Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuus -ohjelma (TUKALA) on toiminut vuosina 2018 – 2019 ja nyt kalastajat ja ohjelman toimijat suunnittelevat yhdessä seuraavaa kautta 2020 – 2021. Aihetta käsiteltiin Turussa, jossa koolla oli parikymmentä aktiivia kuulemassa tähän mennessä saatuja tuloksia ja keskustelemassa jatkosta.
Tilaisuuden avasi Kim Jordas, Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL ry ja taustoitti aluksi yleistä innovaatio-ohjelmista. Tällä tietoa ollaan päätymässä siihen, että ohjelmat saavat jatkaa myös seuraaviksi kahdeksi vuodeksi. Ohjelmat laativat jatkohakemuksen vuosille 20-21 ja ELY tekee rahoituspäätöksen vuoden 2020 alkupuolella ja ministeriö edellyttää, että tuloksellisuus ja vaikuttavuus on riittävästi huomioitu. Aikataulu on kunnianhimoinen, ja ei ehkä toteudu, ennakoi Jordas.
Tilaisuuden tehtävänä oli ideoida merikalastuksen osalta esityksiä kehityskohteista ja konkreettisista toimenpiteistä jatkohakemukseen. Pyydystekniset ratkaisut, niiden valikoivuus, kalan käsittelytekniikka, alukset, markkinointi, kalakantaseuranta ja moni muu tärkeä asia odottaa ratkaisuja, mutta kaikkia ei voi ottaa mukaan ja siksi on syytä priorisoida. Jordas myös pyysi osallistujia, erityisesti kalastajia, kertomaan tilaisuudessa ideoitansa.
Tutkimuksen ja kalastajien välinen kumppanuuden toimenpiteistä ja tuloksista kertoivat Ari Leskelä, Petri Suuronen ja Esa Lehtonen Luonnonvarakeskuksesta. Lehtonen aloitti, ja esitteli taustoja jo aiemmin käyttöön tulleista rysillä olevista karkottimista, ja Naantalissa toimivasta vesialueen rajaavasta hankkeesta (näistä tietoja laajemmin täällä: https://sakl.fi/hyljekarkottimet-paikoillaan-naantalin-ja-merimaskun-alueella/ ja täällä: https://sakl.fi/hylkeiden-karkotin-testissae-loviisassa/ ).
Uutena mahdollisuutena suojata pyydyksiä hylkeiltä on kuluvana kalastuskautena Selkämerellä testattu mobiilia laitetta, mikä on uusi elementti ja idea tuli kalastajalta. Koe jatkuu tämän pyyntikauden loppuun. Nyt on käytössä prototyyppi, ja itse laitetta kehitetään käyttökelpoisemmaksi, etenkin kevyemmäksi.
Lehtonen kertoi, että alustavat pilottitestien kokemukset lupaavia, ja lautoista tullaan luopumaan, ja jatkossa keskitytään tähän malliin. Ensi vuonna keskitytään siihen, että sama laite toimisi niin verkoille ja rysille. Samalla selvitetään myös, voidaanko käytännössä vähentää rysämäärää, jos hylkeiden vähenevä vaikutus parantaa kalantuloa. Tulevalla kaudella kokeillaan myös karkotinyksikön siirtoa rysien välillä, ja selvitetään rysän paikan merkitystä tulokseen. Lehtonen kertoi myös, että karkotin vaikuttaa niinkin, etteivät hylkeet jää asumaan rysälle, kuten ilman karkotinta, ja antaa näin kaloille mahdollisuuden uida rysään.
Alusta saakka ohjelmassa mukana ollut loviisalainen kalastaja Mikael Lindholm kertoi, että sielläkin on edistytty hyvin. Kahtena vuonna ei ole ollut juurikaan revittyjä kaloja, saaliit ovat olleet tasaisia ja hyviä. Yksittäisiä hylkeitä on ollut, tänä vuonna yksi mahdollisesti kuuro yksilö. Tämä tilanne on saavutettu siitä huolimatta, että hyljekanta on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti, puntaroi Lindholm.
