Kuvat Porin pohjoisesta saaristosta / Markku Saiha, Paapuuri Oy
Satakunnan rannikko on merilinnuston kannalta hyvin monimuotoinen. Jääkausi on höylännyt kallioluodoista puhtaita, tehnyt moreeniharjanteita ja kumpareita. Harjuja jatkuu pitkälle merelle kohti luodetta ja joet tuovat alueelle myös makeaa vettä.
Monimuotoisuudesta seuraa, että lintulajista riippuen turvallinen pesimäpaikka ja ravinnonhakualueet eivät välttämättä ole päällekkäisiä. Nämä kaksi reunaehtoa – turvallisuus ja pesimäaikainen ravinto – ohjaavat lintujen pesintää alueella. Pesimäajan ulkopuolella on tarkoituksenmukaisinta viettää aikaa siellä, missä ruoka on helpoimmin saatavilla. Satakunnan rannikko onkin monelle lintulajille pesimäalueena tärkeä, mutta heti poikasten kasvettua lentokykyisiksi siirrytään nopeasti muualle.
IBA, Important Bird Area, on jatkuva hanke, jonka käytännön tehtäviin kuuluu lintukantojen seurannan lisäksi yhteistyö eri tahojen kanssa linnuston– ja luonnonsuojelun edistämiseksi sekä alueisiin liittyvän tiedon julkaiseminen. Satakunnassa sijaitsee kuusi Suomen 97:stä IBA-alueista ja kolme niistä on rannikolla. Ne kattavat lähes koko rannikon parhaat lintualueet ja ovat osia laajempaa verkostoa, jolla turvataan saaristoluonnon monimuotoisuutta. Alueita muodostettaessa on tavoitteena ollut, että kukin alue on riittävän laaja, jotta sen lintukannat kykenevät säilymään riippumatta muista alueista. Muuttolintujen osalta on tärkeää, että tärkeä lintualue kattaa mahdollisimman hyvin levähtämiseen kuluvan ajanjakson.
Vuoden 2012 laskentojen tuloksia Porin Pohjoisen saariston osalta seuraavassa:
Seliskeri–Kumpoosit aluetta luonnehtivat linnut
Kumpoosien saariston ja Seliskerin ympäristön käsittävä osa-alue on vesialueineen kooltaan 9,6 km² ja se kuuluu kokonaisuudessaan kansallispuistoon. Laskentojen ulkopuolelle jätettiin Kalhaminannokan eteläpuolella sijaitsevat metsäiset saaret.
Alueen runsain saaristolintu on haahka (103 paria), lokkilinnuista lapintiiroja on 53 ja kalalokkeja 51 paria. Aluetta voi pitää pesimälinnustoltaan vaatimattomana, useimmilla saarilla ja luodoilla pesii alle 10 paria vesi- ja rantalintuja, kokonaisparimäärä on vain 268.
Paras lintuluoto on 850 m² karikko Seliskerin koillispuolella 50 parilla, niistä 40 on lapintiiroja. Seuraavaksi eniten lintupareja on runsaan 4 ha laajuisessa Munakarissa (42 paria), ne pesivät sen itäpään 55 aarin kokoisessa somerikkokärjessä. Huomion arvoisia ovat kaksi merikihuparia.
Taulukko 4. Ouran–Enskerin saaristot IBA-alueen ulkosaariston pesimälinnusto vuonna 2012. Osa-alueet: 1. Kupeli–Iso-Enskeri, 2. Seliskeri–Kumpoosit, 3. Gummandooran pohjoispuolen saaristoalue, 4. Pooskerin ulkopuolen saaristoalue, 5. Ouran kaakkoispuoli ja 6. Ouran luoteispuoli.
