Maa- ja metsätalousministeriö lohistrategiatyöryhmä on 18.11.2013 antanut mietintönsä. Suomen Ammattikalastajaliitto jätti mietintöön täydentävän lausuman.
Täydentävässä lausumassa todetaan muun muassa, että työryhmän tavoitteena oli eduskunnan toivomuksen mukaisesti löytää yhteisymmärrys kansallisesta lohistrategiasta. Työryhmä on vain osittain saavuttanut tavoitteensa. Työryhmämietinnössä ehdotetut toimenpiteet ovat tulkinnanvaraisia, eikä lohen ja meritaimenen suojelua ja hyödyntämistä edistetä tavoitteiden mukaisesti.
Hallitusohjelman kirjaus ja työryhmän pyrkimys turvata ammattikalastus, ja siten kotimaisen luonnonkalan saanti, on jäänyt taka-alalle. Lohistrategia ei tule luomaan ennustettavuutta niiden päätösten kohdalla, jotka koskevat ammattikalastuksen toimintaedellytyksiä, ja entiset kiistat eri intressiryhmien välillä tulevat todennäköisesti jatkumaan. Tällainen asetelma on vaikuttanut hyvin kielteisesti kalastuselinkeinon mahdollisuuksiin tarjota kuluttajille kotimaista luonnonkalaa.
Nousevan kalamäärän nostaminen yli 75 %:n rajan ei tieteellisen tiedon perusteella nosta vastaavalla tavalla smolttituotantoa, vaan rajoittaa ainoastaan tarpeettomasti kalakannan kaupallista hyödyntämistä, ja on siten lähinnä resurssia koskeva jakokysymys. Voidaan epäillä, että tavoiteasettelun takana on pyrkimys vähentää ammattikalastus minimiin.
Kalastuselinkeino esitti meritaimen kohdennetun pyynnin kieltämistä viideksi vuodeksi. On valitettavaa, ettei taimenkantojen elvytyksessä haluttu nopeita tuloksia. Taimenelle ehdotettu alamitta on liian korkea ja estää saaliin järkevän hyödyntämisen. Istutettujen taimenien hyödyntäminen ja ilmeinen pyrkimys kasvattaa niistä viehekalastuksen kohteita, ei palvele lain edellyttämää istutusten tuoton maksimointia.
On myönteistä, että tiedon merkitystä on mietinnössä painotettu. Tieto ei kuitenkaan saa olla ainoastaan Kansainvälisestä merentutkimusneuvostosta (ICES) lähtöisin, vaan kaikkea saatavilla olevaa, luotettavaa ja käyttökelpoista tietoa biologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden parantamiseksi on hyödynnettävä.
Valtion tulee myös ottaa taloudellinen vastuu tilanteissa, joissa kalastusyrittäjä joutuu suuntaamaan kalastuksensa uudelleen valtion asettamien pyyntimuotokohtaisten, alueellisten tai muiden vastaavien kalastuskieltojen johdosta.
Täydentävään lausumaan ovat yhtyneet myös Nylands Fiskarförbund, Satakuntaliitto, Pohjanmaan liito ja Suomen Kalakauppiasliitto. Muilta osin liitto ja edellä mainitut tahot voivat yhtyä työryhmän yleisiin linjauksiin.