Liiton avomerikalastuksen tilaisuus Raumalla

SAKL:n tilaisuus Avomerikalastus nyt ja tulevaisuudessa (2020- ja 2030-luvuilla) ilmoitettiin tapahtuvaksi torstaina 31.8. Raumalla. Se oli erityisesti suunnattu avomerikalastajille (silakan ja kilohailin troolikalastajille) ja rakentuisi neljän ajankohtaisen teeman ympärille.

Tilaisuus sai kuitenkin uuden sävyn, kun samalla viikolla EU:n komissio ilmoitti tavoitteestaan lopettaa silakan kalastus ensi vuodeksi Itämerellä. Osallistujien ilmeet olivat vakavia, kun kalastajia pitkin rannikkoa saapui Raumalle ja jäi odottamaan tilaisuuden alkamista.

Keskustelun avasi Suomen Ammattikalastajaliiton puheenjohtaja Jarno Aaltonen. Hän aloitti kertomalla, että alkuperäinen aihe olisi ollut yhdessä tekeminen, mutta lennossa asiat muuttuivat. Paljon on tullut puheluita, joissa kalastajat ovat kertoneet huolistaan, eikä välttämättä kohdistuen työhön vaan perheittensä toimeentuloon. Aaltonen kuitenkin korosti, että tässä voi olla myös uuden alku. Tämän päivän ajatus voisi olla, että tehdään yhdessä asioita ja katsotaan eteenpäin. Nyt ajatukset kulkevat epäuskon ja vihan välillä, järkeviä sanoja ei löydy, mutta täytyy odottaa lopullista kiintiöratkaisua. Tehdään asioita siis yhdessä eikä jätetä ketään oman onnensa nojaan, oli puheenjohtajan sanoma. Raumalla oli lähes tasan 30 vuotta sitten kymmeniä kalastajia sulkemassa satamaa lohenkalastuskiellon vuoksi, ja siitäkin selvittiin. Ei vielä laiteta päätä pensaaseen, summasi Aaltonen.

Liiton toimitusjohtaja Kim Jordas kertoi jatkoksi, että päivän ohjemaa valitettavasti muuttuu ja nyt keskitytään ensin silakan ja kilohailin kalakanta-arvioihin (ICES 2023) ja näistä oli kertomassa erikoistutkija Jari Raitaniemi (Luke). Raitaniemi on mukana ICES:n kanta-arviointiryhmässä.

Raitaniemi aloitti esittelemällä karttaa viime vuosien kaikuluotauksilla havaittuja kalojen runsauksia, ja totesi että Selkämerellä on suhteellisen tasaista, mutta pääaltaalla paras tilanne on ollut Suomen lähialueella niin silakalla kuin kilohailillakin. Hän jatkoi kertomalla neuvonannon perusteista ja selvitti, että kutukannan koko pienentynyt ja ennuste on kohti minimiä, mutta ennusteessa on epävarmuuksia. 

Taustaksi Raitaniemi esitti grafiikkaa, josta selvisi, että esimerkiksi vuonna 1980 oli kuusivuotiaiden silakoiden keskipaino suurta, mutta lähti laskemaan, ja joskus 2000-luvulle tultaessa oli kasvu kaikkein hitainta. Samaan aikaan suolapitoisuus laski ja ravintoverkko muuttui, planktonissa makeanveden lajit runsastuivat merilajien taantuessa. Merikalana silakan täytyy ”juoda” enemmän, jotta se saa riittävästi suolaa aiempaan verrattuna. 

Voi olla, että vajaa kymmenen vuotta sitten kalastettiin liikaa, mistä seurasi silakkabiomassan pieneneminen lähelle ylintä vertailuarvoa. Silloinen saaliin nosto saattoi olla mallinnuksen aiheuttama. Kalastuksessa noudatettiin ICES neuvonantoa, mutta neuvonannossa voi syntyä virheitä ja se johtaa neuvonannon laatuun, mikä vaikuttaa kiintiöpäätökseen ja kalastukseen. Näin kuitenkin havaittiin, että tavoitetaso voisi olla vuoden 2014 taso – silloin silakoiden kasvu ja kunto oli parasta nykyoloissa mahdollisimman suuren silakkabiomassan aikana, esitti Raitaniemi. Saaliin laskiessa olisi voinut odottaa, että biomassa olisi kasvanut, mutta samaan aikaan tuli nälkiintyminen mukaan, mikä oli huono asia. Silakoiden nälänhätä 2021–2022 todennäköisesti pienensi kantaa edelleen.

