Maa- ja metsätalousministeriö pyytää 5.8. lausuntoa valtioneuvoston asetuksesta kalastus- ja vesiviljelyalan yrityksille Ukrainaan kohdistuneesta Venäjän hyökkäyksestä johtuvan taloudellisen tilanteen heikentymisen perusteella myönnettävästä avustuksesta (ehdotus).
Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen vuoksi Suomen kalatuotteiden, elävien kalanpoikasten ja kalanrehujen viennistä suuri osa menetettiin. Viennin kokonaisarvosta noin puolet (n. 36 milj. euroa vuonna 2021) on tullut Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta.
Nopeasti nousseet energianhinnat ovat vaikuttaneet erityisesti paljon polttoainetta käyttävään troolikalastukseen. Erityisesti silakan ja kilohailin osalta on ollut vaikeuksia siirtää kustannuksia markkinahintoihin, koska moni markkina on heikentynyt samanaikaisesti (turkisrehun raaka-aine sekä Valko-Venäjän ja Ukrainan vienti). Tämän vuoksi troolilaivasto on osin tai kokonaan keskeyttänyt kalastuksen. Pienimuotoisen rannikko- ja sisävesikalastuksen kannattavuuteen ja toimintaedellytyksiin on vaikuttanut lisäksi muiden kustannusten nousu (energia-, pyydysmateriaali-, logistiikka-, pakkauskustannukset).
Kalanviljelyssä energian ja polttoöljyn hinnan nousun lisäksi myös rehujen hinnat ovat nousseet voimakkaasti (noin 20–30%). Kasvaneiden tuotantokustannusten siirto markkinahintoihin on haastavaa, sillä kala on huomattavasti kalliimpi elintarvike kuin muut eläinproteiinit. Kuluttajien heikentyvä ostovoima voi vielä korostaa tilannetta. Suomen kirjolohen poikastuottajat ovat vieneet puolet tuotannostaan Venäjälle.
Kalastus poistaa vesistöistä vuosittain merkittävästi ravinteita. Se tuottaa myös terveellistä eläinproteiinia alhaisella hiilijalanjäljellä. Kala on laaja, hajautettu ja uusiutuva proteiinin lähde eri puolella Suomea, jonka tuotantoa voidaan myös kriisitilanteessa lisätä varsin nopeasti. Tämän vuoksi on perusteltua tukea kalatalouden alkutuotannon toimintaedellytyksiä poikkeusolosuhteissa.
Kalatalouden yrityksille ei voida maksaa tuotantoon sidottuja tukia EU-sääntöjen vuoksi. Kustannusten nousun ja kriisin heijastamien vaikutusten kompensointi on mahdollista ainoastaan komission hyväksymien tilapäisten valtiontukipuitteiden (jäljempänä kriisipuitteet) puitteissa. Kriisipuitteet mahdollistavat enintään 35 000 euron yrityskohtaisten tukien myöntämisen Ukrainan sodan vaikutusten kompensointiin kalataloudessa. Kriisipuitteiden mukaiset tuet on myönnettävä viimeistään 31.12.2022. Kriisipuitteet edellyttävät, että tuki myönnetään kriisin koettelemille yrityksille. Kalastus- ja vesiviljelyalalla toimiville yrityksille myönnettävässä tuessa ei saa olla kyse asetuksen (EU) N:o 717/2014 1 artiklan 1 kohdan a–k alakohdassa tarkoitetuista tukimuodoista. Lisäksi tukea ei saa myöntää yrityksille, joihin sovelletaan EU:n asettamia pakotteita. Tiedot myönnetyistä tuista tulee julkaista 10 000 euroa ylittävien tukien osalta.
Koska kalataloudessa ei ole suorien tukien järjestelmiä, joudutaan kriisiavustus hallinnoimaan valtionavustuslain perusteella annettavalla valtioneuvoston asetuksella (vastaavasti kuin koronatuet). Tuen myöntäjinä toimisivat alueelliset ELY-keskukset ja maksajana KEHA-keskus. Hakemukset ja päätökset hallinnoitaisiin KEHA-keskuksen sähköisessä järjestelmässä.
Hallitus esitti toisessa valtion vuoden 2022 lisätalousarviossa kotimaisen ruoantuotannon tukemiseen yhteensä 300 miljoonan euron tukea. Tästä viisi miljoonaa euroa kohdistetaan kalataloudelle kohonneiden tuotantokustannusten ja markkinahäiriöiden vaikutusten kompensointiin sekä kalatalouden huoltovarmuutta parantaviin toimenpiteisiin. Kalatalousyrityksille varattu tuki kohdennettaisiin kalatalouden alkutuotantoa harjoittaville yrityksille (kalastus ja vesiviljely).
Tuki myönnettäisiin laskentakaavan mukaan yritysten esittämien tietojen perusteella. Luonnonvarakeskus on arvioinut kalastuksen ja vesiviljelyn keskeisten tuotantopanosten hinnan nousun vaikutuksia yritysten kannattavuuteen. Vertaamalla aikaisempien vuosien tuotantokustannusten hintoja ja suhteellisia osuuksia vuoden 2022 vastaaviin voitiin laskea kuinka paljon toimijoiden kokonaiskustannukset ovat nousseet eräiden keskeisten tuotantopanosten hinnan nousun myötä ja vaikuttaneet kannattavuutta heikentävästi.
Mallinnuksen perusteella päädyttiin esittämään prosenttimääräistä korvausta yrityksen kokonaiskustannuksista. Korvausmalli olisi hallinnollisesti kevyt avustuksen hakijalle ja tuen myöntäjälle. Arvioinnissa nousi esille, että yrityskohtaiset erot keskeisten tuotantokustannusten suhteellisista osuuksista voivat olla huomattavia. Yrityskohtaisten eroavaisuuksien huomioiminen edellyttäisi tapauskohtaista harkintaa tuen myöntämisessä sekä yksityiskohtaisten perusteluiden esittämistä hakijoilta. Tämä johtaisi hallinnollisesti raskaaseen järjestelmään, mikä hidastaisi tuen hakemista ja käsittelyä. Prosenttimääräinen korvaus määriteltiin siten, että se kattaisi keskimääräisesti tuotantokustannusten noususta johtuvaa kannattavuuden heikentymistä kalastuksessa ja vesiviljelyssä.
Lähde: MMM 6.7.2022, lausuntopyyntö ja ehdotus http://mmm.fi/lausunnolla
