Kapyysi – Kadonneet pyydykset Suomen merialueilla – hankkeen loppuraportti on valmistunut. Hankkeessa selvitettiin pilottina haamuverkkojen määriä ja sijaintia Selkämeren rannikkoalueella sekä niiden jätehuoltomahdollisuuksia Satakunnassa. Työ toteutettiin SAKL:n ja Suomen ympäristökeskus SYKE:n yhteistyönä.
Hanke toimi Suomessa ensimmäisenä lähestymisenä haamuverkkoihin, mitkä ovat osa merten muoviroskaongelmaa. Meillä kalastuksen luonteesta ja luonnonolosuhteista johtuen tilanne on erilainen kuin eteläisellä Itämerellä, ja myös haamuverkko-ongelma on täällä omanlaisensa, eikä muualla saatuja kokemuksia voida välttämättä suoraan hyödyntää täällä. Meillä tarvitaan Suomen oloihin sopivia valintoja haamuverkko-ongelman minimoimiseksi.
Ruotsissa vastaava hanke laitettiin liikkeelle jo aikaisemmin, ja sieltä saatiin hyviä malleja toteuttaa haraukset niin, että tulokset ovat vertailukelpoisia. Näin toimittiin, ja hankkeessa kehitettiin toimintamallit sekä haamuverkkojen haraukselle ja vastaanottotoiminnalle että verkkojen keräykselle kiertotalouden tarpeisiin.
Hankkeen aikana ajettiin yhteensä 110 harauslinjaa, joiden yhteenlaskettu pituus oli noin 300 km. Linjat jakautuivat kuntien alueelle seuraavasti: Merikarvia 14, Pori 29, Eurajoki 31, Rauma 24, Pyhäranta 7 ja Uusikaupunki 5 linjaa. Suurimmalta osalta linjoja (69 kpl) ei löydetty mitään. Vesikasveja kiinnittyi haraan 31 linjalla.
Seitsemältä linjalta löydettiin pohjaverkkoja, joissa ei ollut sivusaalista. Linjoista neljä sijaitsi Rauman, yksi Merikarvian, yksi Porin ja yksi Eurajoen merialueella. Verkkoja nostettiin yhteensä 550 m (noin 18 verkkoa) koostuen lähinnä kolmesta erillisestä verkkojadasta. Mukana oli myös yksittäinen verkko ja verkon havaspaloja suurimmillaan 2 m pituisena verkonosana. Löydettyjen verkkojen kunto oli kohtalainen, sillä huonokuntoinen verkko ei kestä nostoa laivan kannelle. Tällaisista tapauksista esimerkkeinä ovat löydetyt havaspalat.
Jo varhaisessa vaiheessa hankeen aikana sitä laajennettiin käsittämään kaiken kalastukseen liittyvän muovijätteen jätehuollon, mukaan lukien maissa olevat käyttämättömät ja käytöstä poistetut pyydykset ja kalastustarvikkeet. Tämä linjaus perustui havaintoihin, että ammattikalastuksesta peräisin olevat haamuverkot eivät näyttäisi olevan merkittävä ongelma Selkämeren rannikkoalueella.
Suomen ammattikalastuksen viimeaikaisen kehityksen perusteella voitiin olettaa, ja tähän päädyttiin myös lopputuloksissa, että tilanne on samansuuntainen myös muilla rannikkoalueilla. Raportti ehdottaakin, että tulevaisuudessa tulisikin keskittyä virkistyskalastuksen haamuverkkojen määrän selvittämiseen, ja että Suomessa tulisi keskittyä siihen, ettei haamuverkkoja syntyisi. Kalasatamissa lojuvat tarpeettomat pyydykset tulisi saada kerättyä jätehuollon piiriin, jolloin pienennetään mahdollisuutta sille, että niitä joutuu harmaan kalastuksen piiriin. Harmaassa kalastuksessa kynnys pyydysten hylkäämiseen on alhainen, joten tällä tavoin vähennetään myös mahdollisia haamuverkkoja.
