Kala-alan toimijat kokoontuivat reilu kolme vuotta sitten ensimmäiseen Pro Kala ry:n Silakkapajaan. Nyt oli jälleen aika keskustella samasta teemasta ja päivittää, mikä on silakan kalastuksen ja käytön tilanne tänään ja miltä näyttää silakan tulevaisuus.
Tilaisuus järjestettiin Naantalissa perjantaina 28. helmikuuta Pro Kalan ja Suomen Ammattikalastajaliiton toimesta. Paikalla oli yli seitsemänkymmentä aiheesta kiinnostunutta alan ammattilaista kalastajista virkamiehiin.
Tilaisuuden avasi Ammattikalastajaliiton toimitusjohtaja Kim Jordas, joka esitteli aluksi kymmenen vuotta sitten Turussa pidetyn ensimmäisen tilaisuuden agendaa. Paljon on tuon jälkeen tapahtunut ja jäänyt tapahtumatta.
Jordaksen koko esitys löytyy täältä.
Tutkittua tietoa silakasta
Päivän aikana kuultiin lukuisia alustuksia ja esityksiä. Tutkija Jari Raitaniemi (RKTL) kertoi silakkakantojen tilasta. Hänen mukaansa etenkin Selkämerellä näyttää hyvältä ja vaikka kalastus ja saalis ovat kasvaneet, syntyy edelleen hyviä vuosiluokkia ja kanta vahvistuu. Itämeren silakan kalastuksen painopiste onkin siirtynyt viime vuosina etelästä pohjoiseen.
Kilohailin osalta kehitys on päinvastainen ja alueilla, jossa saaliissa on sekä silakkaa että kilohailia, säätelee kilohaili silakan kalastusta koska sen kiintiö on silakkaa pienempi. Kun se loppuu, loppuu myös silakan pyynti. Selkämerellä ja Saaristomerellä ei kilohailia käytännössä saaliissa ole. Silakkakantojen seuranta tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa, ja työ hoidetaan tutkimusalus Arandalla.
Syynä Selkämeren silakkakannan hyvää tilaan Raitaniemi näkee ilmaston lämpenemisen. Petojen vaikutus kantaan on vähäinen.
Raitaniemen koko esitys löytyy täältä.
Taloustutkija Jari Setälä (RKTL) esitteli, paljonko silakkaa kalastetaan, paljonko on sen arvo ja mihin se menee. Silakkasaaliin arvo noussut koko ajan vaikka pieniä notkahduksia näkyy johtuen turkisteollisuuden laskusuhdanteista.
Silakan saalisosuus on suurin, 88 % kokonaissaaliista. Pääosa saalista pyydetään trooleilla. Silakkarysiä oli Saaristomerellä 80 – luvulla vielä yli tuhat, nyt 98 % pyydetään troolilla. Suurimmat saaliit tulevat Selkämereltä. Saaristomeren osuus laski vuosia, mutta nyt on näkyvissä nousua hyvien saaliiden ja troolauksen lisääntymisen johdosta.
Kalastusyrityksissä näkyy selkeä keskittymisen trendi. Vuonna 1993 aluksia oli 205 kpl ja nyt 57. Yli puolet suurimmista aluksista on nykyisin virolaisten hallinnassa.
Aiemmin silakan purkupaikkoja oli joka puolella rannikkoa, mutta nyt on toisin. Purku on keskittynyt ja aktiivisimat satamat ovat Kaskinen, Uusikaupunki ja Taivassalo. Nauvo, Reposaari ja Kasnäs ovat selvästi pienempiä, ja paria muuta satamaa käytetään epäsäännöllisesti.
Merkittävä osa silakasta menee vientiin. Meillä kotimaassa tuontilohen osuus on kasvanut koko ajan ja se syönyt markkinoita silakalta. Lohella tasainen saatavuus, se on edullista ja helppo jalostaa automaattisesti. Silakalla on ongelmansa. Kiintiö on rajallinen, kalastusta joudutaan rajoittamaan ja se hankaloittaa saatavuutta. Myös kulutuskäyttäytymisessä on muutoksia. Dioksiinikeskustelu on ollut omiaan vaikuttamaan silakan suosion romahdukseen.