Raitaniemi pohjusti myös uusimman neuvonannon taustaa kertomalla, että kanta-arvioryhmässä arvioitiin, että kalastusmäärällä 48–63 tuhatta tonnia, tai tuossa välissä olevalla saalismäärällä pitäisi kannan parantua. Olemme optimistisia, että silakan kuntokertoimen parantuminen johtaisi siihen, että nyt jo ollaan biomassaa koskevan raja-arvon yläpuolella. Tämän syksyn kaikuluotauksissa nähdään tilanne, mutta tuloksia saadaan vasta keväällä huhtikuussa.  Nyt arvio riskistä kannan putoamiselle alle alimman vertailutason oli 9 %, vaikka kalastusta ei olisi, kun riski saisi olla enintään 5 %. Eli pienestä erosta oli juridinen peruste kiinni ja korjaantuisi todennäköisesti kyllä painon kasvulla, kertoi Raitaniemi. Hän jatkoi, että Selkämeren silakka alkoi laihtua 2020 ja kookkaat silakat olivat laihoja 2021 ja 2022. Elpyminen alkoi syksyllä 2022 ja jatkui 2023. Laihtumista havaittiin muillakin alueilla 2021, mutta selvintä se oli Selkämerellä. Nälkiintymisen syitä selvitetään nyt MMM:n rahoituksella. 

Laajassa asiakokonaisuudessa oli monia perusteita, jotka hämmästyttivät osallistujia, ja niistä esitettiin Raitaniemelle kysymyksiä koska ristiriita komission kieltoehdotukseen oli räikeä. Tutkija kertoi edelleen, että esimerkiksi Riianlahdessa suolapitoisuus on samankaltainen kuin Selkämerellä, mutta lämpötilat korkeampia. Lämpötilojen nousu ilmaston muuttuessa ei siis uhkaa Selkämeren silakkaa, mutta suolapitoisuuden pieneneneminen voi joskus tulevaisuudessa näin tehdä. Riianlahdessa silakkaa on paljon mutta pientä. Silakka kyllä kasvaa, mutta kasvu pysähtyy. Kutukanta siis kasvaa, jyrkästi, mutta sinnekin on esitetty kiintiön pienentämistä, mikä on Raitaniemen mielestä huonosti perusteltua. Selkämerellä saaliiden painotus siirtyi 2010-luvulla merialueen eteläosaan päin. Saaristomerellä kutevien silakoiden määrä on pudonnut, eteläisen Selkämeren silakka on pienentynyt ja nuorentunut verrattuna pohjoiseen ja kysymys onkin, että mikä on seurausta mistäkin. 

Raitaniemi jatkoi, ja kertoi että pääaltaalla silakkakanta on pysynyt ennallaan, mutta vertailuarvojen uudelleenarvioinnin pohjalta tilannearvio on aiempaa ja myös Selkämeren silakkaa olennaisesti heikompi. Komissio haluaa sielläkin stopin. Kilohailikanta on edelleen runsas ja tällä voi olla vaikutuksia silakkaan. Kilohailin kalastuskuolevuus on myös ollut korkea ja kuitenkin kannan biomassa on pysynyt vertailuarvojen yläpuolella. Kanta on siis vahva. Turskan kohdalla kalastuskuolevuus on nolla ja vuosiluokat pieniä, ja kutubiomassa on alle vertailuarvojen, vaikka kalastus on poikki. Arvio on, että Itämeren tila on surkea, ja vaikuttaa siihen, ettei turskilla ole ruokaa. 

Kysymyksiä tutkijalle esitettiin useita ja Raitaniemi vastasi huolella jokaiseen. Tilanteen vakavuudesta huolimatta ei esityksen aikana lennellyt piikkejä neuvonantoa rakentamassa ollutta Raitaniemeä kohtaan, mikä on laskettava asiallisen ja vilpittömän esityksen ansioksi. Kalastajat saattoivat luottaa tutkijan analyysiin ja esittivät rakentavia ehdotuksia, sekä myös päiväkohtaista tietoa, jonka Raitaniemi lupasi huomioida. Raitaniemen esitys löytyy täältä.

