EU-komission esitys silakan ja lohen kalastuksen kieltämiseksi laajasti Itämerellä oli shokki, johon ei tahdo millään pystyä suhtautumaan millään älyllisellä tasolla. Käytännössä tarkoittaa kalastusurani loppua.
Kyseessä on jatkumo EU-kalastuspolitiikalle, jonka tarkoituksena on säädellä ja vaikeuttaa kaupallista kalastusta. Monta askelta on jo otettu ja nyt vain jatketaan valittua linjaa.
Ympäristö- ja suojelutahojen kuuleminen päätöksenteossa tarkoittaa luonnon kanssa toimivien elinkeinojen alasajoa, sillä tavoite on ihmisen toiminnan eliminoiminen luonnossa. Luonto kun voi paremmin, kun siihen ei kosketa, katsellaan vain kerrostalon ikkunasta.
Silakan tilapäinen heikko tilanne ei johdu kalastuksesta eikä se korjaannu kalastuksen lopettamisella. Silakkakannat on aina vaihdelleet ja niitä on hyödynnetty, eikä silakka ole minnekään kadonnut. Nyt on vallalla ideologinen harhaoppi, että kaikki mikä luonnossa vähenee, on jotenkin ihmisen toiminnan tulos ja ihminen pois luonnosta korjaa kaiken.
Silakkaa on pitkään ollut esim. Selkämerellä todella hyvin ja on jopa ihmetelty ja arvailtu syitä poikkeukselliseen runsauteen. Kun tilanne nyt tasoittuu ja kalaa on vähemmän, ollaan shokkitilassa. Ei luonto toimi niin, että kun on jotain hyvin paljon, sitä on jatkossa aina saman verran tai vielä enemmän aina vaan. Ei, välillä tulee eri luonnollisista syistä muutoksia ja palataan alemmalle tasolle. Silakalle on juuri käynyt niin kanta-arvioihin ja niistä tehdyt analyysit on vain pieni raapaisu kaikista tilanteeseen vaikuttavista seikoista.
Ylikalastus ei nyt ole syyllinen silakan tilaan. Ylikalastus on vain hyvin markkinoitu yleismaailmallinen selitys lähes kaikkeen, mitä kalastuksessa tapahtuu. Niinpä sillä selitetään lähes kaikki muutokset kalakannassa.
Talvi 2020 oli poikkeuksellisen leuto ja se jollain tavalla vaikutti silakan ravinnon vähyyteen. Silakat laihtuivat ja yli puolet kannasta kuoli nälkään ja loput nälkiintyivät erittäin pahasti. Kasvu heikkeni ja kudulle tulevat laihat kalat olivat tuottaneet vain vähän mätiä ja maitia nälän heikentäminä. Kun ruoka ei riitä, tilanne on aivan normaali luonnossa, silloin kanta voi huonommin ja vähenee.
Silakalla on nälkä paljon dramaattisempi kuin monella muilla kalalajeilla. Monet kalalajit voi yrittää selvitä vähemmällä liikkumisella toki kasvaen heikommin. Silakalla tilanne on vaarallisempi, koska silakka ui koko ikänsä eteenpäin syöden vastaantulevaa ravintoa. Jos ravintoa on niukasti tai ei ollenkaan, silakka ui laihtuen ja viimein kuollee, kun ei enää jaksa uida eteenpäin.
Silakan huono ravintotilanne oli usean yhtäaikaisen sattuman lopputulos. Ravintoa ei ollut ja on yksinkertaisesti väärin esittää että kalastuksen vähentäminen/lopettaminen jotenkin helpottaisi silakan tilaa. Vaikka on aivan ala-arvoisesta esityksestä kyse, löytyy tällaisen typeryyden yllättävän kannattajia paljon. Koska on helppo heitellä pilkkaa niiden niskaan (kalastajat), jotka ovat täysi syyttömiä ja kalastusrajoitukset vain huonontavat silakan tilannetta.
Tietoa on paljon, mutta järkeä ei ollenkaan. Talvi 2020, jota ei ollut merellä, laukaisi ravintotilanteen tilapaisen romahduksen. Lisäksi oli tapahtumia, jotka pahensivat silakan tilannetta;
- Kolmipiikin, pienen mutta yleisen kalan invaasio samaan aikaa ravinnon vähenemisen kanssa lienee kilpaillut ravinnosta silakan kanssa dramaattisesti. Kolmipiikin suurin invaasio näyttää osuneen samaan aikaan kuin silakan nälkiintyminen. Nyt kolmipiikin määrät on ainakin tässä omilla kalastusvesilläni normalisoitunut nyttemmin.
