Ministeriön elinkeinokalatalouden ajankohtaiskatsaus

Maa- ja metsätalousministeriö

Kala- ja riistaosasto

Elinkeinokalatalouden yksikkö

Ajankohtaiskatsaus 3.2.2012 

1. 1.Tiivistelmä

 

Sitten edellisen katsauksen (syyskuu 2011) unionilainsäädännön valmistelu on jatkunut tiiviinä.

Komission yhteisen kalastuspolitiikan (ykp) uudistamisesta antamaa ehdotusta on käsitelty maatalous- ja kalastusneuvoston istunnoissa ja neuvoston sisäisen kalastuspolitiikan työryhmässä. Valtioneuvosto informoi eduskuntaa ehdotuksesta (U30/2011 vp) ja maa- ja metsätalousvaliokunta antoi asiasta lausuntonsa (MmVL 9/2011 vp).

Komission ehdotusta asetukseksi markkinajärjestelyn uudistamisesta on samalla tavoin käsitelty neuvoston toimielimissä ja informoitu eduskuntaa (U47/2011 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunta on myös tästä asiasta antanut lausuntonsa (MmVL 15/2011 vp).

Komission ehdotus Itämeren lohikannan monivuotisesta suunnitelmasta on niin ikään neuvoston kalastuspoliittisen työryhmän käsittelyssä ja eduskuntaa on informoitu (U53/2011 vp). Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausuntoa odotetaan.

Komission ehdotus Euroopan meri- ja kalatalousrahastoasetukseksi saatiin joulukuun alussa 2011 ja sitä koskeva u-kirjelmä (U82/2011 vp) on tammikuussa 2012 toimitettu eduskunnalle. Asian käsittely neuvoston työryhmässä on käynnistynyt.

Tanska toimii puheenjohtajavaltiona tammi – kesäkuussa 2012, tavoitteenaan ykp-asetusehdotuksen sekä markkinajärjestelyä ja kalatalousrahastoa koskevien ehdotusten edistäminen neuvostossa niin pitkälle kuin mahdollista, poliittiseen yhteisymmärrykseen kokonaisuudessaan taikka pääosin.

Lissabonin sopimuksen artiklan 43(3) ja 43(2) tulkintaerot ovat näkyneet neuvoston ja EP:n työssä. Tämä on myös hidastanut lainsäädäntötyötä. Tämä tulee jatkumaan ainakin vuoden 2012 alkupuoliskon. Komission ehdotukset delegoidun säädösvallan käyttämisestä ovat myös hidastaneet lainsäädäntöehdotusten käsittelyä.

Kansallista kalastusvakuutuksen tukijärjestelmää säätelevä lainsäädäntö on tarkoitus uudistaa. Meri- ja kalatalousrahaston ohjelmakauden 2014 – 2020 valmistelu on käynnistetty. Kalastuksen EU-valvontasäännösten toimeenpano on niin ikään valmistelun alaisena.

Eräitä yllä mainittuja, vireillä olevia asioita selostetaan jäljempänä yksityiskohtaisemmin. Lisätietoja on saatavissa valmisteluvastuussa olevilta virkamiehiltä.

Seuraava ajankohtaiskatsaus on tarkoitus koota touko-kesäkuussa.

 

1. 2.Resurssi- ja kalastuslaivastopolitiikka

 

2.1. Yhteisen kalastuspolitiikan uudistus

Markku Aro 160 53361, Orian Bondestam 160 53162

Komissio antoi 13.7.2011 ehdotuksensa yhteisen kalastuspolitiikan uudistamisesta. Nykyinen elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annettu asetus (EY) N:o 2371/2002 kumottaisiin ja korvattaisiin 1. tammikuuta 2013 lukien uudella asetuksella yhteisestä kalastuspolitiikasta. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät asetuksen yhteispäätösmenettelyssä.