Turkistarhoille menevä osuus on pysynyt varsin tasaisena, ja teollisuussilakan hinta on noussut ja on nyt ennätyskorkea. Viennin kysyntä kasvaa edelleen ja Venäjä on suurin kohdemaa. Siellä säilyketeollisuus tarvitsee paljon kalaa ja sinne viedään myös suomalaista silakkaa. Tuoreella silakalla on markkinoita myös Virossa. Kalajauhoraaka-aine rantautettiin Ruotsiin ja Tanskaan ja nämäkin hinnat ovat olleet nousussa. Viime vuoden lopulla ja tänä vuonna on ollut hinnan laskua havaittavissa.
Setälän koko esitys löytyy täältä.
Kalastajien näkemyksiä
SAKL:n puheenjohtaja Olavi Sahlstén kertoi Saaristomeren kalastuksen näkymistä. Rysäsaaliit kehittyneet hyvin ja saaliit ovat seuranneet kanta-arvioita. Kalastus eli lähinnä rysäpyynti on vähentynyt ja se on keskittynyt Taivassalon ja Kustavin seudulle mihin on tullut myös uusia yrittäjiä. Rysiä on nyt pyynnissä noin 150 kpl, mutta pyydykset ovat kehittyneet, ja saalis on käytännössä sama kuin tuhannella rysällä ennen. Toistaiseksi rysäkalastuksella on hyvät näkymät. Hinta on myös noussut mikä on Sahlsténin mielestä hyvä kehityssuunta.
Leudot talvet ovat mahdollistaneet talvisen troolipyynnin. Pientroolareita on nyt noin 10 eli se on lisääntynyt ja oletettavasti kehitys jatkuu tähän suuntaan. Kiintiön kehitys huolettaa Sahlsténia ja pääaltaan tiukat rajoitukset voivat heijastua Saaristomerellekin. Kalastuksen keskeytykset eivät onneksi ole vielä vaikuttaneet kalastukseen, kertoo Sahlstén.
Tilanne ei tule kuitenkaan helpottumaan, jos pääaltaan kiintiö ei kasva. Tämä heijastuu myös saaristoon. Alus tai henkilökohtainen kiintiö tarvitaan, mutta miten rannikkokalastus eriytetään pienille aluksille, siinä kysymys. Saaristomeren silakankalastuksen saalis oli viime vuonna yhtä paljon kuin yksi suuri avomerialus kalasti. Taloudellinen vaikutus on kuitenkin merkittävä ja moni saa toimeentulonsa silakasta mikä on turvannut muunkinlaisen kalastuksen säilymisen Saaristomeren alueella.
Kalastaja Tommi Lindroth toi esille suuremman troolialuksen omistajan näkökulman pitkään puhuttaneeseen aluskohtaisen kiintiön toteutukseen. Uhkana on kiintiöiden lasku, mikä pahimmillaan tarkoittaa että puolet vuodesta ollaan rannassa. Seuraukset kaatuvat koko ketjun kannettavaksi ja kalateollisuus on ongelmissa jos rysäkauden jälkeen silakka loppuu.
Teollisuussilakan hinta on noussut mikä Lindrothin mukaan tarkoittaa, että pienillä investoinneilla saadaan parempi tulos jos yrittäjä ei investoi elintarvikepyyntiin. Elintarvikekalan osuus vähenee koko ajan, ja vain muutama alus kalastaa enää näin ja yhä harvempi satama toimii elintarvikesilakan vastaanottajana. Teollisuuskalan pyynti säästäisi myös aikaa kalastukselle. Kalastusmatkaa kohden 36 tuntia saadaan lisää aikaa keskittymällä teollisuuskalaan, ja samoilla kuluilla saalista tulisi yli sata tonnia viikossa enemmän. Omistajien on pako miettiä, mikä on kannattavaa näillä hinnoilla.
Lindroth esittää kysymyksen, miten ongelma voidaan ratkaista, ja vastaa, että aluskohtainen kiintiö on ainoa oikea vaihtoehto. Tällöin aluksilla on tiedossa jo vuoden alussa kalastettava kiintiöosuus, ja sitten voidaan säädellä vuoden mittaan, milloin hoidetaan telakat, lomat, jne. ja tasoittaa kulut koko vuodelle. Miehistö on kaikkein alukselle tärkein ja aluskohtaisesta kiintiöstä voidaan laskea palkat ja onko se kannattavaa. Jos haluamme turvata ympärivuotisen elintarvikekalastuksen, pitää kiintiö jakaa ja tästä seuraa paras keskihinta, toteaa Lindroth. Saaristo ja rannikko ovat asia erikseen. Alle 15 metriä pitkille aluksille asetetaan oma kiintiö mikä helpottaa jakoa huomattavasti.
