Merikarvialaisilla on mukava tapa ilmaista seutuja korvaamalla termillä maailma. Ouran maailmoilla tarkoitetaan siis Ouran saariston seutua. Noihin maailmoihin on lähdetty silakan pyyntiin jo pari sataa vuotta Krookasta, Merikarvian kalasatamasta.
Satama on aamuneljän aikaan nykyisin vielä hiljainen. Vanhempi herrasmies tulee laiturille katsastamaan vierasta ja kertoo, että vielä 70 – luvulla tuli näihin aikoihin useampia veneitä tyhjentämään silakkalastin. Heitä oli rannassa vastassa väkeä pusseineen ja kalakauppiaiden autoja tungokseen saakka.
Kalastajat Seppo Laine ja Toni Rantamaa lähtevät keväästä syksyyn käytännössä joka päivä Krookasta pyydyksille. Tällä kertaa oli vuorossa silakkarysien kokeminen. Aivan joka päivä ei paunetteja tarvitse kokea jos kalaa on niukasti, koska saalis säilyy elävänä kylmässä merivedessä vuorokausia. Lohirysillä käydään sitten aina välissä. Tuolla keulan suunnassa on ensimmäinen pyydys.
Seppo on liikkeellä perämoottoriveneellä ja on nostanut paunetin pohjaa jo valmiiksi ylös jotta kalat ovat kasassa perässä. Toni tulee viereen suuremmalla veneellä jossa on pumppu kalojen siirtoa varten. Molempia kalastajia oikein naurattaa kun tuulisen pariviikkoisen jälkeen on rasvatyyntä: tilattu kuvaajaa varten, katto.
Pumppu tyhjentää perän nopeasti ja silakat siirtyvät putkea pitkin veden kanssa ruumaan. Homma toimii perinteistä lippoamista nopeammin ja ergonomisemmin, ja kalakin säilyy parempana.
Vedenerotin veneen laidalla päästää veden läpi takaisin mereen ja silakat ohjautuvat ruumaan.
Kuusi rysää on koettu ja ruuma alkaa olla täynnä.
Lähes täynnä, mutta ei aivan. Pari tonnia olisi vielä mahtunut. Saalis on kuitenkin hyvä vaikka rannassa ennustettiinkin aivan muuta kun keli oli näin kaunis. Matka kohti Krookan satamaa alkaa.
Aurinko on jo korkealla kun vene kaartaa satamaan. Suurin osa suomalaisista suuntaa samalla tunnilla töihinsä ja kalastajat alkavat purkaa saalistaan.
Kalasataman pumpun letku laitetaan ruumaan, vesiletku perään ja purku alkaa. Silakat siirtyvät muutamassa kymmenessä minuutissa kylmäkontteihin joissa on jäätä alla ja päälle laitetaan lisää. Työ sujuu kun molemmat kalastajat tietävät tarkalleen mitä tehdään.
Kylmäkonttien päälle laitetaan kalan koon kertova lappu. Satsmola Seafood hoitaa homman, hymyilee Seppo. Nimi ei ole virallinen tuotemerkki vaan enemmän hauska juttu. Satsmola eli Merikarvia ruotsiksi monille vieras nimi, mutta tuttu ainakin jokaiselle kalastuksen historiaan perehtyneelle.
Lopputulos on tässä: yksi useammasta kylmäkontista kaloineen jäitettynä. Kansi päälle ja trukilla vieressä odottavaan autoon joka vie pääosan saaliista kauppaan. Pieni osa löytää edelleen ihmisten muovikasseihin ja ämpäreiden, ja satamassa toimiva savustaja saa myös omansa päältä.
Päivän saalis oli tällä venekunnalla sama kuin muutaman puuveneen yhteenlaskettu jokunen vuosikymmen sitten. Silakka saadaan nopeasti maihin ja jäähdytettyä, ja laatu varmistettua mikä ei ennen ollut samalla tavalla mahdollista.
Uusi tekniikka ja osaavat ammattilaiset palvelevat kuluttajan etuja. Silakan käyttö kotitalouksissa on kuitenkin mahdollisuuksiin nähden pientä, mutta ehkä meillä vielä havahdutaan myös silakan syöjiksi.
Teksti ja kuvat: Markku Saiha / Paapuuri Oy
