Innovaatiopäivien esitykset linkissä https://merijakalatalous.fi/innovaatio-ohjelmat/innovaatiopaivat-2022/
Kalatalouden innovaatiopäivät pidettiin kahden päivän tilaisuutena Helsingin Triplassa. Tapahtuman moderaattorina toimi Jesse Kamras. Hän toivotti kaikki tervetulleeksi, ja luonnehti, että pitkästä aikaa on tapahtuma, jossa suuri joukko ihmisiä on koolla. Kamras toivoi aktiivista osallistumista ja keskustelua kalatalouden ajankohtaisista asioista.
Virallisempi avauspuheenvuoro oli perinteiseen tapaan Risto Lampisella (MMM, elinkeinokalatalousyksikkö). Hän toivotti täyden salin osallistujia tervetulleiksi päiville, joista on tullut tärkeä tapahtuma ja perinne. Eletään poikkeuksellisia aikoja, korona vaikuttaa edelleen, mutta onneksi nyt jo vähemmän arkisen elämään. Ukrainan tilanne aiheuttaa kalataloudelle epävarmuutta ja nyt on tehty kriisipaketti tilanteen helpottamiseksi, kertoi Lampinen.
Lampinen sanoi olevansa tyytyväinen Kotimaisen kalan edistämisohjelmaan. Se rakentaa kasvua ja ohjelman toiminnot ovat käynnistyneet hyvin. Myös rakenneohjelma (EMKVR) on nyt käynnistynyt ja Lampinen antoi omalle tiimilleen kiitokset, koska se on venynyt ja saanut valmistelua ohjelman käyttöön niin, että investointitukia jo myönnetään. Kiintiöistä saatiin varsin hyvä ratkaisu ja näyttää siltä, että lohenkalastus voi jatkua edelleen. Huoli Pohjanlahden silakkakannasta on tiedostettu ja nyt panostetaan tutkimukseen, jotta saadaan selville, mistä kasvun hidastuminen johtuu.
Lampinen summasi avauspuheenvuorossaan, että nyt on keskitytty ohjelmiin, niiden kautta on hänen omasta mielestään reunaehdot hyvässä kunnossa ja samalla keskitytään alan kannalta tärkeiden asioiden eteenpäin viemiseen. Toivotaan että ensi vuonna on ministeriön elinkeinoyksikössä enemmän resursseja käytössä tärkeiden asioiden hoitamiseen.
Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvisen erityisavustaja Lasse Kontiola kertoi Kotimaisen kalan edistämisohjelman tuloksista ensimmäisen vuoden jälkeen. Hän aloitti, toteamalla, että on hienoa nähdä, että näin iso ammattilaisten joukko on paikalla pohtimassa tiekarttoja, miten mennään eteenpäin. Kontiola kertoi ministerin terveiset, että edistämisohjelma luo edellytyksen kotimaisen kalan käytön lisäämiselle.
Kontiola kertasi keskeiset kohdat ohjelmasta. Visio on, että 2035 suomalaiset syövät kalaa uusien suositusten mukaisesti eli 1 ateria lisää viikossa mikä tuplaa kalan kulutuksen. Tällä lisätään vientimahdollisuuksia ja jalostusarvoa ja tavoite on kalan arvon moninkertaistaminen. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta saavutettavissa totesi Kontiola. Innovaatio-ohjelmat ovat tässä tärkeässä roolissa. Onnistuminen on kuitenkin kiinni yrittäjien mahdollisuuksista vastata asetettuihin haasteisiin. Tavoitteet ovat saavutettavissa ilman negatiivista vaikutusta ympäristöön ja samalla poistetaan vesistä ravintoa, Kontiola linjasi, ja laski, että suositus edellyttää, että suomalaiset syövät 27 miljoonaa kiloa enemmän kotimaista kala kuin nyt. Tämä onnistuu silakan ja vajaasti hyödynnettyjen lajien käyttö viisinkertaistamalla ja muiden lajien kaksinkertaistamalla, ja kolminkertaistamalla kalanviljely.