Silakan käyttö
Silakanjalostaja Tero Kantonen (Martin Kala ja Vihannes Oy) kertoi tehneensä työtä silakan parissa yli kolmekymmentä vuotta. Hänen mielestään silakka on Suomen merkittävin saaliskala eikä sitä voida korvata millään muulla. Tilastot näyttävät että kotimaan kulutus on vain riesa suuremmissa kuvioissa, mutta asiaa voi katsoa toiseltakin kantilta. Merkitys on kuitenkin suurempi kuin tilastot kertovat.
Kantonen esittää, että vaikka kala-alaa väheksytään, kaikki eivät voi tehdä kännyköitä. Alan sisällä silakka on aliarvostettu ja viljelty on trendikkäämpi, ja vientikin vetää. Kulutus pudonnut radikaalisti, mutta omassa yrityksessä ei pudotus ole ollut niin dramaattinen etenkään jalosteiden kohdalla. Osasyynä on saatavuudella eli tyhjiö täyttyy ja muutoksesta tulee pysyvä. Jalostus ei ehkä ole enää kalastajien valinnoissa mielessä, mutta muutaman aluksen pitäisi kalastaa edelleen elintarvikesilakkaa, ja niiden toimintaedellytykset pitäisi turvata. Jo nyt on Atlantin puolen ”silakkaa” myynnissä meillä. Kantonen uskoo silakkaan, sitä tarvitaan. Kalastus on kuitenkin tehtävä kiinnostavaksi, jotta tulevaisuus turvataan.
Kantosen esitys kokonaisuudessaan löytyy täältä
Toiminnanjohtaja Henrik Ingo (Svenska Österbottens Pälsdjursodlarförening r.f) kertoi silakan käytöstä turkiseläinten rehuksi. Hänen edustamassaan liitossa työskentelee kaksi henkilöä rehukalan kanssa. Tiedustelemme aina liiton puolesta tammikuussa, montako siitoseläintä tarhoissa säilytetään mistä seuraa turkisten tuotannon määrän arvio, taustoittaa Ingo. Minkin hinta on laskussa, mutta tuotanto nousussa kuten myös ketulla. Eläimiä on nyt enemmän kuin viime vuonna, ja silakkaa siis tarvitaan rehuksi edelleen samankaltainen määrä kuin nytkin. Eläimien määrää voidaan kuitenkin vielä säätää riippuen alan näkymistä. Hän muistutti, että raaka-aine yksi osa kuluista, logistiikka ja käsittely toinen puoli, ja koko ketjun tehostaminen on tärkeää.
Toimitusjohtaja Aarne Paesalu ja myyntijohtaja Mihael Samoilov (Länsi-Rannikon Kala Oy) kertoivat silakan vientimahdollisuuksista. Heidän edustamansa yritys on toiminut alalla yli kolmekymmentä vuotta. Viimeisen kymmenen vuoden ajan ovat markkinat kehittyneet ja suuntautuneet uusille alueille. Suomalainen silakka on tunnettu jo Australiassa saakka. Vaatimukset ovat samalla tiukentuneet ja laatua halutaan. Jos siinä on poikkeamia, tulee reklamaatioita eikä Venäjän kauppa tee tässä asiassa poikkeusta. Venäjän ivaatimukset ovat ehkä tiukempia kuin EU:n ja Virossa suljettiin tästä syystä kuusi tehdasta. Meidänkin pitää noudattaa näitä vaatimuksia, toteaa Paesalu.
Yrityksen tuotannosta 98 % menee vientiin, ja pääasiallinen markkina-alue on Venäjän, Valko-Venäjän ja Kazakstanin muodostaman tulliliiton alue ja Ukraina, sekä Viro. Joskus vaikeaa, joskus ei, sellaista se on, riskien kanssa on elettävä, luonnehtii Samoilov kaupankäyntiä.
