Silakkamarkkinaperinne hiipuu Helsingissä, kun ammattikalastajien määrä vähenee vuosi vuodelta. Tilalle pyrkivät kalakukkokauppiaat ja muut markkinoiden kiertäjät.
Helsingin silakkamarkkinoiden (siirryt toiseen palveluun) monisatavuotinen kohtalo on vaakalaudalla. Tänä vuonna markkinoilla on mukana 30 kalastajaa, joista puolet saapuu Kauppatorin rantaan veneellä. Määrä on vuosi toisensa jälkeen vähentynyt muutamalla venekunnalla.
Kiinnostusta silakkamarkkinoihin löytyykin muiden kuin ammattikalastajien parista. Tällä kertaa silakkamarkkinoille osallistuu esimerkiksi kalakukkokauppias ja talkkunanmyyjä Kuopiosta.
– Jos me päästämme silakkamarkkinoille muutkin kuin kalastajat, muuttuu koko silakkamarkkinoiden luonne. Siksi herättelemme keskustelua kalastaja-ammatin tulevaisuudesta muun muassa silakkaraadissa, kertoo tuottaja Laura Rautkallio-Salminen Helsingin kaupungilta.
Silakkaraatiin osallistuu tällä kertaa myös eduskunnan puhemies Maria Lohela.
Kalastajan ammatti on uhanalainen, sillä nuoria tulee alalle varsin vähän. Myös kotimaisen kalan saanti vähenee ja pian luonnonkala on harvinainen herkku kuluttajan ruokapöydässä.
Kalastajapariskunta epäilee alan tulevaisuutta
Jörgen ja Johanna Kellgren (siirryt toiseen palveluun) on kalastajapariskunta toisessa polvessa. Jörgenin isä Henrik, 79 vuotta, kalastaa yhä, samoin veli Hans, joka myös myy kalaa Porvoon torilla. Jörgen oppi kalastajaksi pikkupoikana ja Johanna siirtyi elinkeinon pariin avioliiton myötä.
Omia lapsiaan eivät Kellgrenit ole opettaneet kalalle eivätkä halua heitä oman ammattinsa pariin.
– Uskon, että olemme viimeinen sukupolvi kalastajia Pellingissä, sanovat Kellgrenit yhdestä suusta.
Syyskuun puolivälissä Jörgen läksi syksyn kolmannelle troolausreissulle isänsä Henrikin kanssa. Trooli laskettiin vesille Pellingin länsipuolella.
Työ on raskasta, päivät pitkiä ja kalansaalis epävarma. Hylkeet pyrkivät lohi- ja siikapyydyksiin ja syövät saaliin kalastajan apajalta. Lisäksi merimetsot verottavat Kellgrenien mukaan kalakantaa.
Yliaktuaari Pirkko Söderkultalahti Luonnonvarakeskuksesta vahvistaa kalastajakadon, vaikka uusi tilastointitapa näyttää toista. Nykyisin ammattikalastajien joukkoon lasketaan kaikki, jotka ansaitsevat pyytämällään saaliilla yli 10 000 euroa vuodessa.
Kilohailia oiva saalis troolilla
Kellgrenit ovat käyneet Helsingin silakkamarkkinoilla vuosikymmeniä. Ensin kävi vanhempi sukupolvi kauppaamassa kryddkalaa ja nyt jo useamman vuoden ajan Jörgen ja Johanna. Myyntiin tulee perinteistä maustekalaa, silakkaa eri muodoissa, leipää ja kurkkuja.
Maustekalan vaatimat kilohailit Kellgrenit pyytävät itse, silakka osin ostetaan.
Syyskuun puolivälissä Jörgen läksi syksyn kolmannelle troolausreissulle isänsä Henrikin kanssa. Trooli laskettiin vesille Pellingin länsipuolella, sitä vedettiin kahdella veneellä. Saalis oli oiva. Trooli pursui kalaa, josta pääosa oli himoittua kilohailia.
– Vassbuk är fläskigare än strömming, tokaisee täysin ruotsinkielinen Henrik Kellgren kertoessaan, miksi pulleampi kilohaili sopii maustekalaksi.
Silakasta ei maustekalaa tehdä, vaan siihen vaaditaan hopeakylkistä, piikkivatsaista ja pienikokoista, mutta samalla pulleahkoa vasbuukkia.
Kellgrenit pyytävät kilohailia vain silakkamarkkinoita varten. Sen tai silakan pyynti ei lyö leiville eikä sitä kerry riittävästi edes minkinrehuksi.
– Pitäisi pyytää rekkalastillinen silakkaa, että sitä olisi järkeä kuskata Vaasaan. Ennen näin tehtiin, mutta ei enää, todistavat kalastajat.
Silakkaa ja kilohailia sinänsä kalastetaan yhä enemmän, mutta pääosa siitä pyydetään Selkä- ja Saaristomereltä. Kolme neljännestä silakka- ja kilohailisaaliista menee rehuksi ja ulkomaille, kertovat Luonnonvarakeskuksen tilastot (siirryt toiseen palveluun).
Kalastaja ei paljasta saalistaan eikä silakkaohjettaan
Vaikka oiva saalis nostaa hymynkareen isä ja poika Kellgrenin suupieliin ja vaikka Johanna Kellgren suorastaan hihkaisee ilosta saaliin nähdessään, ei määrällä sovi kehua.
Sen Jörgen kuitenkin sanoo, ettei uutta kilohailireissua enää tehdä.
Maissa silakat erotellaan kilohaileista ja sen jälkeen kilohailien päälle kaadetaan kahmalokaupalla maustekalaseosta. Tynnyrissä kilohailit maustuvat viikon verran ja sitten edessä on purkitus, ja liemen lisääminen.
Tarkkaa tietoa maustekalan teko-ohjeesta ei kalastajapariskunta kerro. Salaisuudeksi jäävät myös silakkavalmisteiden teko-ohjeet. Luvassa on maustekalan lisäksi ainakin curry-, chili-, sinappi- ja sitruunasilakkaa sekä uutuutena sokeritonta Toscanan silakkaa.
– Ihmiset kyselevät aina uutuuksien perään, mutta minusta on tärkeämpää, että kala on hyvää ja hyvin tehty, tuumaa Johanna Kellgren.
Lähde: Yle 29.9.2017