- Kannibalismi: Ravinnon vähyys on johtanut siihen, että huomattava osa silakoista on siirtynyt petokaloiksi syöden kalanpoikasia enimmäkseen omia silakan poikasia. Tällöin näiden petosilakoiden kasvu nopeutuu ja ne kasvavat poikkeuksellisen suuriksi. Kannibalismi on erittäin haitallista kalakannalle.
Suurikokoisia silakoita on saaliin joukossa
Kalabiologia on aivan omanlaisensa luonnon tulkinta-ala. Kun vaikkapa metsässä tai pellolla tiede ja käytäntö pyrkivät sopeuttamaan olosuhteiden mahdollisuudet olemassa oleviin resursseihin. Kala-alalla toimitaan toisin, pyritään maksimoimaan kalakantojen tuotto suurella ja mahdollisimman tiheillä kalakannoilla välittämättä mikä on tuotannolle mahdollista.
Pari esimerkkiä biologien kalataloudellisista neuvoista muille aloille
-jos karjan omistajalla on lehmä ja heiniä talveksi sille yhdelle lehmälle. Ota toinen lehmä, niin ne molemmat voi paremmin ja lihoavat.
– metsää ei kannata harventaa, vaan tavoite on mahdollisimman paljon yksilöitä niin että on pelkkää risukkoa. Tuotto on parempi.
-peltoon kaksi kertaa enemmän siemeniä kuin ennen ja taas saat tuottoa enemmän.
jne.
Eli kun silakkakanta kärsii ravinnon puutteesta, EU haluaa lisää silakoita näkemään nälkää lopettamalla kalastuksen.
Lohenkalastus merellä on päätetty tuhota. Tällä kertaa vuorossa Selkämeri. Selkämeren lohenkalastus on muisto vain, sillä rajoituksilla on kalastajia kurjistettu pitkään. Lohi on arvokkain rannikkokalastuksen kohteena oleva kalalaji Selkämerellä Satakunnan rannikolla. Siitä tuleva kalastusyritysten liikevaihto on aivan oleellista koko rannikon kalastuselinkeinon jatkuvuuden kannalta. Sanotaan että rajoituksessa on kyse vain vuodesta, mutta yksikään lohenkalastus rajoitus ei ole kerran voimaan saatettuna lieventynyt, vaan on jäänyt voimaan vaikka tuloksia ei olisi ollenkaan rajoitustoimista tullut. Se, että Ruotsin Selkämeren puolella on yksi joki (Ljungan), jonka lohikanta on ollut tilapäisesti heikompi, joella ilmenneen epidemian johdosta heikentynyt, riittää syyksi lopettaa koko Selkämeren alueelta kalastus, on äkkiseltään tieteellisesti aprillipilan tasoa. Paitsi että tämä aprillipila on tosi. Jos jostain ihmeellisestä syystä järki voittaisi, eikä rajoitusta tulisi, uusi yritys lopettamiseen kuitenkin tulisi taas ensi vuonna.
Sillä, että elinkeinomme lopetetaan on vaikutusta myös torikauppaan. Olemme olleet viimeinen omaa kalastamaamme kalaa Porin torilla myyvä kalastaja. Nyt EU haluaa meidänkin luopuvan sukupolvien perinteestä, sillä ilman kalastusta ei ole myytävää ja kuluttajat jäävät ilman lähikalaa.
Sukumme on hieman vaille 140 vuotta kalastanut tältä tilalta, ja aina on silakka, lohi ja siika muodostaneet kalastuksen selkärangan. Siian verkkokalastus on säädelty verkkosilmärajoituksin lähes kannattomaksi ja nyt lopetetaan lohen ja silakan kalastus. Ollaan kalkkiviivoilla – ja kun perinne katkeaa, se ei koskaan enää palaa. Päätös on nyt 23. ja 24. päivinä lokakuuta odotettavissa, joten toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
Riippumatta lopputuloksesta elinkeinolle on annettu vakava epäluottamus. Vaikeaa on uusia yrittäjiä houkutella alalle, jossa milloin vaan voidaan vetäistä ”matto” jalkojen alta.
HjS