Hän kokee, että Venäjä yrittää vaikuttaa talouskeinoin politiikkaan, mutta vienti on vapaaehtoista, ja meidän on noudatettava ehtoja ja sitä yritämme tehdä. Kiina on mielenkiintoinen kohde ja Afrikka myös. Sielläkin ollaan tarkkoja, ja dioksiinista kysytään heti.
Dioksiini puhuttaa edelleen
Ylitarkastaja Carmela Hellsten (EVIRA) alusti silakoiden dioksiinista. Aihe on vuosi toisensa jälkeen esillä silakan yhteydessä. Dioksiinit ovat pysyviä yhdisteitä joita syntyy epätäydellisen palamisen yhteydessä esimerkiksi kaatopaikoilla, teollisuudessa jne. . Se on karsinogeeni ja vaikuttaa sikiön kehitykseen. Sitä esiintyy kalassa, kananmunissa ja maidossa. Keski-Euroopassa on lähinnä joissa korkeita pitoisuuksia.
Koska on katsottu että kalan syönnistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Suomella ja Ruotsilla on poikkeus käyttää tällaisia kaloja, mutta niitä ei saa toimittaa muualle. Määräys koskee yli 17 cm silakkaa, lohta, taimenta, jokinahkiaista ja nieriää. Tämä on pysyvä poikkeus josta ilmoitetaan komissiolle vuosittain mitä tehty.
Komission oma osasto tekee aiheesta auditointeja. Dioksiini oli esillä toukokuussa 2013 Suomen tarkastuksessa, joka kohdistui koko ketjuun ja silakkaan. Jonkin verran puutteita todettiin, mutta syöntisuositukset olivat kunnossa. Auditoinnin seurauksena annettiin suositus, ja komissio oli tyytyväinen Suomen antamaan vastaukseen.
Hellstenin koko esitys löytyy täältä.
Jussi Peusa, Kim Jordas ja Carmela Hellsten kuuntelevat kun Liisa Rajakangas kertoi dioksiinista
Ylitarkastaja Jussi Peusa (EVIRA) hoitaa uutta virkaa, ja vastaa jäljitettävyyden koordinoinnista. Mitään dramaattista ei ole hänen mukaansa odotettavissa. Puutteet on todettu ja keskeinen asia mihin puututtiin, oli kun ei voitu osoittaa, minne kala on toimitettu. Työkaluja ohjauksen, valvonnan ja toiminnan jämäköitämiseen on tulossa jo tänä vuonna. Tulossa on ohje kalastustuotteiden valvonnasta, kala-alan valvonnan koulutuspäivä ja yhteistyötä parannetaan.
Peusan koko esitys löytyy täältä.
Toiminnanjohtaja Katriina Partanen (Pro Kala ry) esitteli tuoreita tuloksia selvityksestä jossa kysyttiin kalasta suomalaisten ruokapöydässä. Rohkaisevaa on, että 94 % meistä syö kalaa ja kala kuuluu suomalaiseen ruokapöytään. 3/4 haluaisi syödä kalaa enemmän, mutta miksi eivät sitten yö, on kiinnostava kysymys, luonnehti Partanen.
Hän näki, että kalan syönti lisääntyy vain tarjonnan kautta. Terveysedut kokivat 60 % vastaajista tärkeiksi. Kala on terveellistä maukasta ruokaa, oli vastausten pääviesti. Koko toimialan kannalta on oleellista, että 92 % pitää tärkeänä, että Suomessa on elinvoimainen kalataloussektori.
WWF:n suosituksia pyrkii noudattamaan 21 %, kun vuotta aiemmin osuus oli 24 %. 80 % kuluttajista on sitä mieltä, että neljän päivän jälkeen kala ei ole käyttökelpoista. Tämä on Partasen mielestä harmilista, koska useimmiten kala on tuolloin vielä hyvää. Tarvitaan lisää infoa jos pyyntipäivämerkintä säilyy pakollisena jatkossakin. Laatu ja tuoreus olivat tärkeimmät ostokriteerit, lähiruokaa suositaan, ja kasvuun uskotaan. Pohjoismaiden ulkopuolelta tulevien kalojen tuonnin kasvuun uskoo vain muutama prosentti. Uudet ravitsemussuositukset eli vähemmän punaista lihaa ja lisää kalaa 2-3 kertaa viikossa tulevat näkymään kalan kulutuksessa.