Kontiolan mielestä tärkein työkalu on uusi rakenneohjelma EMKVR, mikä vaikuttaa tehtäviin päätöksiin ja ratkaisuihin. Toteutussuunnitelmasta, mikä tehtiin ensimmäisen kerran heinäkuussa, on käynnistynyt kolmestakymmenestä osuudesta jo kaksikymmentäkuusi. Nyt on saatu aikaiseksi muutos, ja kalataloutta voidaan investoinneissa tukea kuten muutakin elintarviketuotantoa. Kalanviljelyn kohdalla päästöperusteista ympäristölupaa on nyt mahdollista hakea, ja rehuvalinnalla vaikuttaa päästöihin. Tämä on tärkeä edistysaskel, totesi Kontiola.
Tämän päivän tilanteesta Kontiola valaisi, että korona ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan vaikuttavat monelta osin kalatalouden yritysten toimintaedellytyksiin. Omavaraisuus ja huoltovarmuus ovat tärkeitä, koska suomalaisesta elintarviketeollisuuden tuotannosta 80 % perustuu kotimaiseen alkutuotantoon, kalatalouden osalta kolmannes kalasta on kotimaista, eli kalassa on merkittävä potentiaali huoltovarmuuden kannalta. On tarpeen selkeyttää kalatalouden huoltovarmuuden mahdollistavia käytäntöjä niiltä osin, kun ne vielä ovat epäselviä. Keskeistä on pitää huolta kalakannoista ja kalastaa kestävästi. Suomi on Itämeren suurin kalastusvaltio ja parantamalla edellytyksiä, on alalla paras mahdollisuus toimia myös huoltovarmuuden kannalta. Nyt laaditaan kriisisuunnitelma ja selvitys huoltovarmuuden varmistamiseksi ja tämä valmistuu tammikuussa 2023. Lopuksi Kontiola peräsi alan yhteistyötä. Hän kehotti, että pidetään Kotimaisen kalan edistämisohjelma elävänä ja luodaan yhdessä toimintaympäristö, jossa tavoitteet saavutetaan. Näin tilaisuuden alussa, ei yleisö vielä lämmennyt kommentoimaan eikä kyselemään, mutta yksi osallistuja totesi, että ei pelkkä yhteistyö riitä, myös tekoja tarvitaan.
Yhdestä käytännön teosta kertoi Irja Skytén-Suominen (Pro Kalan ry, hallituksen varapuheenjohtaja). Hän pohjusti nyt seitsemättätoista kertaa myönnettävää Pro Kala-tunnustusta. Sen saaja on edistänyt kalan tunnettuutta, saatavuutta, ja tunnustuksen myöntää yhdistyksen hallitus. Skytén-Suominen alusti, että kalastuksessa perhe on tärkeä yksinäistä työtä tekevälle kalastajalle ja tukiverkko löytyy yleensä läheltä. Pro Kalan hallitus halusi nyt nostaa esille kalastajan puolison purjehtimassa tässä ristimeressä. Henkilö on julkaissut kuvia, blogitekstejä, ja kertonut omasta ja kalastajan tilanteesta, elämästä ja olosuhteista. Tunnustuksen sai raumalainen Riitta Kotilehto. Hänen puolisonsa Jarno Aaltonen on monessa mukana, ja Kotilehto on somepäivityksillään tuonut heidän arkeaan ansiokkaasti esille. Yleisön aplodit olivat sen mukaiset.
Ohjelma jatkui tiiviina ja seuraavaksi Lauri Reuter (Nordic Foodtech VC) alusti Seafood Innovations 2022 -kilpailun voittajan julkistamisen ja vuoden 2023 kilpailun. Loppusuoralle pääsi viisi finalistia ja tiedossa oli 10 tuhannen euron palkinto. Kilpailu on uusi ja nyt palkinto jaetaan ensimmäisen kerran Kalakumouksen idean pohjalta, ja Pro Kala on toiminut aktiivisesti järjestäjänä. Tavoitteena on nostaa esille kalaan liittyviä innovaatioita kalan käytön edistämiseksi. Ehdotuksia oli monta, 33 kappaletta, joista viisi pääsi loppusuoralle.
Ensimmäisenä innovaatiota pääsi esittelemään Albin Weckström (Aalto yliopisto). Hänellä on hyljeongelmaan ratkaisu, vahtikoira, ei helppo haaste, mutta hyvällä tiimillä päästään maaliin, nuori asiantuntija ennusti. Raati arvosti hankkeessa sitä, että ryhmä on taklaamassa isoa ongelmaa.