Kala- ja riistaosasto valmistelee ehdotuksesta eduskunnalle toimitettavaa U-jatkokirjettä sekä osallistuu neuvoston kalastustyöryhmässä käytävään ehdotuksen toiseen käsittelyyn. Tanskan puheenjohtajakaudella asiaa käsitellään kevään neuvostoissa siten, että kesäkuun neuvostossa ehdotuksesta voitaisiin muodostaa neuvoston yhteinen kanta.

Suomen kannalta on tärkeää säilyttää riittävä liikkumavara kansalliseen kalastuspolitiikkaan sekä välttää pakottavien Suomen olosuhteisiin soveltumattomien EU-säännösten toteutuminen. Myös pienimuotoisen rannikkokalastuksen ja vesiviljelyn tarpeiden huomioon ottaminen on tärkeää.

 

2.2. Vuoden 2012 kalastusmahdollisuudet ja ammattikalastuksen ohjaus

Orian Bondestam160 53162

Neuvosto on vahvistanut TAC:t ja kiintiöt Itämeren kalakannoille. Ministeriö on puolestaan antanut asetukset, jolla Suomen kiintiöiden käyttöä toimeenpannaan. Kevään aikana kiintiöiden käyttöä seurataan siten, että kalastusta keskeytetään kiintiöosuuksien täyttyessä. Keskeytykset toteutuvat kevään aikana sekä Itämeren pääaltaan lohenkalastuksen, Suomenlahden ja Pohjoisen Itämeren kilohailin ja silakan kalastuksen että turskankalastuksen osalta.

Lisäksi osastolla käynnistetään niitä selvitystöitä, joita ministeriön eduskunnalle antamassa lohiselvityksessä on mainittu. Selvitystyö aloitetaan tarkastelemalla kalastajakohtaisten kiintiöiden käyttöönoton edellytyksiä.

 

2.3. Komission ehdotus Itämeren lohikantojen monivuotiseksi hoitosuunnitelmaksi

Markku Aro 160 53361,Heikki Lehtinen160 52902

Komissio antoi ehdotuksensa Itämeren lohikantojen monivuotiseksi suunnitelmaksi elokuussa 2011. Ehdotusta käsiteltiin artiklakohtaisesti neuvoston työryhmässä. Käsittelyssä nousi esille suunnitelmiin liittyviä horisontaalisia ja institutionaalisia ongelmia. Asian käsittely jatkuu kiistattomilta osin Tanskan pj-kaudella. Asiasta laadittiin eduskunnalle U-kirjelmä ja jatkokirjeen valmistelu on työn alla.

 

2.4. Meristrategiadirektiivin toimeenpano

Heikki Lehtinen160 52902

Vuonna 2011 laadittiin asetus meristrategiadirektiivin toimeenpanoon liittyvistä viranomaisista ja näiden tehtävistä. Lisäksi aloitettiin alustavan arvion laatiminen merialueen tilasta, joka valmistuu keväällä 2012. Keväällä 2012 jatkuu merialueen hyvän tilan kriteerien ja tavoitteiden määrittely. Työ koskee keskeisiä kalakantoja, sekä hylkeitä, pyöriäistä ja jossain määrin merilintuja. Valtioneuvoston käsiteltäväksi asia on tarkoitus tuoda kesällä 2012.

Vuonna 2011 jatkettiin työtä HELCOM:issa toimeenpanoon liittyvien indikaattoreiden laatimiseksi ja työ jatkuu vuonna 2012.

 

2.5. Alusryhmäkohtaisten rekisteritilojen enimmäiskoko

Harry Kaasinen 160 53375

Merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä annetun lain (690/2010) 1 §:n mukaan laissa säädetään suomalaisista merellä toimivista kalastus- ja vesiviljelyaluksista pidettävästä rekisteristä siltä osin kuin sitä ei säädetä Euroopan unionin yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevissa säädöksissä.

Sanotun lain 4 §:n 3 momentin mukaan maa- ja metsätalousministeriö hallinnoi rekisteritilaa ja tekee alusryhmien rekisteritilaa koskevat merkinnät rekisteriin sekä vastaa rekisterin teknisestä ylläpidosta.

