Mikromuoveilla tarkoitetaan muovihiukkasia, jotka eivät ole silmin havaittavissa. Hiukkaset voivat olla esimerkiksi pieneksi jauhautunutta muovia tai vaatteiden keinokuituja, jotka kulkeutuvat mereen jätevedenpuhdistamoiden kautta.
Suomen ympäristökeskuksen tutkimusalus Muikku sahaa määrätietoista siksakkia Espoon Suvisaaristossa. Itämeren pohjan hapettomuus valkeni tutkijoille jo viime kesänä ja nyt kartoitetaan ongelma-alueen laajuutta.
– Tilanne ei ole täysin toivoton. Kestää kuitenkin kymmeniä vuosia ennen kuin Itämerestä kokonaisuudessaan pystytään näkemään parannuksen merkkejä. Se edellyttää tehokkaita toimenpiteitä ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi, sanoo tutkija Emil Vahtera Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta.
Helsingin ympäristökeskus koordinoi tutkimusmatkaa, jolla nyt jo toista kesää selvitetään Helsingin ja Espoon merialueiden tilaa. Tutkimus totetutetaan yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY:n ja Espoon kaupungin kanssa osana niiden Itämerihaaste-toimenpiteitä.
Itämeren rehevöityminen ja veden sameus johtuvat liiallisista ravinteiden määristä. Meren kyky varastoida ja kierrättää ravinneaineita on häiriintynyt. Kesän 2012 tutkimusmatkan perusteella kävi ilmi, että Helsingin edustan merenpohja toimii huomattavana lähteenä etenkin fosforiravinteen suhteen.
Vedenlaadun paranemista on kuitenkin havaittu paikallisesti esimerkiksi itäisellä Suomenlahdella, jossa Pietarin jätevedet on saatu kuriin. Mutta Itämerellä on uusi uhka.
Muovi ei katoa merestä koskaan
Yksi Itämeren näkymättömistä ongelmista on mikromuovikuormitus. Mikromuoveilla tarkoitetaan muovihiukkasia, jotka eivät ole silmin havaittavissa. Hiukkaset voivat olla esimerkiksi pieneksi jauhautunutta muovia, lumenkaatopaikalta peräisin olevaa autonrengaspurua tai vaatteiden keinokuituja, jotka kulkeutuvat mereen jätevedenpuhdistamoiden kautta.
Tänä kesänä tutkijoiden on tarkoitus selvittää mistä pienet muovipartikkelit Itämereen tulevat.
– Tällä hetkellä tutkitaan jäteveden puhdistamoita. Sinnekin meidän ihmisten pesuvesien mukana päätyy mikroskooppisen pientä roskaa, esimerkiksi vaatteiden keinokuituja, joita on hyvin vaikea jätevedenpuhdistamolla poistaa jätevedestä, kertoo tutkimusalus Muikulla työskentelevä Helsingin ympäristökeskuksen tutkimusavustaja Julia Talvitie.
Muovi ei häviä merestä koskaan. Mikroskooppisen pienen muoviroskan pelätäänkin kerääntyvän meren eliöstöön ja sitä kautta vaarana on, että muovi kulkeutuu ravintoketjuun.
– Muovit sisältävät haitallisia yhdisteitä ja ne myös sitovat ympäristömyrkkyjä. Muovipartikkeleissa on havaittu jopa miljoonakertaisia ympäristömyrkkypitoisuuksia verrattuna ympäröivään meriveteen, tutkimusavustaja Jullia Talvitie sanoo.
Lähde: Yle 31.7.2013
