Suomen ympäristökeskus (Syke) valmistaa mediaa ja kansalaisia kuluvan vuoden merimetsolaskennan tuloksiin vähättelemällä merimetsojen aiheuttamaa ongelmaa ja tekemällä merikotkasta tarinan romanttisen sankarin.
On hyvin erikoista, että hallinto käyttää kommenteissaan estoitta liitelevät poikamiehet -lausahduksen kaltaisia vertauskuvia.
Mielenkiinnolla odotan, minkä tyyppinen tiedote laskennan tuloksista tänä vuonna lähtee median käyttöön.
Merikotkilla tuskin on edes teoreettista mahdollisuutta vaikuttaa merkittävästi merimetsokantaan. Merimetsot ovat siirtyneet paikasta toiseen ihmisen häirintätoimenpiteiden ja kotkien saalistuksen vuoksi, ja kanta on jatkanut kasvuaan.
Hyvin yllättävä on Pekka Rusasen (Syke) väite siitä, että merimetsoilta alkaa loppua pesimäluodot. Vielä viime vuonna sama tutkija oli sitä mieltä, että merimetso on asuttanut vain 0,2 prosenttia sille sopivan kokoisista luodoista.
Miten se nyt on Syke, loppuvatko luodot vai onko vielä moninkertainen määrä vapaana?
Sekään ei ole totta, että emme enää voi merimetsoille mitään. Tulokset esimerkiksi Pohjois-Amerikan Huronjärvellä osoittavat, että merimetsopopulaation pienentäminen on mahdollista.
Huronilla toimivat luonnonsuojelujärjestöt viivästyttivät kannanrajoitustoimia vuosikausien ajan, ja vasta vapaa-ajankalastuksen ahvensaaliin romahdettua nollaan asiassa päästiin eteenpäin.
Kantaa vähennettiin 5 500 parista 500 pariin. Munia öljyttiin ja aikuisia lintuja ammuttiin, minkä lisäksi lintuja häädettiin tärkeimmiltä ahvenen kutualueilta muun muassa liekinheittimin.
Pohjolan johtava merimetsotutkija, tanskalainen Niels Jepsen on varoittanut Suomea merimetsoista. Suomen rannikon kalatalousyrittäjät, vapaa-ajankalastajat ja mökkiläiset odottavat Syken vastausta kysymykseen, miksi Suomi on ainoa maa, jossa merimetsot eivät aiheuta ongelmia.
Maria Saarinen
Kalatalousaktivaattori
Saaristomeren kalatalouden toimintaryhmä
Parainen
Lähde: Turun Sanomat, lukijoilta, 13.7.2017