Silakan tulevaisuus näyttää hyvältä. Kalan kulutusta halutaan lisätä. Lähiruoka on kasvava trendi ja vastuullinen vaihtoehto. Kulutus kasvaa kuitenkin vain jos on tarjontaa.
Partasen koko esitys löytyy täältä.
Hallintoa ja kiintiöitä
Neuvotteleva virkamies Orian Bondestam (MMM) selvitti silakkakiintiön perusteita ja tulevaisuutta. Saalis vuonna 2013 oli ennätyksellinen. Hän näki, että Suomen merkittävä osuus silakkakiintiöstä perustuu ahkeraan kalastukseen ennen maakohtaisen järjestelmän alkua, mistä hän kiitti kalastajia.
Silakka on Suomelle tärkeä ja Bondestam toivoi myös kotimaan käytön kasvavan sen sijaan että tuonti kasvaa. Säätely ollut voimallisempaa vuodesta 2001 ja kilohailikiintiön riittävyydestä huolehtiminen on tärkeää, että se ei sulje silakan kalastusta. Tämän hän näki päällimmäisenä tehtävänä. Onneksi kilohailin määrä on Selkämerellä pieni ja Saaristomerellä sitä ei ole ollenkaan. Viime vuosi onnistui suhteellisen hyvin ja nyt Itämeri on jo suljettu, ja vain pienimuotoista kalastusta voidaan harjoittaa. Kalastus jatkuu tänä vuonna vain Saaristomereltä pohjoiseen kunnes 83 000 tonnia täyttyy ja sitten se keskeytyy kalastus 1.7 – 15.9. Mikäli tulee vähemmän kalaa, lyhenee keskeytys, ja päinvastoin. Näin huolehditaan kotimaisen kalajalostuksen edellytyksistä. Täytyy oppia vuoden 2012 virheistä jolloin meinasi rysäpyyntikin loppua, linjasi Bondestam.
Nykyisen säätelyn heikkouksiksi Bondestam koki tilanteen, jossa viranomainen päättää milloin kalastetaan ja tämä rajoittaa yritysten toiminnan suunnittelua. Tämä johtaa kilpakalastukseen ja suurempiin kustannuksiin, eikä se ole tarkoituksenmukaista. Nykyisen kiintiöjärjestelmän vahvuutena on ollut hyvä dialogi elinkeinon ja yrittäjien kanssa kuinka säätely rakennetaan. Se on ollut suhteellisen joustava, ja on mahdollistanut kiintiöiden vaihdon.
Toimijakohtaisia kiintiöitä on käytetty monissa maissa pitkään kuten Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa. Suurin vaikeus on ensimmäinen jakaminen, miten se tapahtuu ja saadaanko oikeudenmukainen järjestelmä aikaiseksi. Esimerkiksi Ruotsissa tehtävä on ollut vaikea. Se ei ole helppo asia ja jako täytyy suunnitella tarkasti. Yleensä kiintiö jaetaan kalastushistorian perusteella ja tämä kuvaa hyvin yrityksen panostusta historiallisesti ja parantaa yrityksen toimintojen optimointia. Tällainen kiintiö on kuin osake kalakantaan. Siirrettävyys ja myynti mahdollistavat tehokkaimpien yksiköiden toiminnan. Kielteistä on mahdollisuus, että järjestelmä voi johtaa laittomaan saaliin merenheittoon.
Toimijakohtainen kiintiö edellyttää tiukempaa valvontaa ja liiallinen keskittyminen voi johtaa kilpailun vääristymiseen jos kalavarat keskittyvät harvojen käsiin ja pienimuotoinen kalastus eliminoituu. Malli edellyttää uutta lainsäädäntöä ja valmistelu tarkoitus aloittaa tänä vuonna ja työ tehdään läheisessä yhteistyössä elinkeinon kanssa. Ratkaistavana on, mihin kiintiöihin ja mille aluksille mallia sovelletaan. Samalla täytyy huolehtia, että on myös yhteinen kiintiö joka riittää pienimuotoiseen kalastukseen koko vuodeksi. Pohdittavia asioita on paljon. Liiallinen keskittyminen voi johtaa lopputulokseen, että meillä on vain viisi alusta ja se on siinä. Lohikiintiön osalta on päätös lohistrategiasta ja siitä odotellaan päätöstä strategian hyväksymisen yhteydessä.
