Muistelemisen arvoisia tapahtumia ajaltani SAKL:n johdossa
Hyvä juhlayleisö. Kun Kim Jordas soitti ja pyysi minua kirjoittamaan muistoja ajaltani liiton johdossa, ajattelin heti vastata ei, mutta koska aina haluan saada miettimisaikaa, tuumin asiaa myös tällä kertaa. Ei nimittäin ole ollenkaan hauskaa kirjoittaa tai puhua itsestään. Enkä ajatellut ryhtyväni kronologisesti miettimään, mitä saimme noina vuosina aikaan, mutta mielelläni muistelen muutamia tapahtumia, jotka ovat yhä ajatuksissani.
SAKL oli tuntematon kirjainyhdistelmä minulle vielä siihen viikolle saakka 90 – luvun alussa, jolloin oli kokous, joka tuli ohjaamaan minut liiton toimintaan. Entinen johdon jäsen Yngve Rönnqvist soitti eräänä päivänä ja pyysi tuuraamaan häntä liiton hallituksessa vuoden. Kuten todettu, minun on vaikea kieltäytyä ja pian huomasin olevani matkalla Turkuun kolmen kalastajan kanssa, jotka valaisivat minua asiasta sen verran mitä tarvitsin, jotta kokouksesta tulisi mielenkiintoinen. Ymmärsin myös heti, että töitä oli paljon ja että mielenkiinto ei olisi vain yksivuotinen. Ja niin siinä kävi, että se venyi kymmeneen.
Sitten tapahtumien muisteluun. Kokouksen jälkeen selvisi varsin nopeasti, että silloinen toiminnanjohtaja oli lähdössä ja jatkaja oli löydettävä nopeasti, koska tärkeitä kysymyksiä oli nousemassa esille. Olin kiinnittänyt muutamissa kokouksissa huomioita Ahvenanmaan mieheen, Kim Jordasiin hallituksessa ja rohkenin kysyä häneltä, voisitko ajatella vaihtavasi työpaikkaa. Vastaus oli, että olen toki ajatellut palata mantereelle, mutta katsotaan. Jordas haki vähitellen virkaa ja tuli yksimielisesti valittua. Tämä, hyvät jäsenet on minulle muistorikas tapahtuma.
Toinen tapahtuma, jota mielellään muistelee, oli täydellisen lohirysän virittäminen eduskunnan rappusille. Yksi vartijoista tuli ja huusi, että viekää verkko pois, täältä ei saa kalaa. Rysän omistaja huusi takaisin, ”joo katso, tällä saamme ne todella rumat kalat”. Rappusten jälkeen oli kohteliaisuusvisiitti ministeri Martti Puran luona, joka katseli meitä kuin halpaa makkaraa ja hänen lausuntonsa jälkeenpäin ei ollut edes tuon makkaran arvoinen.
Yhtään paremmin ei mennyt, kun tapasimme Puran kanssa seuraavan kerran. Tämä tapahtui Raumalla viimeisen suuren lohiprotestin yhteydessä. Protesti oli kerännyt yhteen kolmekymmentä suurta lohialusta, jotka uhkasivat sulkea sataman. Tämä hermostutti Puraa äärimmilleen ja hän luonnollisesti huusi kuin aliupseeri. No kalastajien hermo piti kuitenkin paremmin ja lopputuloksena oli, että lohenkalastajat saivat korvauksia sinä vuonna.
Mukavien tapahtumien joukossa mainitsen mielelläni maa- ja metsätalousministeri Mikko Pesälän vierailun Reposaaressa lohikriisin kuumina päivinä. Ministeri Pesälä ainoana ministerinä lupasi jotain positiivista ja myös piti lupauksensa pilkulleen. Vähän vastaavaa teki silloinen valtionvarainministeri Iiro Viinanen, joka tapaamisessamme lupasi heti korvausta lohenkalastajille miljoona markkaa kehottaen maa- ja metsätalousministeriötä vastaamaan toisesta puolesta, mikä ei toki onnistunut. Muut ministerit eivät edes ole onnistuneet rikkomaan veden pintaa, kun kyseessä on ollut lohenkalastus.
Mieleen tulee, että ministeri Kalevi Hemilä ehti lupaamaan 9 miljoonaa kalanjalostusteollisuuden rakentamiseen Bergöön, jota kukaan järkevä ei sinne halunnut, eivät edes bergööläiset.
