Sipilän hallitus esitti alkusyksystä, että kalastusvakuutuslakia muutetaan siten, että avomerialusten pyydykset rajataan vakuutustuen ulkopuolelle ja rannikkokalastuksessa nykyinen 90 prosentin tukitason alennetaan. Tavoitteena on saavuttaa 400 000—500 000 euron vuotuinen menosäästö valtiontaloudessa.
Valiokuntakuulemisten aikana tuli hyvin selkeästi esille, että perustelut esitykselle eivät olleet kovin kestäviä. Ainoa syy esitykselle oli ministeriön säästötavoitteen saavuttaminen, ammattikalastuksen kustannuksella. Jos tämä loppupeleissä sitten synnyttää todellista säästöä, kun ottaa huomioon leikkausten vaikutukset elinkeinon harjoittamiseen, kalan tarjontaan ja koko tuotantoketjun toimintaan on hyvinkin epävarmaa.
Hallituksen esitys ajettiin läpi maa- ja metsätalousvaliokunnassa hallituspuolueiden edustajien myötävaikutuksella ja äänin. Ehkä ei kovinkaan suurella innolla, mutta kuitenkin. Yhteinen oppositio jätti esityksestä vastalauseen. Kerrotaan nyt vastalauseen jättäneiden nimetkin, jos haluatte muistaa heidät seuraavissa vaaleissa: Mats Nylund (r), Harry Wallin (sd), Johanna Karimäki (vihr) ja Peter Östman (kd).
Valiokunnan mietinnössä on kuitenkin pari huomionarvoista kohtaa.
- ”Valiokunta pitää täysin välttämättömänä hylkeiden metsästyksen tehostamista ja metsästysaikojen muuttamista sekä myös kokonaan uusien keinojen kehittämistä tehostamaan kannanhoitoa.”
- ”Valiokunta korostaa myös sitä, ettei valtiontalouden säästöjä enää jatkossa tule kohdentaa elinkeinokalatalouden erittäin vähäisiin tukiin.”
On syytä toivoa, että maa- ja metsätalousministeri Kimmo Tiilikainen huolella lukee valiokunnan terveiset ja toimii niitten mukaan.
Kalastusvakuutusyhdistysten hallintojen on nyt aika miettiä kalastusvakuutustoiminnan jatkomahdollisuuksia. Yhteistä pohdintaa yhdistysten kesken ja elinkeinon kanssa tarvitaan myös. Valtio veti ainakin osittain maton toiminnan alta. Mutta mahdollisuus toiminnan vakuuttamiseen on edellytys kaiken elinkeinon harjoittamiselle, myös kalastuksen.