Merellä toimivien kalastus- ja vesiviljelyalusten rekisteröinnistä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan alukset rekisteröidään seuraaviin alusryhmiin:

  1) kokonaispituudeltaan alle12 metrinpituiset kalastusalukset (rannikkoalukset);

  2) kokonaispituudeltaan vähintään 12 metrinpituiset kalastusalukset
(avomerialukset); tai

  3) vesiviljelyalukset.

Mainitun lain 6 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään rekisteritilalle alusryhmäkohtainen enimmäiskoko. Asetusta säädettäessä otetaan huomioon kestävälle kalastukselle asetetut vaatimukset sekä kalastusalusten kalastuskapasiteetin ja kalavarojen välinen tasapaino.

Valtioneuvoston asetus on tarpeen esitellä uudestaan, mikäli Suomen kalasalusrekisterin (pois lukien Ahvenanmaan osuus) suurin sallittu koko muuttuu, esim. virheellisten aluskapasiteettitietojen korjaamisen tai suoritettujen valtion tuella tapahtuvien alusromutusten johdosta. Tällä hetkellä on voimassa asetus n:o 74/2011. Asetus on tarpeen uudistaa nyt alkuvuonna eräiden virheellisten aluskapasiteettitietojen tultua korjatuiksi

 

1. 3.Markkinapolitiikka

 

3.1. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä

Harry Kaasinen 1605 3375

Ehdotus asetukseksi kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä pohjautuu Euroopan komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta KOM(2011) 425 lopullinen. Sen mukaan on tarve uudistaa yhteinen markkinapolitiikka, jotta erityisesti tuottajien kilpailukykyä voitaisiin vahvistaa globalisaation ja lisääntyneen keskinäisen riippuvuuden johdosta. Yhteisen markkinajärjestelyn tulee parantaa läpinäkyvyyttä, erityisesti suhteessa tuotantoketjuun ja kuluttajien tietoisuuteen.

Yhteinen markkinajärjestely on osa yhteisen kalastuspolitiikan kokonaisuutta ja tulee uudistaa tämän tavoitteiden mukaiseksi. Uudistus on tarpeen nykyisessä järjestelmässä havaittujen puutteiden, nykyisen Euroopan unionissa ja maailman markkinoilla tapahtuneen kehityksen sekä kalastus- ja vesiviljelytuotealan toiminnan kehittämisen johdosta.

Ehdotuksessa mainitaan neljä keskeistä tavoitetta.

Kannustaa markkinoita kestäviin tuotantotapoihin. Tuottajajärjestöt ovat avainasemassa markkinoita ajatellen. Näiden järjestöjen tuottajien roolia, vastuuta ja valtaa on tarpeen tarkastella tuotannon muuttamiseksi kestävän käytön suuntaan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ylikalastukseen ja saaliin poisheittoon. On tarpeen lopettaa julkisten varojen käyttö kalavarojen hävittämiseen; interventiomekanismi on tästä syystä lakkautettava.

Parantaa EU:n tuotannon markkinoiden tilannetta kiinnittämällä huomiota korkeisiin informaatio- toimintakuluihin ja logistiikkaan, parantamalla kilpailukykyä ja vahvistamalla tuottajien asemaa kaupanteossa. On tarpeen parantaa tuotannon sopeutumiskykyä markkinavaihteluihin samoin kuin koko tuotantoketjun avoimuutta. Epävakaisiin ensiostohintoihin voidaan vaikuttaa suunnitellulla ja kysyntään sopeutetulla, laadukkaalla tuotannolla.

Parantaa EU:n tuottajien markkinapotentiaalia lisäämällä alan erikoistumista ja tehostamalla myyntiä sekä jakamalla kuluttajille tarkempaa ja luotettavampaa tietoa tuotteista. Tällä hetkellä sisämarkkinat eivät toimi optimaalisesti tiedonkulun heikkoudesta johtuen. On tarpeen muuttaa pelkästään volyymiin perustuvia tuotantostrategioita kohti erikoistumista ja siten suurempaa arvonlisää.