|
Laji |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
Yhteensä |
|
Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) |
5 |
6 |
7 |
11 |
9 |
12 |
50 |
|
Merihanhi (Anser anser) |
18 |
7 |
28 |
31 |
17 |
28 |
129 |
|
Valkoposkihanhi (Branta leucopsis) |
4 |
0 |
12 |
24 |
3 |
4 |
47 |
|
Ristisorsa (Tadorna tadorna) |
0 |
0 |
0 |
1 |
0 |
0 |
1 |
|
Haapana (Anas penelope) |
0 |
0 |
0 |
1 |
0 |
0 |
1 |
|
Harmaasorsa (A. strepera) |
1 |
0 |
0 |
0 |
0 |
0 |
1 |
|
Sinisorsa (A. platyrhynchos) |
6 |
4 |
0 |
9 |
3 |
4 |
26 |
|
Lapasorsa (A. clypeata) |
1 |
0 |
0 |
4 |
1 |
2 |
8 |
|
Tukkasotka (Aythya fuligula) |
6 |
10 |
12 |
23 |
6 |
8 |
65 |
|
Haahka (Somateria mollissima) |
455 |
103 |
65 |
74 |
205 |
401 |
1303 |
|
Pilkkasiipi (Melanitta fusca) |
0 |
0 |
0 |
2 |
2 |
3 |
7 |
|
Telkkä (Bucephala clangula) |
0 |
0 |
0 |
1 |
0 |
0 |
1 |
|
Tukkakoskelo (Mergus serrator) |
11 |
10 |
8 |
9 |
13 |
8 |
59 |
|
Isokoskelo (M. merganser) |
10 |
12 |
14 |
20 |
22 |
17 |
95 |
|
Silkkiuikku (Podiceps cristatus) |
0 |
0 |
0 |
5 |
2 |
0 |
7 |
|
Meriharakka (Haematopus ostralegus) |
9 |
2 |
4 |
5 |
3 |
6 |
29 |
|
Tylli (Charadrius hiaticula) |
0 |
0 |
0 |
1 |
0 |
0 |
1 |
|
Kuovi (Numenius arquata) |
0 |
0 |
0 |
1 |
0 |
0 |
1 |
|
Rantasipi (Actitis hypoleucos) |
0 |
0 |
2 |
0 |
0 |
0 |
2 |
|
Punajalkaviklo (Tringa totanus) |
4 |
2 |
1 |
3 |
0 |
0 |
10 |
|
Karikukko (Arenaria interpres) |
6 |
0 |
0 |
6 |
1 |
3 |
16 |
|
Merikihu (Stercorarius parasiticus) |
3 |
2 |
0 |
4 |
1 |
4 |
14 |
|
Naurulokki (Larus ridibundus) |
7 |
4 |
0 |
289 |
6 |
60 |
366 |
|
Kalalokki (L. canus) |
77 |
51 |
86 |
217 |
122 |
116 |
669 |
|
Selkälokki (L. fuscus) |
160 |
0 |
27 |
45 |
202 |
77 |
511 |
|
Harmaalokki (L. argentatus) |
403 |
1 |
125 |
221 |
176 |
208 |
1134 |
|
Merilokki (L. marinus) |
12 |
0 |
15 |
9 |
14 |
16 |
66 |
|
Pikkulokki (Hydrocoloeus minutus) |
0 |
0 |
0 |
7 |
0 |
0 |
7 |
|
Räyskä (Hydroprogne caspia) |
1 |
0 |
4 |
4 |
2 |
2 |
13 |
|
Kalatiira (Sterna hirundo) |
2 |
1 |
4 |
6 |
2 |
5 |
20 |
|
Lapintiira (S. Paradisaea) |
156 |
53 |
108 |
513 |
85 |
179 |
1094 |
|
Riskilä (Cepphus grylle) |
0 |
0 |
0 |
0 |
11 |
2 |
13 |
|
Pareja yhteensä |
1357 |
268 |
522 |
1546 |
908 |
1165 |
5766 |
Merikotka (Haliaeetus albicilla)
Merikotka on uusimmassa uhanalaistarkastelussa arvioitu vaarantuneeksi (VU). Se on silti tavallinen näky koko rannikkoalueella läpi vuoden. Merikotka vaikuttaa huomattavasti muiden saaristolintujen pesimäpaikan valintaan. Saaristoon on muodostunut myös ”linnustollisia” aukkoja pitkään asuttujen merikotkan pesien ympärille.
Merikotkan palattua Satakunnan saaristoon, monet linnut ovat muuttaneet käyttäytymistään. Merihanhet pesivät puuston ja pensaiden suojassa saarien sisällä, kaikki lokkilinnut ovat asettuneet aiempaa suurempiin yhdyskuntiin ja monen lajin osalta pesät ovat entistä tiiviimmässä.
Merikihu (Stercorarius parasiticus)
Pesimälinnustolaskennoissa löytyi yhteensä 29 merikihuparia. Ne olivat asettuneet melko tasaisesti ulkosaaristoon: Luvialle yhdeksän, Poriin seitsemän ja Merikarvialle 13. IBA-alueista Ouran saaristot on parasta merikihualuetta.