Käytöstä poistettujen pyydysten jätehuollon kehittäminen
Työryhmälle syntyi varsin nopeasti hyvä käsitys mikä tilanne merellä on, mutta kalasatamissa, yksityisissä satamissa ja monissa rantautumispaikoissa tuli vastaan yllätyksiä niin käytöstä poistettujen, hylättyjen pyydysten määrissä kuin myös jätehuollon toimimattomuudessa. Kattavaa järjestelmää ei ole, ja loppupäätelmänä oli, että on tärkeää kehittää käytöstä poistettujen pyydysten ja muiden kalastustarvikkeiden suunnitelmallista jätehuoltoa.
Ammattikalastukseen liittyvän jätehuollon kehittämisessä rannikkokunnilla on merkittävä rooli. Materiaalin käsittelyssä tulisi työryhmän mielestä pyrkiä muovien kierrätykseen niiden energiahyödyntämisen sijaan. Sinänsä samat jätehuollon ratkaisut toimivat sekä maissa oleville käytöstä poistetuille pyydyksille että haamuverkoille, haamuverkkoja saadaan jätehuollon piiriin vain huomattavasti vähemmän. Kalasatamien jätehuollon kehittäminen mahdollistaisi myös sen, että kalastajat voisivat entistä helpommin toimittaa vanhentuneet, tarpeettomat tai merestä löydetyt pyydykset ja kalastusvälineet jätehuollon piiriin.
Suomessa on noin 50 kunnan kalasatamaksi luokiteltavaa paikkaa ja lisäksi arviolta saman verran yksityisiä satamia. Porin Reposaaren kalasatamaan kertyneiden, käytöstä poistettujen pyydysmäärien perusteella pyrittiin luomaan mielikuva Suomen rannikon kalasatamista löytyvästä kokonaispyydysmäärästä. Hankkeen aikana Reposaaresta siivottiin yli 300 pyydystä, joista lukumääräisesti eniten oli verkkoja. Eniten materiaalia kiloina kertyi trooleista. Mikäli Reposaaressa olisi tarpeettomien pyydysten keräyspiste, Porin lähialueiden varastoista voitaisiin kerätä kymmeniä rysiä. Koko Suomen osalta voidaan esittää arviona, että keskimääräisessä satamassa olisi 10–15 % Reposaaren pyydysmäärästä.
Kalastajien tekemä pyydysten esikäsittely tärkeää
Työryhmä totesi hankkeen aikana, että ammattikalastajat hallitsevat ohjeistettuna pyydysten esikäsittelyn kierrätyskelpoisiksi materiaaleiksi parhaiten. Sen sijaan Suomen kalasatamissa ei ole varauduttu haamuverkkojen ja käytöstä poistettujen pyydysten käsittelyyn, varastointiin ja kierrätykseen. Myös Reposaaresta vastaavan Porin kunnan jätehuollolle asia oli uusi. Pyydysten kierrätykselle ja jätehuollolle tarvittaisiin toimintasuunnitelma, johon kunnalliset toimijat voisivat tukeutua ja jota he voisivat soveltaa.
Toimivan pyydyskierrätyksen edellytyksenä on kalastajien tieto siitä, mihin ja milloin pyydyksiä voi toimittaa. Tieto voitaisiin satamassa olevan ohjeistuksen lisäksi koota nettisivuille kuvallisin kierrätysohjein. Samassa palvelussa voisi olla mahdollisuus ilmoittaa haamuverkkohavainnosta tai kadotetusta pyydyksestä.
Työryhmä ehdottaa myös, että lisäksi olisi syytä selvittää tarve alueellisille tai valtakunnallisille käytöstä poistettujen pyydysten vastaanottopisteille. Keruun ja koordinoinnin organisoinnista on syytä tehdä perusteltu ehdotus ja selvittää toiminnan kustannusvaikutukset. Vastaavista käytännöistä on kokemuksia Ruotsista.
Määräykset muuttumassa
Merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan sataman pitäjän on huolehdittava siitä, että satamassa on laitteet kiinteiden jätteiden vastaanottamiseksi. Sataman pitäjän on laadittava sataman jätehuoltosuunnitelma aluksista peräisin olevien jätteiden jätehuollon järjestämiseksi.
