Juhannuksena alkanut lämpökylpy Porin edustan merialueella on vain jatkunut. Kalastus on taantunut, kun saaliit menivät poikkeuksellisen heikoiksi. Silakan verkkopyyntiin tuli kesätauko aikaisemmin kuin koskaan ennen. Taukoa on pidetty yleensä elokuun alkupuoli, mutta nyt koko heinäkuussa ei saatu silakoita, varsinkin kun lopetin silakan yrittämisen tykkänään silakoiden lähdettyä syviin vesiin.
Rysäpyynti jatkui heinäkuun puoliväliin ja tarkoitus oli alkaa rysien nosto 20. päivä heinäkuuta. Epäonneksi silloin alkoi useaksi päiväksi kovaa tuulta, lähes myrskyä. Melkoisesti lisätyötä nämä tuulet aiheuttivat sillä parin rysän ankkurointi petti ja ne sekaantuivat ja rikkoontuivat osin pahasti.
Tuulten jälkeen aloimme ylösvetämään rysiä. Leväkasvu pyydyksiin suorastaa räjähti ja viimeisten pyydysten ylösveto oli raskasta. Levää oli monia erilaisia, mutta kuvassa oleva ahdinparta-niminen levä on yksi hankalimmista. Pyydysten ylösveto kuivumaan on ainoa toimiva keino. Pyydyksen ylösvedettyä ne kasataan trukkilavoille, ja on jopa sattunut, että ahdinparta on ollut ”hengissä” keväällä talven jälkeen. Kun pyydysläjä on riittävän tiivis, kosteus säilyy siinä ja talven pakastuskaan ei ahdinpartaa lannista.
Vieras toiselta puolen maapalloa, merirokko, on todennut kuluvan kesän erittäin suotuisaksi ja on pinnoittanut rysän tukiputket ennennäkemättömän tiheästi. Paljain käsin ei rokkoa parane mennä koskemaan, sillä sen terävät särmät viiltävät kuin veitsi ja siitä irtoaa siruja, jotka tunkeutuvat nahan alle kivuliaasti. Olisi kyllä saanut jäädä Australian vesille rokko, eikä tulla laivaliikenteen mukana tänne.
Kuvassa ulkoluoto merimetsojen ulosteen värjäämänä, ei mikään poikkeus vaan lähes kaikki ulkoluodot ovat tällaisia kunnes syyssateet ja myrskyaallot huuhtelevat erinomaiset leväravinteet kiertoon.
Maassamme on erikoinen erityisasema luonnonsuojelulla päätöksenteossa. Täällä pystytään vuodesta toiseen roikkumaan direktiivien suojassa muka luonnonsuojelua vaalien estämään tämän haittaeläimen kannan kohtuullistaminen. Kun naapurimaat + Ahvenanmaa ovat tunnustaneet tosiasiat ja rajoittavat kantaa, on Manner-Suomessa ainut saareke Itämerellä, missä merimetso on saanut suojeluikonin statuksen. Merimetso on yleisin lintulaji keskikesällä kalastusalueillani ja siitä huolimatta se on jonkin erityisen suojelun tarpeessa.
Ympäristöhallinnon täysremontti on ainoa kestävä ratkaisu. Viherideologia ei voi dominoida kokonaista hallinnonalaa, ympäristö kuuluu kaikille.
Syyskalastuskausi on edessä ja nähtäväksi jää miten onnistuu. Ylimääräisestä lämpökuormasta päästäisiin nyt nopeimmin eroon myrskyllä. Vielä ei ole pyydyksiä pyynnissä joten kova keli ei haittaisi. Parin viikon kuluttua on siikarysien syksypyynnin aloitus, sen jälkeen myrskyistä seuraa taas ongelmia.
Todennäköisyys myrskyisälle syksylle on olemassa, sillä lämmin merivesi toimii tuulia voimistavana tekijänä. Matalapaineet saavat lisää voimaa merialueiden lämmöstä, kun maissa alkaa viileneminen kohti talvea.
Silakan verkkopyynti odottaa myös vesien jäähtymistä onnistuakseen.
HjS