Toimitusjohtaja Jordas jatkoi päivän teemasta ja kertoi, että komission kiintiöesitys oli poikkeuksellinen, koska vain kolmesta kalakannasta annettiin ehdotus ja yleensä kaikki ovat mukana. Näin toimittiin ensimmäistä kertaa minun aikanani, muisti Jordas. Silakkakannoille ei sallittaisi suunnattua kalastusta mikä tarkoittaa, että kiintiö on 0. Syksyn aikana selvitetään, kuinka suuri sivusaaliskiintiö ja -osuus voi silakalla olla kilohailin kalastuksessa, ja kysymys on esitetty komissiolta ICES:lle.

Jordas selvensi komission ehdotuksen lähtökohtia, ja kertoi, että taustalla on turskan, silakan ja kilohailin monivuotinen suunnitelma ja sitä koskevan asetuksen 4 artikla, eli kalastusmahdollisuudet on määriteltävä siten, että voidaan varmistaa, että todennäköisyys kutukannan biomassan vähentymisestä viiteraja-arvoa (Blim) pienemmäksi on alle viisi prosenttia. Silakan kohdalla tämä on komissiolta uusi tulkinta ja linjanveto. 

Komissio on kuullut Itämeren neuvoa-antavaa komiteaa. Kansallisesti jatkoa seuraa EU-17 jaostossa, joka valmistelee Suomen kannan komission esitykseen. Esitys menee valtioneuvoston kautta eduskunnan käsiteltäväksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta ja ympäristövaliokunta antavat molemmat lausunnot asiasta. Käsittely jatkuu eduskunnan suuressa valiokunnassa, mikä määrittelee lopullisesti Suomen kannan. Tämä kanta sitoo ministeriä EU-tasolla. EU:n lopullinen päätös tehdään maatalous- ja kalastusneuvostossa, missä mukana ovat jäsenmaiden kalastusasioista vastaavat ministerit. Poliittinen yhteisymmärrys ensi vuoden kalastusmahdollisuuksista on tarkoitus löytää neuvoston kokouksessa 23.–24.10. Sitä ennen Itämeren EU-jäsenmaiden kalastusviranomaiset keskustelevat tulevassa BALTFISH-kokouksessa yhteisen kannan löytämiseksi. YKP:n eli EU:n yhteisen kalastuspolitiikan ja alueellistamisperiaatteen mukaan Itämeren alueen jäsenmaiden yhteinen näkemys muodostuu myös ministerineuvoston näkemykseksi. Lopullinen juridinen hyväksyntä tapahtuu loppuvuoden aikana jossain neuvoston kokouksessa ja säädös astuu voimaan seuraavan vuoden alusta, arvioi Jordas.

Parin tunnin tiiviin kiintiöpohdinnan jälkeen ilmapiiri keveni hieman, vaikka asia pysyi edelleen komission esityksissä eli siirryttiin energiasiirtymään, josta on komission esitys viime keväältä. Komissio ehdottaa toimia, joilla vähennetään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja pyritään ilmastoneutraaliuuteen kalastus- ja vesiviljelyalalla. Tämä on myös Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaista, sillä yksi sen tavoitteista on ilmastoneutraali EU vuoteen 2050 mennessä. 

Siirtymä tarkoittaa uusiutuvan energian käyttöönottoa esimerkiksi kalastusaluksissa. Esitys lähtee myös siitä, että laivaston kapasiteetin pitää pysyä samana ja rahaa muutokseen ei ole tulossa. Tämä on komission lähtökohta, mutta Suomi on jo tehnyt linjauksen, että rahoitusta pitäisi saada, ja myös kalastusneuvosto oli samaa mieltä eli muutos ei muuten onnistu.

Asia on huomioitu Suomen rakennetukiohjelmassa ja SAKL on jo tehnyt energia-asiasta esiselvityksen. Tuloksista kertoi kokoukselle laivanrakennuksen asiantuntija, toimitusjohtaja Niklas Rönnberg (Ove Rönnberg Ab Oy).