Merikihu hankkii ravintonsa ryöstämällä saaliin muilta linnuilta, useimmiten kalaa pesälle kuljettavilta tiiroilta, mutta myös isot lokit ja niiden poikaset joutuvat kihujen saalistuksen kohteeksi. Satunnaisesti saalis viedään muiltakin linnuilta, mm. ulkosaaristossa liikkuvilta harmaahaikaroilta. Merikihu on runsastunut koko alueella lokkilintujen yleisen runsastumisen seurauksena.
Selkälokki (L. fuscus)
Pesimälinnustolaskennoissa havaittiin ulkosaaristossa 677 selkälokkiparia. Se on kuudenneksi runsain lintulaji ulkosaaristossa. Pääosa niistä pesii Porin Kaijan ja Merikarvian Ourien välisellä alueella (543 paria). Ilman Truutkruntin 70 parin yhdyskuntaa Luvialla pesisi selkälokkeja vähäisesti ja Preiviikinlahden pesimäkanta on nykyisin 34 paria.
Selkälokki on uusimmassa uhanalaistarkastelussa arvioitu vaarantuneeksi (VU) ja se mainitaan Preiviikinlahden ja Gummandooran saariston Natura-alueiden perusteissa säännöllisesti esiintyvänä muuttolintuna. Porin Kaija on Satakunnan paras selkälokkiluoto, mutta ei kuulu kansallispuistoon, IBA-alueeseen eikä Gummandooran saariston Natura-alueeseen. Satakunnan maakuntakaavassa se on varustettu SL merkinnällä.
Selkälokki on runsastunut Luvian ulkosaaristossa vuoden 1994 jälkeen em. Truutkruntin yhdyskunnan ansiosta. Preiviikinlahdella se on taantunut 60 % vuodesta 2001 ja Ourissa 20 % vuodesta 1999. 2000-luvulla tapahtunut kokonaisparimäärän lasku on 10-20 % luokkaa.
Ensimmäiset selkälokit saapuvat huhtikuun alussa ja Selkämeren pesimäkanta asettuu pesimään toukokuun alkupuolella. Muista lokeista poiketen selkälokit jäävät paikoilleen poikasten saavutettua lentokyvyn heinäkuun puolivälissä. Ne lähtevät liikkeelle vasta elokuussa ja pesimäluodot tyhjenevät elokuun loppuun mennessä.
Selkälokki syö kalaa ja pääasiassa silakkaa. Sitä kalastaakseen linnut lentävät pitkiäkin matkoja ja usein myös kauas rannikosta. Lentokonelaskennoissa nähtiin muutamia lintuja, jotka palasivat selvästi laskenta-alueen ulkopuolelta. Kalastaminen tapahtuu useimmiten myöhään illalla, yöllä tai varhain aamulla. Muutamat selkälokit käyvät jokisuussa saalistamassa kutevaa norssia, niitä näkee satunnaisesti pelloilla ja joitakin lintuja käy myös Hangassuon kaatopaikalla.
Räyskä (Hydroprogne caspia)
Pesimälinnustolaskennoissa löydettiin 26 räyskäparia. Satakunnassa ne pesivät useimmiten yksittäisparein ulkoluodoilla. Pääosa räyskistä (17 paria) pesii Ouran–Enskerin saaristot IBA-alueella.
Uusimmassa uhanalaistarkastelussa silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltu räyskä on pesimälintuna runsastunut merkittävästi Satakunnan rannikolla. 1960-luvulla Satakunnassa pesi vain neljä räyskäparia (Kari Mäntylä), vuonna 2012 26 paria ja niistä 17 Merikarvian ja Porin Ahlaisten saaristoissa.Räyskä on lintudirektiivin liitteen I laji ja mainitaan Luvian saariston, Preiviikinlahden, Gummandooran ja Pooskerin saariston Natura-alueiden perustelajina.
Vaikka räyskät pesivät ulkosaaristossa, ne kalastavat mannerrannan tuntumassa ja sisäsaaristossa, useimmiten niitä tapaa jokien suistoissa ja suualueilla.
Lähde:
”Selvitys Selkämeren kansallispuiston linnustonsuojelun ja ammatti-kalastuksen yhteensovittamisesta – ongelmat ja ratkaisumallit”, SeAK ja PLY 2013