Saaristomeren ja Selkämeren ammattikalastajat ovat kehittäneet hylkeenkestäviä ponttonirysiä kahdeksan vuotta, josta ajasta vuodet 2010 – 2011 työtä tehtiin KEHRA – hankkeen puitteissa. Kalastajat erityisesti Selkämerellä ovat vakuuttuneita siitä, että ilman ruotsalaiskeksintöä rannikonläheinen kalastus olisi nyt historiaa.
Tavoitteena on ollut kehittää hylkeenkestävien ponttonirysien käyttöominaisuuksia, kalastavuutta, hylkeeltä suojaavuutta ja selektiivisyyttä innovatiivista teknologiaa apuna käyttäen ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Vuodesta 2008 lähtien kehitystyötä on tehty pääasiassa vedenalaiskuvausten avulla.
Kehitystyön tuloksena suomalaiset kalastajat ovat ottaneet käyttöönsä hylkeenkestävät ponttonirysät lohelle, siialle ja kuhalle.
Lohta kalastetaan tänä päivänä lähes yksinomaan näillä rysillä. KEHRA – hankkeessa testattiin kalapesän nieluun ja välipesän vanteeseen sijoitettuja hylkeensuojaverkkoja. Vedenalaiskuvaustulokset vahvistivat kalastajien käytännön kalastuksessa saamaa kuvaa vannesuojaverkon paremmuudesta. Selkämeren kalastajat ovat luopuneet nielusuojaverkkojen käytöstä.
Siikarysän kohdalla kehitystyö on edelleen kesken sekä pyydyksen kalastavuuden että selektiokyvyn osalta.
Saaristomerellä kehitetyn kuharysän valikoivuus pystyttiin ratkaisemaan, ja rysä kalastaa nyt lähes 100-prosenttisesti alamitan täyttävää kalaa. Käyttökelpoisten rysäpaikkojen löytäminen on kuitenkin haaste, joka rajoittaa kuhan rysäpyynnin yleistymistä Saaristomerellä. Kalastajien mukaan rysät eivät täällä koskaan täysin korvaa verkkoa pyydyksenä, vaan pyyntimuotoina verkko ja rysä täydentävät toisiaan.
Hylkeenkestävien rysien kehitystyötä jatketaan Ammattiopisto Livian Kalatalous- ja ympäristöopistossa keväällä 2012 alkaneessa KAIRA – hankkeessa. Lohirysissä testataan harvan suuliinan vaikutusta rysän pyytävyyteen, hyljevahinkojen määrään ja rysän käyttöominaisuuksiin. Siikarysän pyytävyyttä pyritään lisäämään tietyin rakennemuutoksin, ja kalojen liikkeitä kuvataan kalapesän nielulla. Kuharysään pyritään löytämään toimiva meduusanselektiomenetelmä, ja tässäkin kehitystyössä apuna käytetään vedenalaiskuvaustekniikkaa.
KEHRA – hankkeessa ei pystytty suorittamaan Mutnik – kuhanuotan testausta suunnitellulla tavalla. Ensimmäisenä vuotena koekalastuksiin ei saatu tarvittavaa miehistöä. Vuonna 2011 koekalastukset tehtiin ammattikalastajien voimin, mutta saalis oli olematon. Suurimpana syynä vuoden 2011 huonoon tulokseen oli todennäköisesti kuhan kalastuksen kannalta huono ajankohta ja nuottaukseen sopimattomat alueet. Teknisesti nuottaus sujui vaivatta kahden miehen voimin.
Hankkeiden tulosten ja kalastajien toimintaympäristössä 2000-luvulla tapahtuneiden muutosten pohjalta voidaan vetää johtopäätös, että pyydyskehitystyöllä on pystytty lähinnä hankkimaan lisäaikaa yhä pahenevassa tilanteessa. Hylkeenkestävät rysät eivät yksin pysty turvaamaan rannikkokalastuksen toimintaedellytyksiä ja kotimaisen kalan saatavuutta, vaan myös hylje- ja merimetsokantojen pienentämiseksi tarvitaan pikaisia toimia. Lisäksi hankkeiden tuloksista ilmenee, että parhaastakaan pyydyksestä ei ole apua, jos sitä ei saa asettaa pyyntiin oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.
Kalastajat toivovat, että alan ammattikunnan omat kehittämishankkeet saisivat jatkoa. Sen lisäksi, että hankkeet ovat luoneet kalastajien keskuudessa uskoa tulevaisuuteen, kalastajien välille on kehittynyt voimakas yhteishenki.
Loppuraportti löytyy sivulta http://www.livia.fi/fi/hankkeet/kehra-%E2%80%93-hankkeen-loppuraportti. Vedenalaisfilmin ensi-ilta on Kalastajien tiedotus- ja koulutusristeilyllä 6.2.2013.
Lähde: LIVIA 10.12.2012