Selvityksessä katsottiin nykytilannetta ja energiankulutuksen vähennysvaatimukset ovat Rönnbergin mukaan kovia. Vaihtoehtoja on sähkö, metanoli, vety, ammoniakki, LNG-kaasu, biodiesel sekä muita bio- ja synteettisiä polttoaineita.  Energiasiirtymä, jotta se olisi vihreää, riippuu myös siitä, miten polttoaine on tuotettu. 

Suuremmissa aluksissa sähkö on mahdollinen eli akkujen painosta ei tule ongelmaa ja kymmenen vuoden elinkaarella löytyy kyllä perusteita riippuen tietenkin tarvittavista tehoista, esitti Rönnberg. Rahalla saa ja mahdollisuudet ovat, mutta investoinnit ovat niin suuria, että pienet toimijat putoavat helposti pois. Vety tulee olemaan tulevaisuuden polttoaine, mutta menee kuitenkin 5–10 vuotta ennen kuin voidaan miettiä käytännön vetyratkaisuja. Valmistusvolyymin määrä ratkaisee jatkon ja se, että soveltuuko ratkaisu kalastukseen. Projekteja on käynnissä ja jotain on tulossa, mutta vähemmän kalastukseen. Esiselvitys on linkissä https://sakl.fi/esiselvitys-kalastusalusten-uusista-vahapaastoisista-energiaratkaisuista/ . 

Asia herätti keskustelua, mutta elinkeinon päällä leijuva ajankohtainen uhka tietysti ei innosta tällä hetkellä suunnittelemaan tulevia toimia. Tekninen kehitys kalastuksen energiasiirtymän osalta on myös vielä alkuvaiheessa. 

Jordas jatkoi aiheesta ja kertoi, että jatkotoimet riippuvat komissiosta eli tuleeko rahoitus- tai kapasiteettimuutoksia. Kansallisen linjauksen työt alkavat syksyllä ja silloin nähdään myös KAKE:n (kalastuksen kehittämisohjelma) toimet ja LUKE on selvittämässä vakuusmahdollisuuksia. Tavoitteena on arvioida kalastuksen siirrettävien käyttöoikeuksien arvo, jota luottolaitokset voisivat arvioida ne vakuusarvona, jolloin kalastajat voisivat jatkossa käyttää sitä investointien vakuutena. Käyttö kuitenkin vaatinee EMKVR – lainsäädännön muutosta. Nyt kuitenkin komission kiintiöesitys vei pohjan tältä, koska pankit eivät voi ottaa huomioon vakuutena asiaa mikä voidaan näin viedä alta pois, arvioi Jordas.

Vielä oli jäljellä yksi otsikko, yksi suuri muutos lisää merialueille, tuulivoima, josta Jordas alusti. Hurjalta näyttävät merituulivoiman rakentamissuunnitelmat.  EU esittää sen lisäksi, että 30 % merialueista on suojeltava, 10 % tiukasti, ja miten tämä sopii merituulivoiman rakennussuunnitelmiin, aloitti Jordas. Kalastuksen tila toimia on vähenemässä rajusti. Hallinto on nyt herännyt merituulivoimaan ja eri ministeriöt tekevät lopulta yhteistyötä ja MMM yrittää valvoa kalatalouden etuja. LUKE kartoittaa parhaillaan troolialueita ja toivottavasti myös jatkossa rakennushankkeiden vaikutuksia kalakantoihin. 

Pohjanlahti myydään pala palalta ulkomaiseen omistukseen ja se on verrattavissa koskien rakentamiseen.  Voimayhtiöt tulevat tarjoamaan yksittäisille kalastajille korvauksia ja tässä on syytä olla varovaisia, ettei tehdä huonoja sopimuksia, kehotti Jordas. Nyt on syytä olla aktiivisia ja vastata rakennushankkeiden YVA:n kysymyksiin. SAKL tekee näissä asioissa myös yhteistyötä ruotsalaisten kalastusjärjestöjen kanssa.

Liiton hallitus jäi vielä jatkamaan päivää Raumalle, muut osallistujat poistuivat kukin taholleen hiljaisina. Kestää jonkin aikaa hahmottaa monta erilaista asiaa, jotka kuitenkin vaikuttavat tavalla tai toisella omaan yritystoimintaan. Vielä ei vain tiedetä, koska ja miten.