Jari Setälä esitteli selvitystä, jossa todetaan, että hyljekarkottimilla voisi suojata jopa 600 neliökilometriä rannikon vesiä. Karttatehtävänä on käyty läpi rannikkoa ja kriteerit täyttäviä paikkoja löytyi varsin paljon, 37 kpl mahdollisesti suojattavissa olevia kalastusalueita. Tällä voisi olla merkittävä vaikutus saalisiin ja myös vapaa-ajan kalastajat voisivat lähteä Setälän mielestä mukaan. Mahdollisten ympäristövaikutusten arviointi on aloitettava heti ja kokonaisuus voisi olla asia, joka saisi rahoitusta budjettivaroista. Ympäristön, niin luonnon kuin esimerkiksi mökkiläisten mielipiteet on syytä ottaa huomioon. Tällä päästäisiin myös vaikuttamaan kalakantojen suojeluun alueilla joihin hylkeitä ei menisi niin paljon kuin nyt, ennakoi Setälä.
Keskustelussa kalastaja Olavi Sahlstén toi esille realiteetin, ettei kalastajilla ole varoja hankkia karkottimia vaan kustannusten täytyy tulla katetuksi yhteiskunnalta. Petri Suuronen komppasi tätä, ja esitti, että jos yhteiskunta on päättänyt, että hyljekanta saa kasvaa, ja halutaan edelleen kotimaista kalaa, täytyy kustannuksista huolehtia siitäkin huolimatta, että karkottimien hyötysuhde ei välttämättä ole kokonaisuutena kustannusvastaava.
Uusia ideoita
Tulosten ja taustojen jälkeen siirryttiin keskustelemaan Suurosen johdolla jatko-ohjelmasta. Suuronen näki, että silakka, kilohaili ja sisävedet ovat asioita, joissa tapahtuu positiivista. Sisävesillä on edetty pyydyshankkeissa, joita Tukala on auttanut. Hyljetuotteiden kauppakielto on asia, missä täytyisi edetä niin, että meille saataisiin poikkeus. Suuronen näki myös karkotinhankkeessa positiivisia mahdollisuuksia eikä pitänyt rahaa ongelmana, koska on syytä käyttää kaikki raha mitä EU:lta saadaan, hän luonnehti.
Seuraavina kahtena vuonna tullaan jatkamaan karkottimen kehitystyötä, ja pyritään saamaan rahoittaja mukaan, jotta laitteesta syntyy kaupallinen tuote. Alueiden suljettavuus voisi olla yksi kohde ja sillä voitaisiin saada tuloksia aikaiseksi, ja toimilla suojeltaisiin myös kutevia kaloja.
Hylkeiden käsittelypalkkio voisi myös Suurosen mukaan tehostaa hyljeongelman hoitamista. Pyyntivälineiden kehittäminen tulee myös olla mukana. Uutta pyydysmateriaalia olisi syytä testata jo ensi vuonna, ja tällä saataisiin kevyempiä, ja helpommin puhdistettavia pyydyksiä. Kevyempiä rysiä järvien malliin voitaisiin kokeilla myös merellä, nuottaus voisi olla yksi mahdollisuus palauttaa kalastusta saaristoon, ja norssi voisi olla yksi uusi avaus. Esiselvitys norssista olisi tehtävä ja kokeilla, missä sen pyynti on kannattavaa. Kalankäsittely ja perkuukoneen kehittäminen, kalastusaluksia sähköistäminen ja moni muu uuden tekniikan innovaatio tulivat niin Suurosen listassa kuin yleisönkin kommenteissa esille.
Lindholm kommentoi heti käytännön näkökulmasta, että ilmaston ja veden lämpötilan nousu tarkoittavat sitä, että pyydykset likaantuvat aiempaa enemmän, vaikka ne olisivat kyllästettyjä. Jonkinlainen pesulautta voisi olla vastaus työkaluna, ja siinä tehokas painepesuri, jolla työ tehdään muutamassa tunnissa merellä. Työergonomiaan liittyy pyydysten vetäminen käsin pesua varten rannassa, ja siihen liittyvän tekniikan kehittäminen. Keskustelussa tuli heti ilmi, että vastaavia tekniikoita on maailmalla käytössä erilaisia, ja näitä tutkitaan.
