Kasvotusten kalasta -tapahtuma torstaina 17. elokuuta toimi Kalan digijälki-hankkeen loppuwebinaarina. Aiheena oli elinkeinokalatalouden digitalisaatio 2030 ja tapahtumaan osallistui enimmillään 38 asiasta kiinnostunutta.
Antti Kinnunen, projektipäällikkö, Xamk avasi webinaarin. Hän esitteli aluksi hankkeen taustaa ja tavoitteita. Kinnunen kertoi, että digitaaliset ratkaisut tarjoavat kalataloudelle monia uusia mahdollisuuksia elinvoiman lisäämiseen sekä valvontaprosessien parantamiseen ja helpottamiseen. Tämä hanke toteutettiin Xamk:n ja SAKL:n yhteistyönä.
Ensimmäinen alustaja oli yksikön päällikkö Risto Lampinen (maa- ja metsätalousministeriö) ja hänen aiheensa oli millaisia mahdollisuuksia uusi teknologia voi tuoda ja miten hallinto voi vauhdittaa uusien ratkaisujen kehittämistä ja käyttöönottoa.
Hän aloitti toteamalla, että EU:n yhteisen kalastuspolitiikan YKP:n säännöt eivät muodosta kaikilta osin loogista kokonaisuutta. Kansallisille toimille on kyllä liikkumavaraa, mutta YKP:n vaatimukset täytyy ensin täyttää. Näiden säädösten tarkoitus ei ole kehittää kalastusta vaan säädellä ja valvoa, eikä tämä välttämättä sovi Suomen käytäntöihin. Meidän kalastuksemme ei ole tyypillisintä mitä EU:ssa tavataan. Siellä oletus on, että kalastajat eivät noudata sääntöjä, mutta Lampinen esitti, että meillä kyllä yleisesti niitä noudatetaan. Ala kehittää kuitenkin toimintaansa tavalla, joka tuottaa samalla suuren osan tiedosta mitä tarvitaan valvonta- ja viranomaisjärjestelmiä varten. EU-velvoitteitten takia tiedon tarve korostuu ja tarkoitus on, että suurin osa tiedosta tuotettaisiin yritystoiminnan lähtökohdista, Lampinen huomauttaa.
Teknologisten ratkaisujen kehittyminen yrityksissä on ollut hankalaa, koska alusten rahoitustuet eivät ole olleet mahdollisia. Tähän voi olla tulossa muutos vihreän siirtymän takia, ja tämä voi johtaa myös kalastuksen sähköistymiseen. Muutos auttaa muun toiminnan tehostumiseen ottamalla käyttöön konenäkö ja koneäly. Yhä enemmän pitäisi keskittyä teknisiin kehityskohteisiin, jolla edistettäisiin yritysten toimintaa ja samalla tiedonkeruuta. Tarpeet on tunnistettava ja työ tehtävä riittävillä resursseilla. Ratkaisujen tuntemus on tärkeää niin hallinnossa kuin yrityksissäkin. Mahdollisuuksien tunnistamiseksi on tehtävä edelleen lisää työtä ja Xamk ulkopuolisena toimijana on ollut tässä apuna.
Lampinen korostaa, että EU-velvoitteiden sisällön selvittämien teettää paljon työtä, ja aina lopputulos ei ole hyvä, mutta se on silti tehtävä. Positiivista kehitystä on tapahtunut etenkin rahastojen kohdalla, mutta valitettavasti tilanne ei ole sama muun YKP:n osalla. Ilman muun muassa innovaatio-ohjelmia ei olisi tapahtunut nykyistä teknistä kehitystä. Kalastuksen valvonnan kohdalla ollaan kaukana eikä vähään aikaan tule tapahtumaan mitään parannusta. Kokonaiskuvan muodostaminen on vaikeaa ja on hankalaa saada otetta missä järjestyksessä edetään.
