Kalan kohdalla kuluttajia joskus harmittaa sen korkeana pidetty hinta. Jos vertaa vaikkapa jauhelihan ja kuhafileen kilohintaa, on ero toki suuri. Kalan hinta muodostuu pitkän arvoketjun myötä, ja avaammekin nyt, mistä kaikesta kuluttaja maksaa kalassa.

Kalastaja

Silakkarysällä
Kuva Markku Saiha / SAKL

Ilman kalastajan työtä ei kaupassa luonnollisesti voi olla pyydettyä kalaa. Kalastaja tarvitsee tietysti pyydykset sekä aluksen (ja talvikalastaja esimerkiksi moottorikelkan tai mönkijän) ja kalasta saatavan hinnan tulee kattaa näiden hankinta ja ylläpito. Kalastus ei ole samalla tavalla tuettua kuten esimerkiksi maatalous.

Pyydysten ja aluksen lisäksi kalastaja tarvitsee kalavedet. Kalastaja ei voi vain lähteä minne tahansa kalastamaan. Kalavedet voivat olla ostettuja eli kalastajan omistuksessa, tai vesiä voi vuokrata. Lisäkustannuksia aiheuttavat myös haittaeläinten tekemät vahingot.

Kalastajan tulee tietysti saada kalan myyntihinnan mukana myös palkka tekemästään työstä. Kalastaminen on yritystoimintaa, eli kalastaja ei saa kuukausipalkkaa tai palkkioita tehtyjen työtuntien mukaan. Isompien kalastusyritysten, kuten silakkaa kalastavien suurten troolarien kohdalla miehistön palkka täytyy myös kattaa saaliista saatavasta hinnasta.

Kun kalastaja on nostanut saaliin vedestä, se täytyy käsitellä asianmukaisesti. Kala jäähdytetään ja toimitetaan maihin. Kalastajalla on siis oltava tähän soveltuvat tilat ja muu infrastruktuuri satamassa, johon hän saaliinsa purkaa. Saaliin kuljettamiseen maissa paikasta toiseen tarvitaan vielä oma kalustonsa.

Jalostus

Kuva Pro Kala ry

Kalastaja myy saaliinsa eteenpäin jatkojalostettavaksi ensikäden ostajalle. Suomessa lähes aina tämä ensikäden ostaja on myös kalan jalostaja, mutta kalastaja voi myös myydä saaliin tukulle, joka myy sen eteenpäin jalostajalle. Kalastaja ei tämän jälkeen enää tienaa saaliistaan. Luonnonvarakeskus (Luke) tilastoi kalan tuottajahintoja, ja voit tutustua kalasta kalastajalle maksettuihin hintoihin Luken tilastotietokannassa.

Jalostaja nimensä mukaisesti jalostaa kalan kuluttajamyyntiä varten. Mitä pidemmälle tuote jalostetaan, sitä enemmän työtä se vaatii, ja hinta siten kasvaa. Jalostaja tarvitsee muun muassa elintarvikesäädösten mukaiset tilat, työvälineet ja ammattitaitoisen henkilökunnan. Kalaa jalostaessa syntyy myös hävikkiä: jotta saataisiin kilo nahatonta ahvenfilettä, täytyy kokonaista kalaa olla neljä kiloa. Tämäkin näkyy lopullisessa hinnassa.

Jalostamisen jälkeen kala pakataan ja kuljetetaan seuraavaksi kauppaan. Kala on herkkä elintarvike, ja kylmäkuljetus on kallista. Tuotantolaitoksen ja sen henkilökunnan lisäksi jalostusyrityksen täytyy kattaa kaikki muutkin yrityksen kulut: markkinointi, myynti, hallinto ja niin edelleen.

Kauppa

Kuva Pro Kala ry

Kala on nyt edennyt jalostajalta kauppaan. Kauppa tarvitsee myymistään tuotteista myös oman katteensa. Sillä kustannetaan esimerkiksi palvelutiskillä työskentelevien ammattilaisten palkka, kylmätilat sekä mahdollinen hävikki. Kaiken päälle tulee vielä arvonlisävero.

Nykyään on mahdollista ostaa kalaa myös suoraan kalastajalta. Kalastaja on silloin itse jalostanut kalan, ja jalostamisen kustannukset näkyvät silloinkin kalan hinnassa. Kalan myyminen esimerkiksi REKO-ringissä vaatii silloinkin pakkaamisen, kylmäkuljetuksen myyntipaikalle, kaluston tätä varten, myyjän, markkinoinnin sekä tietysti kaiken tähän kuluneen ajan. Siksi suoraan kalastajalta ostettu kala ei ole aina merkittävästi halvempaa kuin kaupasta ostettu: arvoketjussa on edelleen samat vaiheet, vaikka eri tavalla.