teksti ja kuvat Markku Saiha
Varhainen aamu oli vielä pimeä kun seisoin Källdingen kalasataman laiturilla Nauvossa. Olimme sopineet kalastaja Jörgen Anderssonin kanssa että he tulevat hakemaan minut siitä merelle ja troolaamaan silakkaa. Satamassa oli hiljaista eikä tuulikaan kohissut enää niin kuin oli tehnyt jo muutaman päivän.
Vähän ennen sovittua aikaa ilmestyi läheisen saaren takaa aluksen valot pimeyteen ja tovin päästä troolari Nea kääntyi laituriin. Turisti laidan yli sisään ja matka jatkui kohti vetoalueita.
Anderssonit asuvat Nauvon eteläpuolella Pensarin saarella. Kotirannasta lähdetään liikkeelle ja sinne myös palataan kun reissu on tehty. Troolaamisen aloitti jo vuonna 1959 Jörgenin isoisä ja nyt hän jatkaa perinteitä isänsä Rolfin kanssa. Suunta on sama kuin jo puoli vuosisataan on ollut.
Vähitellen talvinen päivä valkenee. Saarten pohjoisrinteillä on vähän lunta mutta sateiset etelätuulet ovat sulattaneet toisen puolen paljaaksi. Kipparin mielestä on vain hyvä että mitään ei näe kun troolari ohittaa korkeita kallioita aivan läheltä. Tutka näyttää tärkeimmät etäisyydet ja navigaattori suunnan, ja automaattiohjausta säädetään tarpeen mukaan. Jotain on kuitenkin muuttunut alkuvuosiin verrattuna.
Kaikki sujuu täsmällisesti ja rutinoidusti. Nea on merellä viisi päivää viikosta jos vain kelit antavat myöten, ja harvemmin Saaristomerellä niin kovaa myrskyä tulee että sen vuoksi täytyisi rantaan jäädä. Vesi on edelleen kohtuullisen lämmintä myrskyn nostettua merivettä ja jäätä ei ole lähiseudulla missään. Pimeää on ja silakka painuu pohjaan vastaa päivällä kun maailma on valoisimmillaan.
Kohteena oleva vetoalue on Innamon pohjoisilla vesillä ja karttaplotterilla on merkittynä turvallinen vetoreitti ja siitä aloitetaan. Alus automaattiohjaukselle ja tuulta vasten, troolin perä ulos, yläpaula huolehditaan troolirummulta omalle puolelleen, sitten pallot ja sondi kiinni ja vaijereita mereen muutama sata metriä. Tässä vaiheessa on Rolf jo siirtynyt ohjaamoon ja Jörgen huolehtii että molempien puolien vaijerit menevät samaa tahtia veteen. Muutama minuutti vielä ja sitten vaijerivinssit lukitaan ja veto alkaa.
Rolf ohjaa elektronisen kartan viivaa pitkin seuraavat tunnit. Jörgen soitti jo matkalla kotiin Pensariin, ja varoitti lapsia kouluun viemään lähtevää vaimoaan liukkaista teistä. Seuraavaksi hän tilaa hiekkaa sataman tielle että kaloja noutamaan tuleva rekka pääsee rantaan saakka turvallisesti. Tästä täytyy tiedottaa väelle kalasatamassa, sopia järjestelyistä muutenkin ja hoitaa juoksevia asioita. Puhelintoimisto on auki kun trooli on meressä. Kahvitunti ja ruokatunti jäävät väliin puolittain unohtuen. Rolf tarkkailee sondin välittämää kuvaa troolista ja säätää sen korkeutta pohjakaikuluotaimen paljastaman kalan syvyyden mukaan. Punaisia kokkareita näkyy päivän valjetessa enemmän ja jotain saalista on laitteiden mukaan tiedossa.
Laivaliikennettä seuraavan VTS – keskuksen kanssa sovittiin väylän ylityksestä ja täsmälleen ohjeen mukaisesti trooli oli yli kun etelässä näkyi lähestyvän kauppa-aluksen keula. Keskukselle oli jo aiemmin tehty ilmoitus kalastamisesta ja suunnitelmista joita näin tarkennettiin. Yhteentörmäyksen riski minimoidaan ja yhteistyöllä tehdään kaikkien näillä vesillä liikkuvien elämä sujuvammaksi. Pieni yhteisalus kiertää tottuneesti kalastajat eikä muita näy. Yksi merikotka käy tarkastamassa, nouseeko troolista pinnalle syötävää mutta kääntyy pian matkoihinsa.
Tutulla paikalla pahemmalta tuulelta suojassa aloitetaan troolin nosto. Suurempia suunnitelmia tai sopimisia ei tarvita vaan molemmilla kalastajilla on selvät tehtävät. Kun vaijerit ovat paukkuen rummuilla, leijat taaveteissaan, nousee perä kalojen nostamana pintaan. Saman verran on kuin viimeksi, todetaan.
Jörgen laskee kesällä hankitun kalapumpun veteen ja troolin perä käännetään niin, että kalat painuvat sen imuun. Kohta alkaa ruumaan virrata kiiltäviä silakoita. Pumpun käyttö säästää niin aikaa kuin energiaa kun ei nostopussi kerrallaan tarvitse tuulessa ja kylmässä sovitella tonnin taakkaa ruumaluukun päälle ja repiä naruja auki. Nyt tekniikka huolehtii ja kalastaja huolehtii tekniikasta. Rolf nostaa tyhjentyvää perää rummulle eikä aikaakaan kun kalat ovat siirtyneet merestä alukselle. Samalla Nean keula kääntyy itään ja satamaa kohti.
Jörgen avaa tietokoneen ruudulta uuden saalisilmoituslomakkeen. Kokemus on opettanut arvioimaan päivän saaliin varsin tarkasti. Ilmoitus siirtyy saman tien saalisseurantaan ja kiintiöstä nipistetään saman verran pois. Kalastajan työ on tässäkin mielessä muuttunut melkoisesti siitä kun troolaaminen – 59 täällä alkoi.
Ilta on jo pimennyt kun Nea kääntyy kalasataman laituriin. Samaan aikaan kun miehistö vielä laittaa köysiä kiinni, starttaa hallissa trukki ja saaliin purku alkaa. Laiturilla olevan pumpun musta letku viedään ruumaan ja kohta vedenerottajan rännistä valuu suolavettä jäiselle laiturille ja ensimmäinen kylmäkontti täyttyy. Sitten seuraava kiihtyvällä tahdilla kun kaksi trukkia ajaa kontteja halliin. Jörgen siirtää tottuneet tyhjiä kontteja lähemmäksi vedenerotinta ja kala liikkuu. Tunti ja saalis on hallin suojassa.
Nean köydet irrotetaan ja suunta on kotia kohti jossa vaimo ja lapset ovat jo aikaa sitten palanneet kylältä. Jörgen on kuitenkin tyytyväinen, että voi kalastaa kotirannasta ja vesillään. Saa nukkua yönsä omassa sängyssä ja arki on niin kuin kävisi tavallisissa töissä. Tänään meni reilut kaksitoista tuntia. Kalastajan työssä kaikki on suhteellista.