Tehostaa hallinnointia yksinkertaistamalla säädöksiä ja vähentämällä hallinnollista taakkaa. Tämän takia nykyisiä määräyksiä ja välineitä on uudistettava ja selvennettävä.

Ehdotusta koskeva U-kirjelmä on esitelty valtioneuvossa 10.11.2011
(U 47/2011 vp). Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on antanut asiasta lausuntonsa (MmVL 15/2011 vp), johon suuri valiokunta on yhtynyt 9.11.2011 (SuVX 135/2011 vp).

Ehdotuksen käsittely neuvoston työryhmässä jatkuu nyt tammikuussa.

Ehdotuksen on tarkoitus tulla voimaan 1. tammikuuta 2013, lukuun ottamatta artikloja 32, 35 ja 36, jotka tulisivat voimaan 1. tammikuuta 2014.

3.2. Maa- ja metsätalousministeriön asetus kalastus- ja vesiviljelytuotteiden sallituista kauppanimistä

Harry Kaasinen 160 53375

Euroopan unionin neuvoston kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä antaman asetuksen (EY) N:o 104/2000 4 artiklan 1 kohdan mukaan saa tiettyjä kalastustuotteita kaupan pitämisen tavasta riippumatta tarjota vähittäismyyntiin loppukuluttajille ainoastaan, jos asianmukaisella merkinnällä tai etiketillä ilmoitetaan: lajin kauppanimi; tuotantomenetelmä (pyynti merellä tai sisävesillä, viljelty); ja pyyntialue.

Sanotut tuotteet on mainittu kyseisen asetuksen 1 artiklan a, b ja c alakohdissa: elävä, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty kala mukaan lukien fileet; kuivattu, suolattu, savustettu tai ihmisravinnoksi valmistetut jauhot ja pelletit; ja äyriäiset ja nilviäiset kuorineen tai ilman kuorta.

Näitä vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta pieniin määriin kalastustuotteita, jotka joko kalastajat tai vesiviljelytuottajat toimittavat suoraan kuluttajille.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 4 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2002 vahvistettava ja julkaistava niiden alueella sallituista kauppanimistä luettelo, johon sisältyvät vähintään kaikki sanotun asetuksen liitteissä I-IV luetellut lajit. Tässä luettelossa on ilmoitettava kunkin lajin tieteellinen nimi ja sen nimi jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä sekä tarvittaessa paikallisesti tai alueellisesti hyväksytyt tai sallitut muut nimet.

Sanotun asetuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden samalle lajille samalla kielellä luetteloimat kauppanimet.

Euroopan komissio on antanut asetuksen (EY) N:o 2065/2001 neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden alalla kuluttajille annettavien tietojen osalta.

Sanotun komission asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion hyväksymään luetteloon kauppanimistä kuulumattomia lajeja saa pitää kaupan väliaikaisella kauppanimellä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on vahvistanut. Jäsenvaltion on sisällytettävä väliaikainen kauppanimi lopulliseen hyväksyttyyn nimiluetteloon viiden kuukauden kuluessa kyseiselle lajille annetun väliaikaisen kauppanimen antamisesta.

Asetuksen N:o 2065/2001 2 artiklan 2 kohdan mukaan muutoksista luetteloon kauppanimistä on ilmoitettava viipymättä komissiolle, joka ilmoittaa niistä jäsenvaltioille.

Edellä sanotun asetuksen 7 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava suoraan kuluttajille myydyt pienet tuotemäärät, edellyttäen että niiden arvo ei missään tapauksessa ole yli20 euroaostosta kohti. Tällaiset pienet määrät saavat olla peräisin ainoastaan myyjän omasta yrityksestä.

Komission asetuksen (EY) N:o 2065/2001 8 artiklan mukaan kauppanimen osalta vaadittujen tietojen on oltava käytettävissä kaikissa kyseisen lajin kaupan pitämisen vaiheissa. Nämä tiedot sekä kyseisen lajin tieteellinen nimi on merkittävä tuotteen etikettiin tai pakkaukseen taikka tavaran kaupalliseen saateasiakirjaan, joka voi olla myös lasku.