Kalatalousaktivaattori Mika Halttu kertoi sekasaaliin lajittelusta ja sen kehittämisestä. Hän esitti, että kalan mahdollinen arvo hukkuu lajittelun vaikeuteen, kun puhutaan särjestä ja muista vajaasti hyödynnetyistä lajeista. Moderni lajittelija, jossa on niin tekniikkaa kuin ihmiskäsiä töissä, on todettu järvillä tehokkaaksi, ja miksi ei myös rannikolla. 30 – 50 g ahvenet ja särjet jo menisivät tänään kaupaksi, ja kalastajalle hyöty tulee laadusta ja toiminnan tehostumisesta automaation avulla kun käsiä tarvitaan vähemmän.
Lindholmin ohella karkotinhankkeessa alusta saakka mukana ollut kalastaja Heikki Salokangas kertoi omista havainnoistaan ja pyydysratkaisuistaan, ja esitti niistä kehitysideoita. Hän myös kiitti kokeiden mahdollistajia, ja totesi, että ne antavat toivoa.
Salokangas on havainnut, että karkottimen valmistajan lupaama 40 – 50 m toimintasäde on tarkoittanut hyvää kalapaikkaa, tuoreiden kokemusten mukaan. Silakkaverkkojadassa vahingot ovat toisessa päässä missä karkotin oli sijoitettu, ja tuoltakin osalta näyttäisi siltä, että vahinkoja on vähemmän. Silakan kulkua ei laite ole haitannut, ja monesti on parhaiten ollut silakkaa juuri laitteen vieressä. Rysissä testattaessa on huomattu, että niinkin tarkka kala kuin siika ei arastele karkottimen ääntä, ja tämäkin on rohkaiseva havainto, esitteli kalastaja.
Laitteen kehittäminen suunnataan jatkossa kalastajaystävällisemmäksi, eli kuten Lehtonen kertoi, sitä kevennetään mm. keveämmillä akkuratkaisuilla. Salokangas toi myös esille seikan, että karkottimen toiminnassa on syytä huomioida kalan parempi laatu, mikä perustunee siihen, että kalan stressi pyydyksessä on paljon pienempi, kun se ei säntäile ja eikä silmäänny.
Asioita on paljon, mutta kuten Jordas totesi jo päivän aluksi, on priorisoitava, jotta keskeisissä kohteissa saadaan tuloksia aikaseksi. Hyljekarkottimilla on nyt näyttöä, että ne toimivat, ja työ jatkuu kevyemmän laitteen kehittämiseksi, ja hyljevapaiden alueiden muodostamiseksi. Tuollaisilla alueilla on mahdollista ottaa käyttöön kevyempiä pyydysratkaisuja järvien malliin, ja kenties palauttaa käyttöön joitain jo käytöstä poistuneita passiivipyydyksiä kuten pesäverkot. Rahoitus tuli jälleen esille, ja yhdeksi ratkaisuksi esitettiin mallia, jossa ns. siltarahoituksella mahdollistetaan tukipäätöksen mukainen hankintakulu, josta sitten tukiosuus palautuu rahoittajalle. Muussa tapauksessa kalastajan pitäisi rahoittaa koko kustannus itse, ja kun kyseessä on vähintään kymmenistä tuhansista euroista, ei rannikkokalastajilla juuri tällaisia käyttöpääomia ole.
Uusista päänavauksista todettiin kuorella saattavan olla mahdollisuuksia toimia saalislajina osan vuotta, ja markkinoita näyttäisi sille olevan. Pyydykset voivat olla kevyitä, esimerkiksi erilaisia nuottia, jotka eivät juuri kärsi hylkeen vierailuista. Sama todettiin katiskoista, ja niiden tehokkaammasta käytöstä etenkin särjen syyspyynnissä, ja tämäkin tulee esille ohjelman jatkohankkeita mietittäessä.
Pitkän, mutta hyvässä hengessä käytyjen keskustelujen jälkeen kaikki tuntuivat olevan tuloksiin vähintään tyytyväisiä. Ensimmäistä kertaa näissä tapaamisissa mukana ollut porilainen kalastaja Kari Malen totesikin, että hän kuuli pitkästä aikaa toiveita herättäviä suunnitelmia, ja aikoo itsekin satsata kalastuksensa kehittämiseen tulevana kautena.
Koolla oli maan parasta ammattitaitoa niin tutkimuksen kuin kalastuksenkin osalta, ja kun tuloksia on jo tullut, voidaan odottaa, että rannikkokalastuksen mahdollisuudet paranevat jatkossakin ja lähikalan saanti voidaan tältä osin turvata.