Bondestamin koko esitys löytyy täältä.
Aluskohtainen kiintiö sai kannatusta
Puheenjohtajana toiminut Kim Jordas kysyi osallistujilta mielipidettä kiintiö jakamisesta. Käsiäänestyksessä kukaan ei halunnut säilyttää nykysäätelyä ja toimijakohtainen kiintiö sai runsaasti kannatusta. Kalastaja Jörgen Andersson tiedusteli kuitenkin aiheellisesti, että laitetaanko nyt investoinnit jäihin, tuleeko päätös milloin?
Bondestam vastasi, että yrittäjän kannalta suuret riskit ovat pelissä koko ajan, koska vielä ei voida sanoa milloin säätelymalli voimassa, mutta viesti on, että valmistelu alkaa. Voisin arvioida että aikaisintaan voitaisiin malli saada aikaiseksi vuonna 2016 ja sekin tekee tiukkaa. Hallinto ei ehkä ole nopeimpia, mutta aikansa ottaa myös kun paketti laitetaan eduskuntaan ja alkaa poliittinen keskustelu.
Nyt on tulossa kalastuslaki, kansallinen valvontalaki ja kalatalousrahaston asiat ovat tulossa käsiteltäviksi eli asioita on paljon, mutta kiintiön jakaminen on tärkeä asia, ja kun se koskee myös lohta, herättää se intohimoja Eduskunnassa. Tuntuma on että silakan osalta se saa kannatusta jos vain elinkeino sitä kannattaa, täsmensi Bondestam.
Tommi Lindroth kysyi silakan dioksiinista, että mikä sen tilanne on. Tähän vastasi Liisa Rajakangas maa- ja metsätalousministeriöstä. Pitoisuudet laskevat, mutta eivät niin nopeasti kuin ennen. EVIRA, SYKE, RKTL seuraa yhteisesti kehitystä. Dioksiini koskee vain rasvaisia kaloja ja se kerääntyy rasvaan. Silakankin pitoisuus on laskenut, ja 17 cm raja ehkä nousee 18 cm:iin, mutta isommat kalat ovat kyllä kiellon piirissä aika kauan.
Puheenjohtaja Jordas kokosi lopuksi päivän antia yhteen. Maailma on muuttunut, kiintiöt suurentuneet Pohjanlahdella ja muualla pienentyneet. Itämeren pääallas on käytännössä sulkeutunut silakankalastukselta. Aluskanta on suurentunut ja meillä on selkeästi ylikapasiteettia. Myös omistussuhteet ovat muuttuneet, yli puolet kapasiteetista on jo ulkomaisessa omistuksessa. Keskuskalasatamat ovat parantuneet, mutta Suomenlahdella on edelleen tyhjä aukko. Ruokakalan ja teollisuuskalan kalastuksen ero on hämärtynyt.
Mitä tapahtuu jatkossa kalakannoille, kiintiöille, ylikapasiteetille, omistukselle eli siirtyykö enemmän ulkomaille, mitä tapahtuu markkinoilla, turkistarhaukselle, kalajauhon osalta se on pitkälle maailmanmarkkinoista kiinni, kotimaan elintarvikemarkkinoille ja ne ovat varsin rajalliset, ja sitten dioksiinikeskustelu. Pohdittavaa on siis jatkossakin, Jordas kartoitti tulevaisuuden visioita.
Pitkän kokemuksen aiheesta omaava Anssi Päivärinta kommentoi myös lopuksi silakan merkitystä. Hänen mukaansa molemmat sektorit ovat tärkeitä, niin troolaus kuin rysäpyyntikin. Saalismäärää on saatava kasvamaan ja kiintiöiden on oltava riittävän suuret. Kiintiöpolitiikkaa on harjoitettava pitkäjänteisesti, mikä edellyttää vähintään kolmen vuoden päätöksiä.
Puheenjohtaja kiitti yleisöä hyvästä seminaarista ja pitkän päivän anti oli monipuolinen ja kattoi hienosti silakan tilanteen tänään niin tutkimuksen kuin kalastuksenkin näkökulmasta.
