Selkämeren ulappa ei sitten jäätynyt tänä talvena. Jääkartta tilanteesta jolloin oli laajimmillaan jäätä, oli 7.3. Kartan symbolivärit kertovat kuitenkin hajanaisista jääesiintymistä, ei yhtenäisestä jääkentästä. Kevätpäivän tasauksen jälkeen ei sellaista pakkaskautta enää tule, että jää avomerellä lisääntyisi, joten nyt lasketellaan kevääseen.
Vaikka kalastus ei ole käynnistynyt, kiirettä on pitänyt. Avoveteen (26.3) on rannastamme vain 500 m. Pyydyshuolto on hyvällä mallilla. Veneissä ja muussa kalustossa on vielä tekemistä. Kohta alkaa rysien valmisteleminen pyyntiin. Toiveissa on, että ennen Vappua on rysiä pyynnissä.
Yksi kuparinen tuli rikottua. Ensimmäistä kertaa näin saukkoja rannassamme. Kuvassa vain jäljet kun kännykällä saukoista ottamani kuva oli liian kaukaa otettu.
Uutta tässä talvikaudessa on se, että viimein on tullut opetelluksi PowerPoint aineiston tuottaminen. Talven aikana on sitten kolme tilaisuutta ollut esitellä kuvasarjoja. Kalastajaristeilyllä kuvasarjan aiheena oli ”Kalastus 2118”. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa olin kertomassa ”Kaupallisesta kalastuksesta” ja Kalaviikko – tapahtumassa aihe oli ”Rannikkokalastuksen kriisi”.
Kalaviikko on kalatalousalan yhteinen tapaaminen, jossa kalariippuvaiset toimijat kokoontuvat viettämään aikaa yhdessä. Kalastajana kaipaisi enemmän yrittäjälähtöistä tapahtumaa, mutta tilaisuus on paremminkin tutkimuksen, viranhaltioiden ja viranomaisten tapaaminen. Jokunen elinkeinokalastaja paikalle oli tullut, joten vuorovaikutusta kalataloudessa hääräävien kesken saatiin aikaiseksi.
Kalastajat ovat kautta aikojan olleet innovatiivisia. Nyt innovatiivisuutta tarjotaan meille ikään kuin muiden toimesta uutena ideana. En millään muotoa väheksy innovatiivista tulokulmaa, mutta kun sitä tarjotaan nykyisen ahdinkomme ratkaisuksi, alkavat hälytyskellot kilisemään. Taas pelataan aikaa todellisten ongelman ratkaisujen sijaan.
Hyljepredaatio on vaiettu aihe, vaikka se on rannikkokalastuksen suurin ongelma. Nimenomaan ylisuuren hyljepopulaation aiheuttama kalakantojen kannanromahdus on nykyisen rannikkokalastuksen kriisin pääsyy. Pientä lohtua saapui lännestä, kun Tukholman Yliopiston selvitys julkaistiin. Sen tulokset ovat kahdeksan vuoden takaa jolloin halleja oli lähes puolta vähemmän kuin nykyisin.
Laskelmani (käytännöllisrealistinen) selventää hallien vaikutusta lohi- ja taimenkantojen kokoon Itämeren alueella. Tarkoituksenani on selventää tutkimustuloksen kilomääräisiä tuloksia muuntamalla ne kalayksilöiden lukumääräksi.
Laskelmassa on Tukholman Yliopiston tutkimuksen mukaiset, vuoden 2010 kalastuksen ja hallien syömien kalojen kilomäärät koko Itämerellä. Hylkeillä ei ole saaliskaloilleen alamittaa ja ne syövät isoimmistakin kaloista usein vain osan. Kalastuksen saalis sisältää kaikki kalastajaryhmät. Tutkimuksen näytehylkeet on saatu kalastuksen ulkopuolelta. Pyydyksiltä tai niiden läheisyydestä saadut hylkeet eivät sisälly ruotsalaisten
näyteaineistoon. Kalastajien saaliin keskikoko on lohella noin 5.0/kg ja taimenella 2,5kg. ( varovaisuuperiaatteen mukaisesti alakanttiin). Halleja alkavat lohet ja taimenet erityisesti kiinnosta, kun ne kasvavat silakoita suuremmiksi eli postsmolttina 0,1 -2kg, ja silloin niitä joutuu eniten predaation kohteeksi. Tämä selittää 99 % miksi postsmolttien selviytyminen on ollut niin huonoa, ja on huonontunut hyljekannan runsastumisen mukana. Hylkeen ravinnon määrään siis sisältyy moninkertainen kappalemäärä kaloja verrattuna ihmisen saaliiseen. Taimenella tilanne on lohtakin karmeampi.
Näistä edellä mainituista laskelmista huolimatta tieteellinen (ICES, Luke yms) ratkaisu on lohi- ja taimenkantojen kalastuksen rajoittaminen ja alasajo. Kalataloustieteen, tutkimuksen ja sitten myös poliitikkojen ratkaisu on tuhota kalastus merialueella ja tavoite saada näin hylkeille lisää purtavaa.
Ruotsalaisten tulokset vuodelta 2010 kertovat, että hallikanta on varovasti arvioiden lähes tuplaantunut vuoteen 2018 tultaessa. Itämerestä kalastettu lohimäärä on romahtanut alimmilleen tunnetun saalisseurannan aikana. Biologistieteellinen kalastuksen säätely ratkaisee ongelman vähentämällä kalastuskiintiöitä. Kalastusta on nyt vähennetty lähes 30 vuotta ja tulokset näkyvät. Itämeressä on kalastettavaa lohta vähiten rankan merikalastuksen alasajon aloittamisen jälkeen. ICES on onnistunut yli odotusten tavoitteissaan merikalastuksen tuhoamisessa. Valitettavasti ovat tuhonneet samalla myös lohikannan välittämättä siitä mitä oikeasti merellä on tilanne eli minne lohet katoavat.
Tällä hetkellä ei ole menossa mitään tutkimushanketta tilanteen selvittämisestä. Mikäli nyt alettaisiin asiaa tutkia, tulokset voisivat valmistua aikaisintaan 2028 -2030. Tieteellä ei ongelmaa ratkaista. Pelastaaksemme kalakannat, tarvittaisiin oikeaa reaaliaikaista tietoa, jota on vain merellä toimivilla kalastajilla.
HjS