Ministeriön asetus on tarpeen esitellä uudestaan, mikäli tuotteiden kaupan pitämistä varten on haettu uusia väliaikaisia kauppanimiä tai muusta syystä luetteloon on tarve lisätä uusia kauppanimiä. Tällä hetkellä on voimassa asetus n:o 597/2008. Sitä on tarpeen uudistaa kuluvan kevään aikana eräillä lisäyksillä.

 

1. 4.Rakennetukipolitiikka

 

4.1. Kalastusvakuutuksen tukijärjestelmän uudistaminen

Harri Kukka 160 52904 (Susanna Paakkola160 53379)

Suomessa on kalastusvakuutuksen valtiontukijärjestelmä, jossa kalastajat ja heidän yrityksensä voivat vakuuttaa aluksensa, pyydyksensä ja muut kalastuksessa käytettävät välineet. Vakuutuksia myöntää kuusi kalastusvakuutusyhdistystä, jotka saavat valtiolta avustuksena suurimman osan kalastajille maksamistaan vakuutuskorvauksista.

Euroopan komissio on saanut päätökseen muodollisen tutkintamenettelyn Suomen kalastusvakuutus­järjestelmän soveltuvuudesta EU:n yhteismarkkinoille. Päätöksen jälkeen nykyinen, vuonna 1958 säädetty laki kalastusvakuutusyhdistyksistä on korvattava uudella lainsäädännöllä, jonka tulisi astua voimaan 1.1.2013 ja jota sovellettaisiin vakuutussopimuksiin 1.1.2014 alkaen. Komission päätöksen perussisältö on, että vakuutustuet rajataan pelkästään rannikkoaluksille vahinkoihin, jotka tapahtuvat Suomen aluevesillä tai talousvyöhykkeellä ja johtuvat Suomen vaikeista erityisolosuhteista.

 

4.2. Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelman 2007–2013 muutos

Harri Kukka 160 53904, Juha Mäkitie 160 52645

 

Toimintaohjelmalla ohjataan Euroopan kalatalousrahaston tukien käyttöä Suomessa. Ohjelman väliarviointi valmistui vuonna 2011 ja syksyllä hyväksyttiin seurantakomiteassa ja valtioneuvostossa ehdotus toimintaohjelman muuttamisesta. Ohjelmavarojen ollessa niukkoja on jouduttu eri tavoin kiristämään erityisesti kalanjalostuksen tukien myöntämistä, jotta voitaisiin varmistaa hyljesietopalkkioiden maksaminen sekä strategisesti tärkeiden vesiviljelyn uusien laitostyyppien ja kalasatamainvestointien rahoitus. Muutosehdotus on parhaillaan komissiossa hyväksyttävänä.

 

4.3. Meri- ja kalatalousrahaston ohjelmakauden 2014–2020 valmistelu

Markku Aro 160 53361, Harri Kukka 160 53904, Juha Mäkitie 160 52645, Timo Halonen 160 53364

Komissio antoi seuraavaa ohjelmakautta koskevan asetusehdotuksen Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta 2.12.2011. Sen käsittely neuvostossa ja parlamentissa vaatii huomiota usean kuukauden ajan. Suomen tavoit­teena on ennen kaikkea turvata resurssit rannikkokalastuksen ja vesiviljelyn kehittämiseen. Rinnan asetus­ehdotuksen käsittelyn kanssa on aloitettava seuraavan ohjelmakauden kansallinen valmistelu. Elinkeino­kalatalouden toimintaohjelman valmistelua avustamaan asetetaan työryhmä. Kansallisesti on lisäksi valmisteltava kaikkia rahastoja koskeva kumppanuussopimus.

 

4.4. Muita rakennepolitiikkaan liittyviä ajankohtaisia asioita:

Harri Kukka 160 53904

Elinkeinokalatalouden toimintaohjelman vuoden 2012 budjettivarojen (9,9 M€) alueellinen jako ELY-keskuksille päätetään valtioneuvostossa helmikuussa tarvearvion perusteella.

