Säät on muuttuneet hellekesän jälkeen epävakaiksi. Tuulet navakoita, suunnaltaan vaihtelevia ja rapsakoita sadekuuroja päivittäin ja jos joku päivä poutaselta näyttää, niin yöllä ainakin heittää sadekuuroja. Merivesi on noussut yli normaalin ja merivirrat ovat voimakkaita.

Edellä kuvatun loppukesän säätyypin lopettaa syysstormi, joka on lähiaikoina tilanteen klaaraamassa. Stormi lopettaa myös haaveet pitkitetystä kesästä, sillä sen jälkeen on syksy ja pysyy.

Tällaisella säätyypillä joka nyt on ja ennakoi myrskyä on vanhastaan nimikin – sanotaan että kelit (sää) ”möffäilee”.

Syys näyttää saapuvan aikaisin, sillä luonto on hellekesänä kypsynyt aikaisin. Esimerkiksi törnin marjat on jo kypsiä kuukauden keskivertoa aiemmin. 

Merkit on olemassa, että syksystä tulee tuulinen ja talvi nipistää aikaisin. Sydäntalvesta ei kuitenkaa tule runsaslumista. Alkuvuoden kalastus ei järin antoisaa ole ollut ja kovasti näyttää ettei syksy korjaa tämän vuoden tulosta jos siitä tulee tuulinen ja lyhyt.

Surulliseksi vetää kun seuraa ulkosaariston lintujen kohtaloa. Aiemmin tässä Porin – Luvian edustalla oli maamme suurimmat merimetsokoloniat, sitten merikotkat hiffasi että ko. lintu on oivaa muonaa. Merikotkakanta lähti rajuun nousuun. Helppo hankkia ruokaa kolonioista, ensin munia ja myöhemmin pyydystää poikaset. Ilmeisesti yhtään poikasta ei selvinnyt 2021 täällä kotkien pikaruokalasta. Tämä ei varsinaisesti surua mieleeni kehitä, sillä merimetso vahinkolintuna ei sympatiaa saa. 

Varsinaisesti surua aiheuttaa muiden saaristolintujen kohtalo. Kun merimetsot jotka kotkat tänne pesimään on houkutelleet eivät riittäneetkään, niille alkoi muiden vähän isompien lintujen armoton lahtaus. Haahkat eivät saaneet juurikaan poikasia lentoon. Lienee huonoin tulos mitä olen koskaan nähnyt. Joutsenet eivät saaneet myöskään pesintää onnistumaan, tuskin yhtään poikasta selvisi, samoin isommat lokit ja hanhet.

Karmeaa jälkeä, kuollut saaristo kun linnut on poissa. Tietenkin tilanne tasaantuu vuosien saatossa, kotkat siirtyy, sillä ei niitä tyhjä saaristo elätä. Ketju vihreitä munauksia ja saariston monimuotoisuus on vaakalaudalla.

Kevätkauden rysät saatiin ylös varhain ja vielä ei syksyn pyynti alkanut joten jäi aikaa pieneen lomailuun. Pari lenkkiä kotimaassa ja vihdoin myös käynti Kotkan Maretariumissa, johon aiemmin ei ole ollut tilaisuutta. Kohde oli mielenkiintoinen ja kalat oli hyvin esillä vaikka ns. suuri akvaario oli remontissa. Jälkimaku oli hieman hämmentynyt sillä jotain jäin kaipaamaan, se oli ehkä kalatalous.

Loppuun vielä jotain iloista. Pääskyt saivat ennätysmäärin poikasia lentokykyisiksi.

Monen peräkkäisen huonon vuoden jälkeen jäljelle jääneet parit saivat jopa kaksi poikuetta lentoon. Toivotaan niiden selviävän, sillä muutoin pääskykanta on vaarassa kuihtua pois.

Syyskausi on nyt alkamassa, toivotaan heikkoja tuulia, että rysäkalastus saadaan iskuun.

HjS