Satakunnan suurpetoyhteistyöryhmä ja Lounais-Suomen hylje- ja merimetsoneuvottelukunta järjestivät yhteistyössä 13.4. Raumalla ”Ajankohtaista hylkeistä ja merimetsoista” yleisötilaisuuden. Monenlaisia tunteita herättävät eläimet kiinnostivat. Paikalle saapui lähes 80 kuulijaa ja keskustelijaa.
Kalatalouspäällikkö Kari ranta-aho vasemmalla
Monipuolinen ohjelma selvitti hallin, norpan ja merimetson levinneisyyttä, ravintobiologiaa, vaikutusta luontoon sekä suhdetta ihmistoimintaan, erityisesti ammattikalastuksen ongelmiin. Tilaisuuden vetäjä kalatalouspäällikkö ja neuvottelukuntien puheenjohtaja Kari Ranta-ahototesi, että tällainen foorumi pitää olla, jossa erityisesti voidaan puida ammattikalastajien asemaa.
– Kyseiset eläimet eivät sinänsä itse koe olevansa ongelma tai haittaeläin.
Heikki Auvinen
Heikki Auvinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta selvitti harmaahylkeen ja norpan levinneisyyttä. Vuodesta 2000 vuoteen 2010 hallin määrä on noussut koko Itämeren alueella 10 000 yksilöstä 23 000 yksilöön. Suomen alueella nousu on ollut samana aikana 5000:sta 9000:een.
– Hallit laskettiin lentolaskennalla kahden vuorokauden aikana karvanlähdön aikaan kesä – toukokuun vaihteessa. Tämä tapahtui kaikissa maissa yhtä aikaa, joten päällekkäisiä määriä ei tullut.
– Saatuja lukuja voidaan pitää vähimmäismäärinä.
Auvisen mukaan harmaahyljekannan kasvu on taittunut. Keskustelussa tuotiin esille näkemys, että kasvulla ei ole enää merkitystä maamme rannikkokalastuksen ongelmien suhteen. Hallikanta kattaa jo koko rannikkomme ja aiheuttaa haittoja kaikkialla.
Sami Veneranta
Merikarvialainen ammattikalastaja Sami Veneranta kertoi omasta kokemuksestaan kalastaa hallien keskellä. Muutos 1990 – luvun tilanteesta 2000 –luvulle on ollut dramaattinen. Kymmenen vuoden sisällä ammattikalastajat ovat joutuneet uusimaan pyydyskalustonsa, kalastustapansa ja etsimään uusia kalastusalueita.
– Erityisesti muutos koskee lohen ja siian kalastusta. Ajoverkkokalastus kiellettiin ja vanhat rysät ja pesät jouduttiin nostamaan rannalle. Niiden tilalle on hankittu ruotsalainen innovaatio, push up – rysä. Näillä on pystytty jatkamaan erityisesti lohenkalastusta.
– Halli on ovela ja oppivainen, ja pyydysten kehittelyyn on palanut aikaa ja rahaa. Ammattikalastajille myönnetään lupia hylkeiden ampumiseen pyydyksiltä. Venerannallakin on viisi lupaa, mutta hänen mukaansa se ei paljon auta, koska halli on vaikea ammuttava, erityisesti veneestä, kun samaan aikaan pitää työskennellä pyydysten kanssa.
Antti Impola
Luvat hylkeen metsästämiseen myöntää paikallinen riistakeskus. Maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt vuodelle 2011 jaettavaksi noin 1000 lupaa koko maahan. Näistä 275 on Satakunnan alueelle. Satakunnan riistakeskuksen toiminnanjohtaja Antti Impola totesi kommenttipuheenvuorossaan kuitenkin, että tätäkään määrää ei käytetä kokonaisuudessaan.
– Meiltä on kadonnut hylkeen metsästämisen kulttuuri. Oman ongelmansa aiheuttaa myös EU:n päätös, että hylkeen kaupallista hyödyntämistä ei sallita. Hylkeen arvoa riistavarana olisikin nostettava.
– Ja ammutusta hylkeestä on otettava näytteet: leuka, kieli ja sukuelimet. Onhan se tietysti vaiva.
Keskustelussa esille kysymys, mikä sitten olisi hyljekannan optimaalinen määrä. Impola suhtautuu varauksellisesti monesti esitettyyn käsitykseen, että aikoinaan hylkeitä on ollut Itämeressä 100 000 yksilöä. Kari Ranta-ahon mukaan neuvottelukunnassa on noussut ajatus, että 20 000 yksilöä sopisi pohjoisen Itämeren alueelle.
– Kannansäätelyssä pitäisi pyrkiä laatuun, ei määrään. Tutkimusten mukaan kalastajien rysiin pyrkivät hallit ovat järjestään koiraita. Joten naaraat säilyisivät edelleen lisääntyvänä kantana.
– Ja kysymykseen, mikä on häirikköhylje. Lähellä rysiä oleva on.
Markku Mikkola-Roos
Markku Mikkola-Roos selvitti merimetsopopulaation kokoa ja levinneisyyttä. Hänen mukaansa merimetso ei ole vieraslaji, vaan levinnyt idästä normaalisti. Suomeen leviäminen on tapahtunut Venäjän koloniasta 1990 – luvun lopulla. 2000 – luvulla leviäminen olikin sitten räjähdysmäistä.
