Marraskuusta ei pääse yli niin ettei sen ankeus puhuttele.. Pimeää, kostean kylmää, sekä menneen kesän kuoleva muisto. Kulunut syksy ei kalastajaa kohdellut mitenkää hääppösesti. Yli kuukauden tuuliputki parhaaseen syksyn kalastuskauteen ja vaatimattomat saaliit teki syksyn kalastuksesta heikohkon.
Rysäpyynti jäi tavotteista pahasti ja verkkopyynnillä silakkasaaliit ovat olleet huonoimmat vuosiin ja pyyntipäiviäkin oli vähänlaisesti.
Nyt lopetellaan rysäpyyntiä vetämällä pyytöjä ylös. Sää on ollut suotuisa tälle tominnalle.
Kylmenevää luvataan. Tänään (21.11) oli jäänmuodostusta, rannassamme ohutta riitettä josta tietää meriveden rannoila jäähtyneen, vaikka varsinaista kylmää on ollut vasta jokunen yö.
Monenmoista liikehdintää kalataloussektorilla on, mutta rannikkokalastuksemme suunta on jyrkästi alas. Uusien tilastojen mukaan yhden vuoden aikana joka kolmas rannikkokalastaja on lopettanut. Sopii hyvin kysyä ”mitä sitten” tämähän on kalastuspolitiikan tavoite ollut maassamme viimeiset 25 vuotta, joten sopinee onnitella hyvin sujuvasta ja tehokkaasta toiminnasta kaikkia meitä vastustavia tahoja.
Vaikka marraskuu on yleensä synkkä mahtuu siihen kauniita hetkiä.
Neljäkymmentä vuotta on vaimoni Tuija muuttanut torilla kalojamme rahaksi. Tosin alkuun tyttöystävänä. Satakunnan Museo on noteerannut sukumme naiset sillä edellinen pysyvä näyttely sisälsi kuvan äidistäni kalaa myymässä. Nykyisessä näyttelyssä on kuva isänäidinäidistä saapumassa kotiin torilta ja toinen kuva vaimostani silakkakaupalla torilla.
HjS