Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuosittain julkaisema Kalavarat-raportti kertoo mereisten kalakantojen tilasta. Raportti on luettavissa jatkossa Luken www-sivuilta. Sivuja päivitetään aiemmalla laajuudella kerran kolmessa vuodessa ja vuosittain pelkistetymmin. Www-sivut mahdollistavat sujuvan linkityksen muihin saman teeman kokonaisuuksiin, taustatietoihin, ja tuoreisiin uutisiin.
Pohjanlahden silakkakannan kutevien yksilöiden biomassa putosi vuonna 2022 isojen silakoiden laihtumisten ja todennäköisten nälkäkuolemien vuoksi hieman alle vertailuarvon. Pääaltaan silakalla kalastuskuolevuus alitti kestävän enimmäistuoton viitearvon, ja kutubiomassa pysyi samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Itämeren kilohailikanta pieneni hieman, mutta oli edelleen runsas.
─ Luke seuraa Itämeren silakka- ja kilohailitilannetta Suomen talousvyöhykkeen osalta syksyisin tehtävällä tutkimusmatkalla. Syyskuussa 2023 silakoiden kuntotilanne näytti hyvältä kyseisellä alueella. Tulokset valmistuvat vuoden vaihteen jälkeen, kertoo erikoistutkija Jari Raitaniemi Lukesta.
Itämeren itäinen turskakanta on edelleen heikossa tilassa.
Jäämereen laskevan Tenojoen lohikannan tila on heikko, ja myös Näätämöjoen lohikannan tila on heikentynyt. Pohjoisen Itämeren luonnonlohikannat ovat yleisesti ottaen paremmassa kunnossa kuin eteläisemmät. Baltian maiden lohikannat ovat heikossa tilassa, ja Lisäksi Ruotsin Ljungan-joen lohikanta on heikentynyt.
Suomen meritaimenkannat ovat vahvistuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta rasvaevällisten luonnonkalojen rauhoitusta on edelleen syytä jatkaa.
Siikasaaliit ovat heikentyneet vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kaupallisen kalastuksen siikasaaliista suurin osa on peräisin istutuksista ja kalastetaan Selkä- ja Perämereltä. Vaikka vaellussiian yleensä heikkoa luontaista lisääntymistä on havaittu useissa joissa pitkin rannikkoa, runsaasti poikasia tuottaa vain Tornionjoen vaellussiika. Merikutuinen siika lisääntyy hyvin enää Perämeren rannikolla.
Rannikon kuhasaalis on pysynyt pienenä vuosituhannen vaihteeseen verrattuna. Kaupallinen verkkopyynti ja sen kokonaissaaliit ovat vähentyneet etelä- ja lounaisrannikoilla viimeisen 10–20 vuoden aikana, Saaristomerellä saalis verkkovuorokautta kohden on kuitenkin parantunut vuodesta 2010 lähtien. Selkämerellä ja Perämerellä kuhan merkitys on kasvanut vuosituhannen vaihteen jälkeen sekä kaupallisessa että vapaa-ajan kalastuksessa, vaikka Perämeren kuhasaaliit ovat selvästi pienempiä kuin eteläisemmillä alueilla. Vapaa-ajan kalastuksen kuhasaaliissa etelä- ja lounaisrannikoilla vastaavaa pudotusta ei näy kuin kaupallisessa saaliissa.
Rannikon kaupallinen ahvensaalis kasvoi viime vuonna Saaristomerellä ja Perämerellä ennätyssuureksi, Suomenlahdella ja Selkämerellä saaliit ovat olleet heikompia. Vapaa-ajan kalastajien ahvensaaliit ovat vähentyneet etelä- ja lounaisrannikoilla tällä vuosituhannella, muualla erityisiä kehityssuuntia ei näy. Kaupallinen ahvenenpyynti on vähentynyt, mutta saalis verkkovuorokautta kohden on kasvanut viime vuosina koko rannikolla.
Merialueen kaupallinen hauen kalastus ja saalis ovat olleet pitkällä aikavälillä laskusuunnassa, mutta saalis on kuitenkin parantunut aivan viime vuosina. Kaupallinen saalis pyyntiponnistusta kohden on parantunut niin verkko-, rysä- kuin siima- ja vapapyynnissäkin 2000-luvulta.
Raportoinnin tuloksia käytetään päätöksenteon pohjana
Kalakantaraporttiin tuotettuja tietoja käytetään Itämeren kalakanta-arvioissa ja taustatietoina kalastuskiintiöille. EU päättää kalastuskiintiöistä. Merialueen kalakantojen seurannat on suurimmalta osin rahoitettu EU: n tiedonkeruuohjelmasta.
Kalakantojen tila 2022
Seuranta: Kalakantojen tiedonkeruu
Kuva: Miten Itämeren kalakanta-arviot ja kalastuskiintiöt muodostuvat?
Ajankohtaisia sisältöjä:
Uutinen: Itämeren silakka- ja kilohailikantojen tilaa seurataan vuosittain tehtävällä tutkimusmatkalla
Blogi: Miten silakka voi? -osa 1: Pohjanlahden silakka
Blogi: Miten silakka voi? -osa 2: Itämeren pääaltaan silakka
Lähde: Luke 3.11.2023