Vuonna 2021 toimeenpantavan SUP-direktiivin (2019/904/EU) mukaisesti EU:n jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön laajennettu tuottajanvastuu muovia sisältäviä kalastusvälineitä ja niiden osia varten. Direktiivin erilliskeräysvelvoite muovia sisältävien kalastusvälineiden osalta merkitsee, että satamien pitäisi varata erillinen keräyspiste näitä jätteitä varten. Kalastusvälineiden tuottajien vastuulle jäisi jätehuollon järjestäminen keräyspisteestä eteenpäin. Tuottajat huolehtisivat muovia sisältävän kalastusvälinejätteen erilliskeräyksen kustannuksista, kunhan jäte on toimitettu asianmukaisiin sataman keräysjärjestelmiin, sekä jätteen kuljetuksen ja käsittelyn kustannuksista. Tuottajien vastuulle jäisi myös merten roskaantumiseen liittyvän tiedottamisen kustannukset.
Raporttia kirjoitettaessa SUP-direktiivin toimeenpanevat säädökset olivat vielä valmisteltavana eikä näin ollen voitu ottaa kantaa siihen kenen vastuulle pyydysten kierrätykseen liittyvien toimien tulisi kuulua.
Kalastuksen ja kalastajien kannalta kattavat toimintaohjeet puuttuvat edelleen, mutta kalasatamiin ja omiin jätehuoltopisteisiin on syytä käytöstä poistettuja pyydyksiä toimittaa kuten aieminkin. Toiveissa on, että kuluvan vuoden aikana virallisempi ohjeistus saadaan käyttöön, ja kuntien jätehuolto pystyy organisoimaan kierrätyksen.
Seuraavassa raportin tarjoamat esikäsittelyohjeet pyydystyypeittäin, joiden mukaisesti toimittiin myös Reposaaren kalasatamassa. Mallissa on myös huomioitava, että syntyneet erät vaativat jokainen oman astiansa.
Katiskat ja muut metallipyydykset
- köydet poistetaan
- mahdollinen lyijy poistetaan
- pyydykset pyritään painamaan tai purkamaan kasaan.
Rysät ja saartopyydykset
- vanteet ja muut tuet poistetaan
- köydet ja lisäkohot, kuten muovipallot, poistetaan
- lyijy ja muut metalli irrotetaan
- puhdas havas varastoidaan.
Verkot
- köydet ja lisäkohot, kuten PVC-kohot, poistetaan
- lyijypaula ja muu metalli irrotetaan
- puhdas havas varastoidaan.
Troolit ja nuotat
- vaijerit, sakkelit ja muu metalli irrotetaan
- lyijypaula poistetaan
- puhdas havas varastoidaan.
Siimat ja muut koukkupyydykset
- koukut ja lyijypainot irrotetaan
- PVC-kohot irrotetaan
- puhdas siima, selkäsiima ja pehmeät kohot varastoidaan.
Tarkemmat taustat ja yksityiskohdat löytyvät raportista.
Kadonneet pyydykset Suomen merialueilla -hanketta (KAPYYSI) rahoitti Euroopan meri- ja kalatalousrahasto ja koordinoi SYKE. Vuosina 2018–2020 toteutettuun hankkeeseen osallistuvat SYKEstä merikeskus sekä kulutuksen ja tuotannon keskus. Hankepartnerina toimii Suomen ammattikalastajaliitto SAKL r.y. Haamuverkkojen keräyksessä toimitiin yhteistyössä ammattikalastajien kanssa.
Lisätietoja:
• Ryhmäpäällikkö Mika Raateoja, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 536, s-posti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
• Toimitusjohtaja Kim Jordas, Suomen ammattikalastajaliitto SAKL r.y., p. 0400 720 690, s-posti: etunimi.sukunimi@sakl.fi
• Viestintäasiantuntija Eija Järvinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 0295 251 242, s-posti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