Monta mielenosoitusta pidettiin 90-luvulla. Valitettavasti niillä ei ollut suurempaa vaikutusta päätöksentekijöihin. Mutta yleisesti alettiin ymmärtää kalastuksen ongelmia, kiitos lehdistön aktiivisuuden. Olen myös täysin vakuuttunut, että yleinen mielipide vaikutti tuomareihin, jotka antoivat lievemmän suunnan lohikampanjan aikana laittomasti kalastaneiden tuomioille. Parhaiten muistetaan vetouistelujuttu, jolloin valvontaviranomaiset veneillä ja helikoptereilla partioivat löytämättä mitään laitonta. Tämä tietenkin maksoi valtiolle satoja tuhansia. Valitettavasti lehdistö tunsi itsenä tällä kertaa harhautetuksi, mutta tuon kritiikin otamme vastaan tyynesti.
Muistorikkaan matkan tein 1997 yhdessä Kim Jordaksen ja Guy Sandvikin kanssa Kilopuuvaaran kalakentälle Porttipahdan tekojärven rantaan. Siellä oli isäntänä jäsenemme Jouni Yliriesto ja hän tarjosi meille ”erittäin pitkälle jalostettua särkeä” (karhua toim. huomautus). Jälkiruuaksi saunoimme keskiyön auringon paisteessa ja skoolasimme jollain aineella, joka oli viinaakin vahvempaa. Seuraavana päivänä kello 11 piti alkaa kokous niin kuin alkoikin, tosin isäntä johti kokousta penkiltä makuulta, mutta kaikki sujui hyvin.
Ehkä kaikkein parasta oli ehkä liikaakin odottamamme ammattikalastuksen polttoaineenveron palautus. Merellä kulkevat troolarit olivat ensimmäinen askel ja saimme aikaan taannehtivan vaikutuksen, jolla aika kasa rahaa säästyi niiltä, jotka olivat hoitaneet paperiasiansa kunnolla. Silloin kuultiin monen rannikkokalastajan sanovan, että hoitakaa oikeus myös meille, niin liitymme jäseniksi. Ja kuinka sitten kävikään? Osa teki kuten lupasi, mutta vain pieni osa. Näin tuli vähän katkeruutta ilonpitoon. Toivotaan, että moottorikelkkojen polttoaineen palautusoikeus tuo helpotusta asiaan.
Silakankalastus sai osakseen sekä hyvää että vähemmän hyvää Suomen liittyessä EU:iin. Uudessa ajassa elintarvikekalan laadulla on entistä suurempi merkitys. Tämä menee hyvään tiliin. Huonoa on että pienimuotoinen rannikkokalastus on hiljaa, mutta varmasti häviämässä, mitä ei tietenkään tarvitsisi tapahtua, jos lisättäisiin riittävästi halua ja mielikuvitusta. Satsaus laatuun olisi ollut mahdotonta ilman EU:n tukea ja näin oli myös tuottajajärjestön alku. Annettakoon minulle anteeksi, jos olen väärässä, mutta uskon, että tuottajajärjestö antaa ammattikalastukselle paremman tuloksen tulevaisuudessa.
Yleisesti ottaen liittyminen EU:iin ei ollut niin paha juttu kuin aluksi luultiin. Kuhan vain omat virkamiehemme olisivat ottaneet vähän rauhallisemmin määräyksissään veitsien puukahvoista ja muusta merkityksettömästä, olisi ylimenokausi mennyt sujuvasti. Uskomaton määrä työtä siunaantui parahimman toiminnanjohtajamme pöydälle.
Menisi tunteja kahlata läpi kaikki, mitä tapahtui minun aikanani liitossa, joten jääköön tämä tähän.
Haluaisin lopuksi kiittää, että sain tilaisuuden olla mukana. Huolimatta siitä, että monta kertaa tuntui raskaalta, olen loputtoman kiitollinen kaikesta oppimastani tuona aikana. Tapasin ihmisiä, jotka huolimatta vastoinkäymisistä ja vaikeuksistaan jaksoivat uskoa parempaan tulevaisuuteen ja laittoivat sekä aikaan, että rahaa elinkeinoon, johon ovat omistautuneet. Tapasin päättäjiä, joka häikäilemättä käytti asemaansa hyväkseen. Sain myös oppia, että hyvä puolueen jäsen on hiljainen jäsen, joka täsmällisesti maksaa jäsenmaksunsa, mutta ei esitä vaatimuksia. Mutta ennen kaikkea sain työskennellä ihmisten kanssa, jotka tarvitsivat minua ja se tuntuu aina vaan hyvältä.
Toivon että liiton toiminta jatkuu laskevasta jäsenmäärästä huolimatta. Ilman omaa edunvalvontaorganisaatiota koittaa ammattikalastukselle vaikeat ajat.