– Pesinnän huippuvuosi oli 2009, jolloin pesiviä pareja oli n. 16 000. Viime vuonna pudotusta oli 10 %, johtunee kovasta talvesta. Laiton häirintä myös vähensi pesimäyhdyskuntien määrää. Koko Itämeren alueella pesii noin 170 000 paria.
– Maamme rannikolla on 34 yhdyskuntaa 56 pesimäluodolla. Suurin noin 2000 parin yhdyskunta sijaitsee Selkämerellä. 77 prosenttia parimäärästä ja 69 prosenttia yhdyskunnista on suojelualueilla.
Heikki Auvinen kertoi merimetsojen ravinnosta. Selvitykset on tehty Selkämeren ja Saaristomeren alueelta. Merimetso syö monipuolisesti. Näytteistä löytyy särkeä, kivinilkkaa, kolmipiikkiä, ahventa ja kuhaa. Eikä vain pieniä kaloja, suurimmat kuhat olivat yli 35 senttisiä. Yleisöstä kerrottiin tapaus, kun avatusta merimetsosta löytyi 30 cm pituinen kuha ja viisi ahventa. Keskimäärin merimetso syö 400 grammaa kalaa vuorokaudessa.
– Keräsimme näytteet oksennuspalloista ja tuoreoksennuksista (emojen ruokkimat poikaset). Jonkin verran mukana oli myös ammuttujen lintujen vatsatutkimusta.
Timo Saarinen
Airiston-Velkuan kalastusalueella on lähdetty luvan kanssa rajoittamaan alueen yhdyskuntien poikastuottoa. Perinteisesti merkittävä kuhankalastusalue Mynälahti kuuluu alueeseen. Kalastusalueen isännöitsijä Timo Saarinen kertoi toimista ja niiden vaikutuksista.
– Kalmanhohde luodolla puhkaisimme 7. ja 19.5.2010 pesissä olevat munat siten, että jätimme kuhunkin pesään yhden ehjän munan. Tämän tehtiin kahden viikon välein, jotta uudet munat ehdittiin myös käsitellä. Yhteensä pesiä oli noin 300, joissa oli noin 1400 munaa.
– SYKE laski kesällä 2010 Kalmanhohteelta kuoriutuneen 73 poikasta. Voidaan siis arvioida, että Kalmanhohteelta olisi lähtenyt lentoon ilman rei´itystoimia noin 600 merimetson poikasta.
Saarisen mukaan vaikutukset oli havaittavissa välittömästi. Laiton häirintä väheni huomattavasti, putosi alle viidennekseen vuoden 2009 pesätuhoista. Kalastajien mukaan merimetsoja oli syksyllä Mynälahden alueella selvästi viime vuosia vähemmän.
– Torjuimme myös uuden pesintäyrityksen Loukkeenkarin puihin. Munien puhkominen on helppo ja nopea tapa vaikuttaa. Lisäksi kustannukset ovat olemattomat.
Merimetson poikastuotanto on ympäristöministeriön kannanhoitosuunnitelman mukaan 1,85 yksilöä pariskuntaa kohden. Näin rannikollamme on loppukesästä noin 55 000 kotimaista merimetsoa. Lisäksi samoihin aikoihin Itämerelle saapuu atlantista alalajia syönnökselle. Joten syyskesällä merimetsoja riittää.
Ville Vasko ja Kimmo Nuotio
Ville Vasko Rauman seudun lintuharrastajista ei pitänyt hyväksyttävänä puuttumista merimetson elämään. Erityisesti hän vastusti merimetsojen ampumista kannansäätelynä. Vasko painotti, että merimetso on ainakin osittain levinnyt Itämerelle ihmistoiminnan tuloksena, tarkoittaen meren rehevöitymistä. Tämä on lisännyt merimetsolle sopivan ravinnon määrää.
Merimetson ampumisesta nousikin lopuksi polemiikkia. Varsinais-Suomen Ely -keskus oli myöntänyt Selkämerelle merkittävälle kalastusalueelle luvan ampua merimetsoja. Porin lintutieteellinen yhdistys valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen. Oikeus katsoi, että haittoja ei ollut perusteltu asianmukaisesti ja peruutti luvan. Kalatalouspäällikkö Ranta-aho oli asiasta eri mieltä.
– Asiaa oli pohdittu moneen kertaan neuvottelukunnassa, jossa myös on edustus lintuharrastajilta. Haitat on yleisesti todettu. Kalastajan on mahdotonta todistaa aivan yksityiskohtaisesti lintujen aiheuttamat vahingot. Jos näin jatkuu, niin asia ei etene.
Porin lintutieteellisen yhdistyksen suojeluvastaava Kimmo Nuotiopuolusti valitusta.
– Mielestämme lupa oli liian ylimalkainen, eikä siinä ollut kuvattu mitenkään haittoja. Esimerkiksi Merikarvialle myönnetystä luvasta emme valittaneet.
– Olemme tulevaisuudessa valmiit asialliseen yhteistyöhön tässä kysymyksessä, kun vain haitat osoitetaan paremmin.
Kari Ranta-aho piti tätä myönteisenä käden ojennuksena. Hänen mukaansa merimetson tulevaisuus on turvattu huolimatta mahdollisista metsästysluvista kalastukselle tärkeillä paikoilla.
– Neuvottelukunnassa on periaatteellinen yksimielisyys, että suuret koloniat saavat jäädä, mutta uusia ei anneta syntyä ammattikalastukselle arvokkaille alueille.