Lampinen jatkoi, että seuraavan askeleen pitäisi olla alan ulkopuolisen asiantuntemuksen hankkiminen ratkaisujen hyötyjen arvioimiseksi. Tavoite olisi selkeästi tunnistaa, mitä teknisiä hankkeita pitäisi toteuttaa. Alan yrityksillä pitäisi olla käytössään tehokkaat järjestelmät mitkä tuottavat pääosan tarvittavasta tiedosta, mistä seuraa, että osaaminen karttuu niin hallinnossa kuin yrityksissäkin. Lampisen esitys löytyy täältä.
Erityisasiantuntija Jussi Peusa (Ruokavirasto) kertoi YKP-eräjäljitettävyyden tilanteesta ja tulevaisuudesta kalatalouden arvoketjussa. Hän kertoi, että kala-alan toimijat osaavat hoitaa elintarviketurvallisuusjäljitettävyyden, mutta YKP:n vaatimukset ovat etenkin toimijoille hankalampia hallita.
Peusa keskittyi esityksessään YKP-eräjäljitettävyyteen ja valvontaa tehdään nyt projektiluontoisesti Ruokaviraston ohjaamana. Peusa on mukana yhdessä kunnallisten elintarvikevalvontayksikköjen kanssa tarkastuskäynneillä, ja menettely jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun saakka. Hän kertoi myös, että Ruokavirasto ja MMM suosittelevat vahvasti, etteivät kunnalliset toimijat tekisi YKP-eräjäljitettävyystarkastuksia ennen kuin virasto ohjeistaa toisin. Kunnalliset elintarvikevalvontayksiköt valvovat normaaliin tapaan osana Oiva-järjestelmää kuluttajia palvelevia merkintäsäädösten toteuttamista. Vielä ei ole ollut tarvetta olla antamatta Oiva-arviota.
Peusa kertoi myös, että EU:n YKP-valvonta-asetuksesta on tulossa syksyllä uudistettu versio lisäyksineen. Näitä ovat mm. mukaan liitettävä makeasta vedestä kalastettu ja viljelty kala. Samoin tulossa voi olla vaatimus sähköisestä eräjäljitettävyystiedon siirrosta toimijoiden välillä. Sähköinen tiedonsiirto siis korostuu ja nyt kaivataan selkeitä vastauksia. YKP:n iso perusta on kalastuksen valvonnasta, ja ensierän luominen on pieni osa, mutta sen toteuttaminen on toimijoille kinkkistä.
Vaatimukset eivät siis ainakaan lievene, summasi Peusa esityksensä. Peusan esitys löytyy täältä.
Projektisihteeri Jari Hakala (Varsinais-Suomen ELY) alusti kalatalouden valvonnan uudistukset ja digimuutokset EU:ssa ja Suomessa. Hakala aloitti kertomalla monelle tutun asian. Ala vahvasti säännelty ja mitä enemmän on sääntöjä, sitä enemmän on valvontaa. Hän esitteli pitkän listan eri YKP-valvontajärjestelmiin liittyneitä uudistuksia ja totesi, että byrokratia on lisääntynyt. Asiahallinta on kuitenkin Hakalan mukaan kehittynyt ja jotta sähköistä asianhallintaa voidaan käyttää tehokkaasti, on meillä oltava käytössä yhteinen arkkitehtuuri. Nyt tällainen on ja se mahdollistaa monipaikkaisen toiminnan.
Uudistuksia on kuitenkin tullut aina uudistusten perään. Suuria muutoksia on tulossa rannikkokalastukseen mitä meillä on runsaasti verrattuna muihin EU-maihin. Tarkoitus on harmonisoida, että kaikilla on samanlainen sähköinen kalastuspäiväkirja ja purkamisilmoitus käytössään. Missä laajuudessa ja miten tämä paikannusjärjestelmä koskee alle 12 m aluksia, ei ole vielä tiedossa, mutta 12-metristen alusten toimia valvotaan tehostetummin. Hakala näki kehityksessä myös jotain positiivista. Uusien tekniikoiden käyttöönottoon tulee kannustimia valvonnan kautta. Näitä voivat olla konenäkö, etäluku ja erilaisten sensorien käyttö, jolla helpotetaan niin kalastajien kuin valvojienkin työtä. Hakalan esitys löytyy täältä.
