Kevään tullen merimetson ja kalastuselinkeinon väliset ristivedot puhuttavat jälleen. Erimielisyyttä on erityisesti merimetson vaikutuksista kalakantojen runsauteen. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että merimetso vaikuttaa rannikkokalastajien toimintaedellytyksiin monin tavoin.
Kalastajien kannalta ei ole niin oleellista miten merimetso vaikuttaa laajojen vesistöjen kalastoon kuin se, miten linnut paikallisesti vaikuttavat elinkeinon harjoittamiseen. Merimetso vaurioittaa ja säikyttää saaliskaloja, rikkoo pyydyksiä sekä lisää kalastajien kuluja ja työmäärää.
Hylkeen ja merimetson aiheuttamia kalojen käyttäytymisen muutoksia on vaikea erottaa toisistaan eikä aihetta ole laajemmin tutkittu. Kun kalaparvet muuttavat toisaalle, kalastajat joutuvat etsimään uusia apajia. Saaristossa vesialueiden pirstoutunut omistusjärjestelmä hankaloittaa kuitenkin uusille kalavesille pääsyä. Vaikka merimetso ei ole yksin syypää kalastajien ongelmiin, sen ja hylkeiden aiheuttamat tappiot tai lisääntynyt työtaakka voivat viimeisenä pisarana johtaa alan vaihtoon.
Luonnonvarakeskuksen olosuhdehaastattelujen mukaan rannikkokalastajilla on vaikeuksia toimia kannattavasti hylkeiden, merimetsojen ja kiristyvän säätelyn vuoksi. Saaristomerellä tärkeimpien kalalajien, kuhan ja ahvenen, saaliit ovat laskeneet 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun parhaista vuosista – lämpimistä kesistä huolimatta.
Sekä kuhan että ahvenen vuosittain syntyvä jälkeläismäärä nimittäin riippuu eritoten ensimmäisen kesän lämpötiloista. Kalastuskokoon kasvavien kalojen lopullinen määrä muotoutuu seuraavien neljän-viiden elinvuoden aikana. Tänä aikana myös merimetsot vaikuttavat kalakantaan. Kysyntää kuhalle ja ahvenelle olisi, koska kuluttajat arvostavat kotimaista, läheltä pyydettyä kalaa.
Taloudellisen ahdingon lisäksi haastatellut kalastajat kokivat, että elinkeinoa ei arvosteta eikä heidän kokemiaan ongelmia oteta vakavasti. Muualla maailmalla on jo herätty pienkalastuksen haasteisiin. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO julkaisi hiljattain pienimuotoisen kalastuksen turvaamista koskevan ohjeistuksen, joka Suomessakin voi johtaa elinkeinon arvostuksen kohoamiseen ja kalastuskulttuurin elpymiseen.
Useissa muissa Itämeren rantavaltioissa on lievennetty merimetson aiheuttamia haittoja. Tanskassa on kokemuksia yli 20 vuoden ajalta hoitosuunnitelmista ja toimenpiteistä merimetsojen vähentämiseksi haitta-alueilta.
Tanskalaisia kiinnostaa myös Suomen merimetsokannan kehitys, koska Suomesta linnut muuttavat talveksi heidän vesialueilleen. Tanskassa ollaan huolestuneita muun muassa jokien vaelluskalakannoista, jotka ovat vaarassa merimetsojen saalistuksen vuoksi.
Muissa maissa tehtyjä tutkimuksia merimetson vaikutuksista tulisi hyödyntää Suomen kiistan hallinnassa. Sekä tieteellistä että paikallista käytännön tietoa on riittävästi päätöksenteon pohjaksi. Toisaalta entistä tiiviimpää kalastajien ja tutkimuksen välistä yhteistyötä tarvitaan merimetson kalastukselle aiheuttamien haittojen arvioinnin kehittämiseksi ja vaikutusten lieventämiseksi.
Konfliktit eivät hellitä ennen kuin osapuolet yhdessä sopivat tavoitteista sekä keinoista ja aikatauluista, joilla yhteiset tavoitteet saavutetaan. Tämä suunnitteluyhteistyö soveltuu hyvin valtakunnallisen merimetsotyöryhmän esityksestä vuonna 2016 perustettujen alueellisten yhteistyöryhmien tehtäväksi.
Viidellä rannikkoalueella toimiviin työryhmiin osallistuminen on verrattain laajaa, joten edellytyksiä sekä kalastajia että muita intressitahoja tyydyttäviin ratkaisuihin on olemassa.
Koko rannikon osalta on syytä tehdä uusi kannanhoitosuunnitelma, jossa sovitetaan yhteen alueelliset suunnitelmat sekä yhteisesti määritellään ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä merimetsokannan tavoitekoko. Tässä tarvitaan yhteistyötä myös Itämeren rantavaltioiden kesken, koska merimetsokiistojen hallinta on koko Itämeren alueen yhteinen kysymys.
Lähde: TS Alio 4.5, Pekka Salmi ja Heikki Auvinen. Kirjoittajat ovat tutkijoita Luonnonvarakeskuksen Turun toimipaikasta.
