Merimetsoa on kutsuttu vesistöjemme terveyspoliisiksi ja rehevöitymisen jarruttajaksi. Kun merimetsojen saaliskalojen sisältämän fosforin kiertokulkua tutkitaan tarkemmin, terveyspoliisin korean univormun alta paljastuu lähinnä ympäristöongelma. Terveyspoliisiksi merimetsoa voi kutsua siinä mielessä, että sen räjähdysmäinen kannankasvu Suomessa on osoitus kotimaisen luonnonkalan terveellisyydestä ja puhtaudesta.
Merimetso elää keskimäärin 10-vuotiaaksi. Puolen kilon päiväkulutuksella lintu syö kalaa elämänsä aikana 1 825 kiloa. Kun kalassa on fosforia keskimäärin 0,6 prosenttia, merimetso nostaa elinaikanaan fosforia vedestä noin 11 kiloa.
Kymmenen vuoden aikana kuluttamansa ravinnon sisältämästä 11 kilon fosforimäärästä lintu käyttää kasvuun ja aineenvaihduntaan korkeintaan pari sataa grammaa, ja loput poistuvat ulosteiden mukana. Merimetso ei käy mantereella ulostamassa, eikä se lennä mantereelle kuolemaan. Ulosteita näkyy pesimäkareilla ja luodoilla, joita pesimättömät linnut käyttävät lepopaikkoina. Syksyllä nämä paikat loistavat valkoisina, mutta keväällä ne ovat taas harmaita. Ravinteiden poistamisen sijasta merimetsot siirtävät ravinteita tilapäisesti pesimä- ja levähdysluodoille, josta sateet, korkea merivesi, aallokko ja jää palauttavat ne mereen.
Saaristomerellä ravinteita oli kuluvana vuonna kierrättämässä noin 25 000 merimetsoa; 3 793 paria eli 7 586 lintua, niiden 7 000 poikasta sekä arviolta 10 000 nuorta ja pesimätöntä lintua. Linnut ovat läsnä lähes koko avovesikauden (aikuiset 200 vrk, poikaset 150 vrk), joten ne söivät Saaristomerellä yhteensä noin 2,3 miljoonaa kiloa kalaa. Tähän kalamäärään oli sitoutunut noin 14 tonnia fosforia, josta yli 13 tonnia on palautunut tai palautuu ulosteena mereen leville käyttökelpoisessa muodossa. Määrä vastaa Kakolan jätevedenpuhdistamon kahden vuoden fosforipäästöjä.
Merimetsot poistavat ravinteita merestä pysyvästi vain vähän. Pääasiassa ne siirtävät ja kierrättävät niitä. Itse asiassa linnulla saattaa olla rehevöitymistä kiihdyttävä vaikutus, kun se nopeuttaa ravinteiden kiertoa tuomalla niitä takaisin pintavesien tuotantokerrokseen. Voisiko Suomen toiseksi suurimmalla, Äggskärin merimetsokolonialla eteläisellä Airistolla, olla vaikutusta lähialueen syksyisten sinileväkukintojen syntymiseen?
Maria Saarinen, FM biologi
Kari Penttinen, FM biologi ja lintumies
Lähde: Turun Sanomat/ lukijoilta 24.5.2012