 

4.5. Vesiviljelyn edistäminen

Timo Halonen 160 53364

 

Sijainnin ohjauksella vesiviljelyyn soveltuvien alueiden tunnistamisella pyritään parantamaan elinkeinotoiminnan ympäristölupajärjestelmän ennakoivuutta ja toisaalta ohjamaan uutta ja kasvuhaluista yritystoimintaa alueille, joilla toiminta aiheuttaa mahdollisimman vähän konflikteja alueen muille käyttöintresseille.

Sijainninohjaussuunnitelma laaditaan SOVA-lain mukaisesti ja laatimisprosessi on osallistava, pitäen sisällään mm. yleisökuulemisia, valmisteluvaiheista tiedottamista sekä suunnitelman ympäristövaikutusten arvioinnin. Maa- ja metsätalousministeriö on suunnittelusta vastaava taho ja riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toimii asiantuntijatahona. Suunnitelma hyväksytään ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteisellä päätöksellä ja aikataulutavoitteena on vuoden 2012 puoliväli. Tulevaisuudessa suunnittelutyötä ja aineistoa voidaan hyödyntää maakunnallisissa kaavoissa sekä merialuesuunnittelussa.

Vesiviljelyn ympäristösuojeluohjeen uudistamiseksi ympäristöministeriö asetti työryhmän vesiviljelyn ympäristönsuojeluohjeen uudistamistyötä varten. Työryhmän tehtävänä on laatia yleisohje vesiviljelyn hyvistä käytännöistä ja tavoitteena on edesauttaa asetettujen ympäristötavoitteiden täyttymistä sekä yhdenmukaistaa viranomaistoimintaa. Työn yksi tärkeimmistä tavoitteista on konkretisoida kansallisessa vesiviljelyohjelmassa esitettyjen uusien toimenpiteiden soveltaminen lupajärjestelmässä. Työryhmä on saanut jatkoaikaa 31.3.2012 asti.

Komission asetusehdotukset yhteisestä kalastuspolitiikasta sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta edellyttävät, että jäsenmaat laativat kansalliset monivuotiset strategiasuunnitelmat vesiviljelyn kehittämiseksi. Strategioiden tulisi erityisesti edistää hallinnon yksinkertaistamista (erityisesti lisenssien osalta) ja alueiden saantia elinkeinotoimintaa varten. Kansallisen strategiasuunnitelma laadinta käynnistyy keväällä 2012 ja sen ympäristövaikutukset arvioidaan laajasti suunnitteluprosessin aikana.

 

4.6. Hyljesietopalkkiot

Timo Halonen 160 53364

Osana Suomen elinkeinokalatalouden toimintaohjelmaa voidaan ammattikalastajille ja kalankasvattajille maksaa hyljesietopalkkioita. Palkkion tarkoituksena on kannustaa kalan alkutuottajia toiminnan jatkamiseen ja kalastustoiminnan sopeuttamiseen, jotta toiminta voisi jatkua kasvavasta hyljekannasta huolimatta. Komission hyväksymä palkkiomalli on siirtymävaiheen järjestelmä ja se kattaa vuodet 2007–2015. Vuosittain sietopalkkioihin on varattu n. 1,5 miljoonaa euroa ja määrä on vuosittain hitaasti aleneva. Seuraava hakukierros käynnistyy keväällä 2012.

 

4.7. Poistokalastusjärjestelmä

Orian Bondestam160 53162

Poistokalastusjärjestelmä otettiin käyttöön kesällä 2011. Laajemmassa mittakaavassa järjestelmää sovelletaan keväästä 2012 alkaen. Poistokalastusjärjestelmän rahoituksen jatkaminen on järjestelmän toteuttamisen ja vaikuttavuuden kannalta tärkeää. Ammattikalastajien on tarve saada varmuus riittävästä rahoituskaudesta, jotta voivat suunnitella kalastustaan ja tehdä tarvittavat investoinnit. Tämän vuoksi pyritään ympäristöministeriön kanssa pääsemään yhteisymmärrykseen Itämeren suojeluun osoitettujen varojen käytöstä myös poistokalastukseen.