Kommenteissa yliaktuaari Pirkko Söderkultalahti (LUKE) totesi, että tiedonkeruussa on tapahtunut valtavasti muutoksia sinä aikana, kun on itse ollut mukana kalatalouden tilastoinnissa. Toiminnan kannalta on hyvä, että tietoa tulee, mutta vaikeaa on välillä pysyä perässä. Yhteistyö kuitenkin hallinnon ja tutkimuksen osalta on kuitenkin ollut hyvää.
SAKL:n puheenjohtaja, ammattikalastaja Jarno Aaltonen kertoi kalastuksen arjen digitarpeista. Hän lähti siitä, että kalastaja on tiedon tuottaja, jota ilman tilastoihmisillä ei olisi työtä. Aaltonen esitti myös, että tavoite olisi yhden luukun periaate eli yksi paikka, mihin tieto laitetaan ja kaikki viranomaiset saavat sen käyttöönsä. Silloin esimerkiksi tarkastuksia varten tiedot löytyvät järjestelmästä. Nyt tehdään kaksinkertaista työtä ja esimerkiksi rannikkokalastuksessa ilmoitukset laahaavat kuukauden perässä. Ihannetilanne olisi, että voisi myös itse seurata saaliskertymää ja päästäisiin mapeista eroon. Järjestelmän olisi palveltava tiedon tuottajaa ensin, jotta käyttö olisi helppoa ja tietoa kertyisi nopeasti.
Aaltosen mukaan kalan digijälkihanke on luonut hyvän pohjan tuleville toimille. Nyt pitäisi hallinnon ottaa ohjat käsiinsä ja lähteä viemään asioita eteenpäin. Yhdessä saadaan aikaiseksi hyvä lopputulos, vakuutti Aaltonen. Samalla kalastus ammattimaistuu ja se mielletään aiempaa paremmaksi yritystoiminnaksi. Ilman digiä ei tulevaisuudessa tulla toimeen. Pallo on nyt ministeriöllä, ja sen olisi tehtävä selvät sävelet, kuinka edetään, esitti Aaltonen. Aaltosen esitys löytyy täältä.
Myyntineuvottelija Tapio Penttilä (Martin Kala Oy) toi esille, miten jäljitettävyys tarkoittaa kalan ostossa ja myynnissä. Penttilä kertoi esimerkkinä, että yritys ei kalan vastaanotosta sopiessaan välttämättä tiedä, koskeeko YKP:n määräykset juuri tätä erää. Kun osto tapahtuu, annetaan sille yksilöivä merkintä, mutta jatkossa näitä eriä voidaan jakaa tai yhdistää uudelleen. Joku erä voi sitten olla YKP-ilmoituksen piirissä ja toinen ei. Penttilä toivoikin, että viranomaisten järjestelmät voitaisiin yhdistää yritysten toiminnanohjausjärjestelmiin ja tähän esimerkiksi nyt esiteltävä Xamkin malli voisi olla ratkaisu. Penttilän esitys löytyy täältä.
Tutkimuspäällikkö Sami Jantunen, Xamk kertoi teknologian mahdollisuuksista kalataloudessa. EU:ssa tahtotila olla digitalisaation ja datatalouden eturivissä. Data-avaruus on verkosto mikä on luotu datan jakamiseen. Pelisäännöt ovat yhdessä sovittuja ja tästä asian eteneminen on kiinni. Ensimmäinen askel on ajattelutavan muuttaminen. Tietoa mitä ennen on varjeltu itsellä, on se datataloudessa ja kehityksessä polttoainetta. Teknologia ei ole kynnyksenä asian edistämiseksi vaan yhdessä sopimisen kulttuuri ja siitä sopiminen odotuttavat. Tällaista älykästä datamallia on käytössä jo useita, ja näitä voitaisiin käyttää myös kalatalouspuolella. Xamk haluaa olla mukana hyödyntämässä tätä mallia niin maakunnallisella kuin kansainvälisellä tasolla, ja heillä ollaan tarjoamassa yrityksille koulutusta. Näen että pitää lähteä liikkeelle, tehdä kokeiluja ja näin kasvattaa omaa osaamista, totesi Jantunen lopuksi. Jantusen esitys löytyy täältä.
