Iskikö kalatiskillä pettymys: tarjolla onkin ainoastaan tuontikalaa eikä kotimaista löydy lainkaan? Syy on usein monen eri tekijän summa. Pyydetyn kalan saatavuus vaihtelee, ja siihen vaikuttaa useita eri asioita. Heikompi saatavuus näkyy usein myös nousseena hintana.
Pyydetty luonnonkala on nimensä mukaisesti pyydetty, ei saatu tai otettu. Aina Ahti ei antejaan suo pyytämisestä huolimatta. Keskikesällä pyydetyn kalan saatavuus on heikoimmillaan. Kalat uivat syvällä viileämmissä vesissä eivätkä ole kovin aktiivisia ja siksi ne eivät käy pyydykseen yhtä hyvin kuin muina aikoina. Samaa tapahtuu myös keskitalvella: silloin kalat pysyttelevät myös enemmän paikoillaan. Parvikalat, kuten silakka, puolestaan saattaa talvella uida tavallista isommissa parvissa ja olla siten helpommin pyydettävissä.
Sesongit liittyvät siis osaltaan laajempiin vallitseviin säätiloihin ja niiden vaikutuksiin kaloihin. Kalakohtaisiin sesonkikausiin vaikuttavat myös kalojen kutuajat: esimerkiksi talven madekausi ajoittuu aikaan, jolloin mateet kerääntyvät kutualueille, ovat liikkeessä ja käyvät siten helpommin pyydyksiin.
Pro Kala ry on julkaissut pyydetyn kalan sesonkikalenterin, jonka avulla voi nähdä, milloin mitäkin kalaa on todennäköisesti hyvin saatavilla. Sesongit eivät ole kiveen hakattuja, mutta suuntaa-antavia.
Kalastusta tehdään luonnon armoilla, ja siksi viikon tai päivänkin sää voi vaikuttaa saatavuuteen. Myrskyjen aikaan kukaan ei pääse vesille, ja seuraavat päivät voivat kulua myrskyn aiheuttamia vaurioita korjatessa. Kalaa ei silloin saada.
EU- ja kansallinen lainsäädäntö ja muut viranomaismääräykset sekä poliittiset päätökset vaikuttavat myös kalan saatavuuteen. Esimerkiksi kiintiöpäätökset, kalastuksen säätely ja erilaiset rajoitukset sekä kalastuselinkeinon yleinen kohtelu poliittisessa päätöksenteossa vaikuttavat kalastuksen harjoittamisen ja sitä kautta kalan saatavuuteen.
Kalan tuotantoketjun toimivuus vaikuttaa myös kalan saatavuuteen vähittäiskaupassa, eli miten hyvin kala kulkee kalastajalta tukun kautta vähittäiskauppaan. Nykyään on myös kalan suoramyynti lisääntynyt, kalastaja myy suuremman osan saaliista suoraan kuluttajalle.
Ainoastaan kaupallinen kalastaja saa toimittaa saalistaan myytäväksi kaupassa. Kalastajia ei kuitenkaan ole enää kovinkaan paljoa. Luken uusimmissa tilastoissa vuodelta 2019 päätoimisia ammattikalastajia (oikeus- tai luonnollinen henkilö, kalastustoiminnan liikevaihdon keskiarvo kolmen viimeksi kuluneen tilikauden osalta > 10 000 euroa) oli merialueella vain 400 ja 270 sisävesialueella. Kalastajien määrä on vähentynyt 1980-luvulta lähtien tasaisesti. Alalta lähtee vuosittain enemmän kalastajia kuin mitä uusia tulee. Kun kalastajia on vähemmän, on luonnollisesti myös kuluttajille myytävää saalista vähemmän. Elinkeinon harjoittaminen on myös käynyt hankalammaksi vuosien varrella. Rannikkokalastus on kriisissä. Muun muassa ratkaisematon haittaeläinongelma sekä lohenkalastuksen rajoitukset ovat tehneet monen kalastajan elinkeinosta kannattamattoman.
Kala on herkästi pilaantuva raaka-aine. Sen kuljetukseen kalastajalta kaupan kalatiskille tarvitaan paljon logistiikkaa. Kala täytyy kuljettaa kylmässä ja nykyinen lainsäädäntö määrää, ettei kalaa voida kuljettaa esimerkiksi vihannesten kanssa samassa kuljetuksessa vaan se vaatii oman logistiikkansa. Tämän kaiken järjestäminen on kallista, ja siksi tasaisen saatavuuden varmistaminen ympäri Suomen on haastavaa. Pienten määrien kuljettaminen on kannattamatonta. Tuore kala ei säily kaupan hyllyssäkään kauaa, ja siksi se päätyy herkemmin hävikkiin. Kaupan kalaosastolta tai -tiskiltä vaaditaan siis panostusta, ja kaikkialta näitä resursseja ei löydy.
Kuvat: Markku Saiha / SAKL