tulossa takaisin vähittäiskaupassa, koska turskakannat ovat parantuneet. Valtameriltä turska kalastettiin vähiin 10–20 vuotta sitten, mutta nyt se on tulossa vauhdilla takaisin markkinoille. Kalastuksen sääntely on tepsinyt ja turskakannat ovat hyvässä kunnossa, kertoo Luken Setälä.

Joissakin kaupungeissa turskaa on saatavilla huonosti. Turska on kilohinnaltaan selvästi kalliimpaa kuin molva. Suomeen tulee lipeäkalan turskaa pääosin Norjasta ja Islannista.

Silli on lähes pelkästään kausituote

Sillin hinta on noussut noin kymmeneksen viime vuodesta. Osa kauppiaista tekee Lasimestarin sillin kokonaisesta sillistä ja osa fileestä, mikä aiheuttaa raaka-aineessa isoja hinnaneroja.

Lasimestarin silli on kausituote, mikä tietysti nostaa sen hintaa. Kokonaista silliä ei enää tuoda Suomeen rekkalasteittain, sillä kulutus on hyvin pientä. Sillikin tuodaan Suomeen pääasiassa Norjasta ja Islannista.

Silakkamarinadien ja silakan kysyntä on kasvanut joka joulu, kertoo Toni Hukkanen. Kun filettä saa nykyään jopa nahattomana, sen suosio on noussut kuluttajien keskuudessa. Myös kotimaisuus ja edullinen hinta vaikuttavat silakan kasvavaan kysyntään.

·        Lohifilee markkinoilla on pääosin norjalaista kasvatettua lohta.

·        Sekä tuottajan että vähittäiskaupan osuus kuluttajan maksamasta fileen hinnasta on noin 36 prosenttia ja tukun sekä kalan arvonlisäveron osuus 14 prosenttia.

·        Norjan lohen kulutus on noin 30 miljoonaa kiloa vuodessa. Kirjolohta ostetaan noin 25 miljoonaa kiloa. Kirjolohesta kotimaista on 60 prosenttia ja tuotua 40 prosenttia. (Lähde: Luonnonvarakeskus)

Lähde: Yle 22.12.2016