Tornionjoella kuoriutui keväällä 2017 lohenpoikasia kolmanneksi eniten ja Simojoella eniten koko seurantahistoriassa. Viime vuosina havaitut lohikuolemat eivät siis ole heikentäneet luonnonlohikantojamme. Huolenaihetta lohikantojen tulevaisuudesta kuitenkin tuovat kuluvan vuoden suhteellisen alhaiset nousulohimäärät sekä lohen pienpoikasia tappavan M74-kuolleisuuden viimeaikainen kasvu.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) koekalastustuloksissa nuorten lohenpoikasten esiintymistiheydet ovat viime vuosina vaihdelleet 25–40 yksilön/100 m2 välillä, kun vielä edellisen vuosikymmenen aikana vastaava tiheys oli lähes poikkeuksetta alle 25 yksilöä/100 m2.
– Poikasmäärät ovat kasvaneet kahdessa vuosikymmenessä jopa monikymmenkertaisiksi, mikä kertoo erinomaisesti onnistuneesta lohikantojen elvyttämisestä, erikoistutkija Atso RomakkaniemiLukesta iloitsee.
Vuosittain lähes kaksi miljoonaa lohenpoikasta vaeltaa merelle
Lohenpoikaset viettävät joessa 2–4 vuotta, jonka jälkeen ne vaeltavat merelle syömään kalaravintoa ja kasvamaan aikuisiksi. Merelle vaeltaneet poikasmäärät ovat runsastuneet Tornionjoella varsin yhdenmukaisesti joen poikastiheyksien kasvun kanssa ja nykyisin merelle vaeltaa 1,5–2 miljoonaa poikasta vuodessa.
Simojoelta on lähtenyt merivaellukselle viime vuosina 30 000–40 000 lohenpoikasta. Simojoella lohen kudun onnistuminen on vaihdellut vuosittain enemmän kuin Tornionjoella, mikä näkyy siellä poikastiheyksien Tornionjokea voimakkaampana vuosittaisena vaihteluna.
Nousulohimäärissä pudotus menneenä kesänä
Viimeaikaiset runsaat poikasmäärät ovat seurausta siitä, että kudulle nousevat emolohimäärät ovat kasvaneet. Vuosina 2012–2016 nousulohimäärät olivat molemmilla joilla seurantahistorian suurimpia. Kuluneena vuonna emolohimäärät vähenivät noin puoleen edellisvuosien keskimääräisestä tasosta. Kutuvaellus oli kuitenkin runsaampaa kuin ennen vuotta 2012.
Menneen kesän nousulohimäärien vähenemisen syitä tutkitaan parhaillaan. Tähän mennessä saatujen tietojen perusteella väheneminen ei näytä johtuvan kutuvaelluksella olevien lohien voimistuneesta kalastuksesta. Myöskään luontainen kannanvaihtelu ei yksinään selitä ilmiötä.
– Kaikki kuluvaa vuotta koskevat seurantatiedot Itämeren eri maista kootaan yhteen ja analysoidaan ensi toukokuuhun mennessä, jolloin lohikantojen nykytilasta saadaan päivitetty kokonaiskäsitys. Mikäli emolohimäärien väheneminen on vain väliaikaista, se ei vaaranna lohikantojen suotuisaa tilaa, tutkija Tapani Pakarinen Lukesta kertoo.
Ylimääräistä M74-kuolleisuutta
Lohen pienpoikasia tappava M74-kuolleisuus on jälleen kasvussa Pohjanlahden lohikannoilla. Lisäksi Tornionjoella, kuten muutamilla muillakin Itämeren lohijoilla, on viime vuosina havaittu kudulle nousevien lohien normaalista poikkeavaa kuolleisuutta.
– Tornion- ja Simojoen runsaat poikasmäärät osoittavat, että kasvaneet kuolleisuudet eivät toistaiseksi ole ainakaan merkittävästi heikentäneet lohikantoja, Romakkaniemi sanoo.
Kuolleisuuksien kehitystä ja niiden tulevia vaikutuksia lohikantoihin ei kuitenkaan pystytä ennustamaan. Suomen ja Ruotsin kalatautien seurannasta ja tutkimuksesta vastaavat eläinlääkintäviranomaiset (Evira ja Statens veterinärmedicinska anstalt).
Lähde: Luke 16.11.2017