Ohjelmistosuunnittelija Markus Tiainen, Xamk esitteli nyt keskustelun pohjana olevaa merikalastuksen käyttöliittymää. Sovellus pohjautuu Järvikala-sovellukseen, ja sen kehittämistyö alkoi listaamalla YKP:n vaatimukset. Matkan varrella on huomioitu sidosryhmien toiveet ja koska tämä tehdään kalastajille, on heitä erityisesti kuunneltu. Käyttöliittymä laajentui ja tarkentui hankkeen aikana. Lisäyksiä ovat ollut mm. sivusaaliin ja vahinkojen ilmoittaminen. Tiaisen esitys löytyy täältä.
Sovelluksesta syntyi polveileva keskustelu ja monia yksityiskohtia tuotiin esille. Muutoksia säädöksiin on tulossa ja näitä sitten Kinnusen mukaan huomioidaan aikanaan.
Projektipäällikkö Antti Kinnunen, Xamk alusti lopuksi, kuinka kalatalous viedään kohti reilua ja kestävää datataloutta. Hänen mukaansa digitaalinen alusta tulee myös kalastukseen, mutta aikataulu on vielä auki. Nyt jo on käytössä erilaisia alustoja, joita hyödyntävät suuret kansainväliset toimijat.
Kalataloudessa digitaalinen alusta voi tuoda tekoälyn mukana helpotuksia valvontaan, kun automaatio hoitaa tiedonkeruun. Mukaan lähteminen tarkoittaa myös sitä, että alustaa kehittävät muutkin toimijat ja hyöty jakaantuu, jolloin säästetään kustannuksista. Tietenkin vastapainona on tietoturvariskit ja yhteisten pelisääntöjen puute. Jotta digitalisaatiota voidaan kehittää, on tunnettava nykyisyys, huomautti Kinnunen ja jatkoi, että suunta on mennä kohti yhden luukun periaatetta ja helpotettava kalastajien työtä. Samassa prosessissa palvellaan kalateollisuutta, kun YKP-ensieräkoodi voidaan muodostaa jo kalastajan kirjauksessa. Hankkeen aikana on visualisoitu myös kalatalouden digialustaa, missä löytyisivät peruspalvelut ja myös liiketoimintaa, että koulutuksen osiot. Kinnusen esitys löytyy täältä.
Loppukeskustelua syntyi, mutta pitkä päivä tuntui aktiivisuudessa. Ilmoitusten suhteen tuotiin esille tiukan tietoturvan tuomat haasteet, kun sovitetaan yksityistä dataa ja määräyksien mukaan tehtäviä ilmoituksia. Tietoa syntyy paljon ja järjestelmää hallitseva virallinen taho nähdään luotettavampana kumppanina kuin kaupallinen toimija. Kommentoitiin, että teknologia ei ole ongelma vaan sopimuskysymys sen suhteen, miten tiedon omistajuus jaetaan. Jatkossa täytyy julkistoimijalle säätää, miten tietoa voidaan käyttää ja luovuttaa esimerkiksi kolmannelle osapuolella.
Monenlaisia asioita tuli esille ja yhteinen näkemys oli, että tiekartta näyttää hyvältä ja pilotteja on syytä tehdä, jotta asioita saadaan kehitettyä eteenpäin. Puheenjohtaja Kinnunen kiitti lopuksi hyvästä päivästä ja yhteistyöstä.