 

1. 5.Kalastuksen EU-valvonta

 

5.1. EU:n kalastuksen ja kalakaupan valvontaa koskevien säännösten toimeenpano

Jarmo Vilhunen160 52292, Maija Mela 160 52196, Ali Lindahl 160 54163

Neuvoston valvonta-asetus (EY) N:o 1224/2009 ja komission toimeenpanoasetus 404/2011 ovat kummatkin tulleet pääosin sovellettaviksi vuosien 2011 ja vuoden 2012 alkuvuoden aikana. Komissio valmistelee parhaillaan komitologiamenettelyssä käsiteltäviksi komission päätöksiä erityisistä valvonta- ja seurantaohjelmista.

Itämeren turskalle ja lohelle aiotaan kevään aikana laatia erityiset valvontaohjelmat, joissa määritellään mm. valvonnan ja tarkastusten viitetasot. Erityisen valvontaohjelman perusteella kukin Itämeren jäsenvaltio laatii kansalliset riskiperusteiset valvontaohjelmat. Ne tulee laatia kalastuskohtaisesti (turskan kalastus, lohen kalastus, pelaginen kalastus), sekä alueellisesti että koko maata koskien. Kalastusalusten, purkamisten, saaliserien punnituksen ja kalan ensikäden ostajien toimintaa tulee myös valvoa tekemällä riittävä määrä tarkastuksia.

Lisäksi komission päätös erityisestä valvontaohjelmasta toimii perustana Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) koordinoimalle yhteisvalvontaohjelmalle (JDP, Joint Deployment Plan) sekä vuoden mittaan käytäville valvontakampanjoille yhdessä muiden Itämeren jäsenvaltioiden kanssa.

Neuvoston ja komission valvonta-asetusten kansallinen toimeenpano edellyttää täydentävää kansallista lainsäädäntöä. Maa- ja metsätalousministeriö asetti syksyllä 2011 virkamiestyöryhmän mmm:n johdolla valmistelemaan lainsäädäntöä mm. yhteisen kalastuspolitiikan säännösten vastaisista teoista ja niiden rangaistavuudesta.  Työryhmässä ovat edustettuina oikeus-, ulkoasiain-, ympäristö-, valtiovarain- sekä sisäasiainministeriö, Rajavartiolaitos, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi.

Kalastusta valvomaan tulee perustaa erityinen seurantakeskus, joka ottaa vastaan kalastukseen liittyviä ilmoituksia kalastusaluksilta ja muista jäsenmaista 24 tuntia viikon jokaisena päivänä. Nämä lisävaatimukset tulee ottaa huomioon kalastuksen valvonnassa. Tämä merkitsee pakollisia muutoksia nykyiseen kalastuksenvalvontaorganisaatioon.

Komission ja neuvoston valvonta-asetukset säätävät lisää velvoitteita alan toimijoille kalastajista kalakauppaan asti. Jäljitettävyysvaatimukset tulivat sovellettaviksi 1.1.2012. alkaen ja tuovat lisäkustannuksia toimijoille. Asetustekstit ovat kuitenkin varsin epäselviä ja tulkinnanvaraisia, eikä komissio halua antaa jäsenmaille tulkintaohjeita. Toimijoille on kuitenkin pyritty tarjoamaan tietoa säädöksien tulkinnasta siltä osin kuin sitä on jäsenvaltioiden käytössä.

EU:n kalastuksenvalvonta-asetusten vaatii lukuisia muutoksia valvonnan tietojärjestelmiin. Keskeisiä tietojärjestelmähankkeita ovat mm. rannikkokalastuksen ilmoitusmenettelyn muuttaminen, ensikäden ostajien ilmoitusmenettelyn laajentaminen koskemaan kaikkia rannikon kalalajeja, suojatut verkkosivut, e-logbook (alusten sähköinen päiväkirja) ja VMS- (alusten paikannus) järjestelmien laajentaminen kattamaan kaikki yli15 metrinja osittain myös 12–15 metrin pituiset alukset.

