Luonnonvarakeskus (Luke) selvitti kesällä 2020 ponttoonirysistä vapautettujen luonnonlohien eloonjääntiä Pohjanlahden rannikolla. Rysästä vapauttamisen aiheuttama kuolleisuus arvioitiin olevan suurilla, usean merivuoden lohilla korkeimmillaan 21–26 prosenttia ja pienillä, yhden merivuoden lohilla 19 prosenttia.
Vapautettavien lohien eloonjääntiä tutkittiin merkitsemällä ponttoonirysistä (PU-rysä) vapautettavia rasvaevällisiä luonnonlohia yksilömerkillä yhteistyössä rannikon rysäkalastajien kanssa Selkämerellä Porin-Merikarvian edustalla ja Pohjois-Perämerellä. Lisäksi lohia merkittiin perinteisistä rysistä Etelä-Perämerellä Luodon edustalla. Merkityistä lohista tarkasteltiin myös mahdollisia ulkoisia vaurioita lohien kunnon ja terveydentilan selvittämiseksi yhteistyössä Ruokaviraston kanssa.
Lohia merkittiin yhteensä 559 kappaletta, joista hieman yli puolet oli isoja, usean merivuoden kaloja. Merkkipalautuksia saatiin yhteensä 71 kappaletta, joiden lisäksi 11 merkittyä lohta havaittiin Kalixjoella kalaportaassa.
Pääosa merkityistä lohista oli hyväkuntoisia
Pääosa merkityistä lohista oli silmämääräisesti hyväkuntoisia, mutta kaloissa havaittiin jonkin verran pyynnistä ja käsittelystä johtuvia vaurioita. Koentakaukalolla varustetulla PU-rysällä pyydetyissä kaloissa oli hieman enemmän pyydysten aiheuttamia pinnallisia vaurioita kuin koentasukalla varustetuissa rysillä pyydetyissä.
– Selvää yhteyttä vaurioiden ja vapautuskuolleisuuden välillä ei kuitenkaan havaittu, sillä vapautuskuolleisuus oli samaa tasoa kummastakin rysätyypistä vapautetuilla lohilla, kertoo tutkija Timo Ruokonen Lukesta.
Aiemmassa, vuosina 2001–2002 tehdyssä tutkimuksessa Pohjanlahden rannikon perinteisistä lohirysistä vapauttamisesta aiheutuva lohien kuolleisuus arvioitiin hieman nyt tehdyn tutkimuksen tuloksia alhaisemmaksi (4–21 prosenttia), kun taas Ruotsissa viime vuosina PU-rysillä tehdyissä tutkimuksissa kuolleisuus on ollut selvästi suurempaa (47–88 prosenttia). Mahdollisia syitä Ruotsissa ja Suomessa tehtyjen kuolevuusarvioiden eroihin voivat olla erilaiset kalojen käsittelytavat, merkintämenetelmät ja erot olosuhteissa kuten veden lämpötilassa.
Merkkipalautetuista kaloista 65 prosenttia saatiin mereltä, pääasiassa kaupallisten kalastajien rysistä Perämeren pohjukasta Suomen ja Ruotsin rannikolta. Loput 35 prosenttia palautuksista saatiin jokipalautuksina, pääosin Tornion-Muonionjoesta, mutta myös Kalix-joesta saatiin useita palautuksia. Merkinnästä kului keskimäärin 22 vuorokautta merkityn lohen saaliiksi jäämiseen. Pisimmillään merkitty lohi kulki yli 700 kilometrin matkan.
Tutkimus luo pohjaa säädöksille
Itämeren kaupallisella lohenkalastuksella on ollut Euroopan komission vahvistama poikkeus saaliin purkamisvelvoitteesta koskien lohen vapauttamista rysästä. Poikkeus on perustunut siihen, että suurin osa perinteisistä lohirysistä vapautetuista lohista on jäänyt eloon.
– Nykyisin ponttoonirysistä on tullut käytetyimpiä lohipyydyksiä Itämeren rannikkopyynnissä, ja niistä vapautettujen lohien eloonjäänti voi poiketa merkittävästi perinteisistä rysistä vapautettujen lohien eloonjäännistä. Eloonjäännin todennäköisyys oli tutkimuksemme perusteella noin 75–80 prosenttia, eikä siten poikennut merkittävästi Suomen rannikolla vuosina 2001–2002 tehdyn tutkimuksen tuloksista, Ruokonen toteaa. Juuri päättynyt tutkimus täydentää olemassa olevaa tietoa lohien rysästä vapauttamisen aiheuttamasta kuolleisuudesta.
Lähde: Luke 19.3.2021