”Ympäristöministeriössä pitäisi tietää, ettei toisen tontille saa rakentaa.”
Ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) on viime päivinä hyökännyt poikkeuksellisen ankarasti maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok.) johtamaa ministeriötä vastaan.
Niinistö syyttää blogikirjoituksessaan maa- ja metsätalousministeriötä vanhakantaisesta edunjakopolitiikasta ja tutkijoiden neuvojen sivuuttamisesta.
Nyt noussut kiista koskee erityisesti Suomen kalastuspolitiikkaa. Niinistö kysyy, onko MMM:n vanhakantaisella edunjakopolitiikalla uhanalaisten kalakantojen kustannuksella hallituspuolueiden tuki.
Niinistön tukea ei ainakaan ole, koska seuraavissa hallitusneuvotteluissa kalastuspolitiikka on hänen mielestään siirrettävä ympäristöministeriölle. Siirtoesitystään hän perustelee sillä, että kalakantojen hoitaminen edellyttää sekä ympäristöasiantuntemusta että ekosysteemin tuntemista. Niitä löytyy vain ympäristöministeriöstä?
Ympäristöministeri Ville Niinistön aktiivisuus haalia johtamaansa ministeriöön lisää tehtäviä erityisesti maa- ja metsätalousministeriöstä ei ole uusia asia. Tällä kertaa asiaa alustettiin perusteellisesti.
Ensin Helsingin Sanomissa (2.4.) asiantuntijat haukkuivat MMM:n siitä, että ministeriö ohittaa lähes kaikessa päätöksenteossaan asiantuntijalausunnot. Sen jälkeen kalastusta harrastava näyttelijä Jasper Pääkkönen väitti julkisuudessa maa- ja metsätalousministeriön yrittäneen vaientaa hänen kritiikkinsä kalastuskiintiöistä. Niinistö kiitteli Pääkköstä ja jatkoi MMM:n haukkumista.
Ympäristöministeriössä, jos missä, pitäisi tietää, ettei toisen tontille saa rakentaa. Siitä huolimatta Niinistö on valmis vaarantamaan hallitusyhteistyön kalastelemalla toisten vesillä, vaikka omassakin ministeriössä olisi paljonkin parantamista ja tehostamisen varaa. Ympäristöministeriöstä on tullut esto-, kielto-, rajoitus-, ja lupalappuministeriö.
Lisää valtaa hamuava ympäristöministeriö käynnistää lisäksi hallituskauden yli ulottuvia ohjelmia, jotka tulevien hallitusten on vietävä loppuun hallituspohjasta riippumatta.
Esimerkiksi ympäristöministeriön kaavoitus- ja lupapolitiikkaa on arvosteltu ankarasti. Maakuntaliitot ja Kuntaliitto haluavat selvittää, voitaisiinko ympäristöministeriön valtaa kaavoituspolitiikassa siirtää takaisin maakunnille. Maakunnissa ollaan vahvasti sitä mieltä, ettei kaikki viisaus ole ministeriöissä ja keskusvirastoissa.
Niinistön tämänkertaisen aktivoitumisen taustalla näyttää olevan maa- ja metsätalousministeriön nimenmuutoshanke ruoka- ja luonnonvaraministeriöksi. Vihreät ovat jarruttaneet hanketta pyytämällä asian pöydälle.
Ilmeisesti vihreiden ja ympäristöministeriön ajatusmaailmassa luonnonvara-asiat kuuluvat yksinoikeudella heille. Arvostelemalla MMM:n toimintaa Niinistö ilmeisesti yrittää saada nimenmuutoksen hintana kalastusasiat ympäristöministeriöön.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) ei ole provosoitunut liikaa Niinistön ankarasta hyökkäilystä. Koskinen kuitenkin torjuu kalastusasioiden siirtämisen ympäristöministeriöön. Hänen mielestään siirtoon ei ole mitään syytä, koska MMM:ssä on kalastusasioista pitkäaikainen kokemus ja osaava henkilöstö.
Yhteisten pelisääntöjen noudattaminen on hallitusyhteistyön kulmakivi. Vihreillä näyttää olevan tässä suhteessa erilaiset säännöt.
Koskisen ja hänen johtamansa ministeriön syyllistäminen Itämeren lohikiintiöstä ei ole perusteltua. Kiintiö päätettiin EU:n kala- ja maatalousministereiden kokouksessa viime lokakuussa. Ainostaan Suomi kannatti kiintiön puolittamista eduskunnan suuren valiokunnan kannan mukaisesti.
Pääministeri Jyrki Kataisen on syytä viheltää peli poikki ja kerrata pelisäännöt.
Lähde: Maaseudun Tulevaisuus 10.4.2013/ pääkirjoitus