EU:n kalastuksenvalvonta-asetusten vaatimat muutokset valvonnan tietojärjestelmiin tehdään vuosina 2011–2014. Keskeisiä tietojärjestelmähankkeita ovat mm. rannikkokalastuksen ilmoitusmenettelyn muuttaminen sekä ERS-(alusten sähköinen päiväkirja) ja VMS- (alusten paikannus) järjestelmien laajentaminen kattamaan kaikki yli12 metrinpituiset alukset.

 

1. 6.Kansainvälinen kalatalousyhteistyö

 

6.1. Itämeren jäsenvaltioiden kalastusviranomaisten yhteistyö (BALTFISH)

Markku Aro 160 53361, Orian Bondestam 160 53162

Yhteisen kalastuspolitiikan alueellistaminen tarkoittaa päätöksenteon siirtämistä aluetasolle kalastuksen säätelyä koskevissa teknisluonteisissa asioissa. Tätä tarkoitusta varten EU:n strategia Itämeren alueelle sisältää kalastusviranomaisia ja kalastuksen sidosryhmiä koskevan yhteistyöelementin (BALTFISH). Suomi on BALTFISH:in puheenjohtajamaa kesäkuun 2012 loppuun.

Suomi järjesti puheenjohtajana BALTFISH-yhteistyössä tammikuussa 2012 kaksipäiväisen kokouksen Helsingissä. 25.1.2012 kokoontui nk. forum, jossa Itämeren EU-jäsenmaiden ja Euroopan komission kalastusviranomaisten ohella olivat edustettuina hallitusten väliset järjestöt (HELCOM, BSRAC) sekä joukko kansalaisjärjestöjä (CCB, WWF, Baltic 2020 sekä Fisheries Secretariat). Kalatalouspääjohtajatasolla pidettiin kokous 26.1.2012.

Näkemyksiä vaihdettiin ykp-asetusehdotuksesta, erityisesti alueellistamisesta, siirrettävistä kalastuskiintiöistä ja poisheiton kieltämisestä sekä Itämeren lohikantaa koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta.

Suomi tulee järjestämään toisen kokouksen kesäkuussa, jossa tarkastellaan mm. tieteellisiä suosituksia vuotta 2013 koskevista kalastusmahdollisuuksista. Lisäksi Suomen puheenjohtajakaudella aloitetaan BALTFISH:ille sopivien toimintamenettelyjen kehittäminen.

 

6.2. Rajajokisopimus ja sen kalastussääntö

Orian Bondestam160 53162

Tornio-Muonionjoen kalastuksessa sovelletaan kansallisten kalastussäännösten lisäksi Suomen ja Ruotsin välistä rajajokisopimusta ja siihen liittyvää kalastussääntöä.

Kalastussäännön mukaan maat käyvät vuosittain neuvotteluja, joissa kalastusrajoituksia voidaan joko tiukentaa tai väljentää kalakantojen tilan mukaan. Neuvottelut vuoden 2012 järjestelyistä käynnistetään helmikuussa 2012 ja ne on tarkoitus saada päätökseen maaliskuussa siten, että mahdolliset uudet järjestelyt olisivat voimassa hyvissä ajoin ennen kalastuskauden alkamista kesäkuun alusta.

 

6.3. Kalastuksen ulkosuhteet EU:n neuvostossa

Heikki Lehtinen160 52902

Vireillä on useita neuvotteluja alueellisten kalastusjärjestöjen hankkeista sekä kahdenvälisistä kalastuskumppanuussopimuksista. Jälkimmäisistä mainittakoon EU:n ja Marokon välinen sopimus. Komissio on saamassa neuvostolta uuden neuvottelumandaatin ja neuvottelut käynnistyvät alkuvuodesta 2012. Asiaa seurataan Suomessa erityisesti Länsi-Saharan kysymyksen vuoksi.