Autonomisesti liikkuva hyljekarkotin ohjelmoidaan kulkemaan keskeytyksettä haluttua reittiä pitkin kalanpyydyksen tai kasvatusaltaiden ympärillä tai verkkojataa pitkin. Laitteen karkotusääntä voidaan satunnaistaa ja lähetystaajuutta muuttaa, mikä estää hylkeiden tottumisen lähestyvään ääneen. Laitteen toimintoja seurataan ja asetuksia on mahdollista muuttaa etäyhteyden avulla. Laitteiston tarvitsema sähkö tuotetaan aurinkopaneeleilla sekä metanolitoimisella polttokennolatauslaitteella, mikä mahdollistaa useiden viikkojen yhtäjaksoisen toiminnan.
Seuraavaksi esiteltiin PaRAS – kalankasvatusjärjestelmä. Lohikalojen kysyntä kasvaa nopeammin kuin tuotanto ja PaRAS yhdistää kalankasvatuksen perinteisen- ja kiertovesitekniikan parhaita puolia, ja sillä pystytään tuottamaan 1,5 euroa halvemmalla kalaa kuin kiertovesikasvatuksessa. Raati oli iloinen, että nyt paitsi ratkaistaan monia teknisiä haasteita, on myös ajateltu tekniikoita uudella tavalla.
PaRAS on elementeistä kasattavan modulaarinen kalankasvatusjärjestelmä. PaRAS-kasvatusaltaat ovat toimintavalmiita osittaiskiertojärjestelmiä. PaRAS on kuitenkin enemmän kuin kala-allas, sillä se sisältää myös tarvittavan vedenkäsittelytekniikan. Osittaiskierto käyttää hieman enemmän vettä kuin kiertovesimenetelmä, mutta on samalla olennaisesti yksikertaisempi ja edullisempi tapa kasvattaa kalaa ympäristöystävällisesti kuin kiertovesimenetelmä. PaRAS-osittaiskiertoaltaat sopivat lisäksi myös kiertovesikasvatukseen. Tällöin osittaiskiertoaltaat kytketään bioreaktoriin. PaRAS-konseptissa ilmastus-virtausjärjestelmät ja kiintoaineen poistojärjestelmät ovat allaskohtaisia, jolloin kiertovesilaitoksen muu rakenne yksinkertaistuu olennaisesti, laitoksen käyttö on joustavampaa ja energiankulutus alhaisempaa. PaRAS-järjestelmiä voidaan käyttää tehostamaan myös jo olemassa olevien kiertovesilaitosten raikastusprosessia.
Future Mission Oy kertoi innovaatiostaan eli uhanalaiset lohikalat vapauttavasta lajittelusäleiköstä muikun troolikalastuksessa sisävesillä. Raatia kiehtoi, että säleikkö parantaa kalastuksen kannattavuutta, ja vähentää samalla konfliktia luontoarvojen kanssa, win-win tilanne, luonnehti Reuter.
Kehitetty tekninen ratkaisu estää uhanalaisten lohikalojen joutumisen varsinaisen saaliin joukkoon ja ohjaa ne ulos troolista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Uudenlainen ratkaisu perustuu eri kalalajien välisiin käyttäytymiseroihin ja erilaiseen uintivoimaan.
Ratkaisu on troolin väliin asennettava lajittelukappale, jonka keskeisiä osia ovat metallinen lajitteluritilä, lohikaloille tarkoitettu poistumisikkuna ja muulle sivusaaliille tarkoitettu keräyspussi. Viistoon asennettu lajitteluritilä päästää muikut lävitseen estäen samalla suurempikokoisten kalojen päätymisen troolin perälle. Poistumisikkuna on ritilän etupuolella, lajitteluvälikappaleen yläpinnassa sijaitseva selvästi havaittavissa oleva aukko. Poistumisikkuna on rakennettu avautumaan vedossa troolin vetosuuntaan siten, että sen kautta ohjautuu vettä troolin sisään. Sisään tuleva virtaus vaikeuttaa muikkujen pakenemista ikkunasta, mutta ei estä järvilohia ja -taimenia poistumasta sen kautta. Kuhat, hauet, lahnat ja muut suurempikokoiset sivusaaliina saatavat kalat eivät osaa käyttää poistumisikkunaa, vaan painuvat säleikön kautta sivusaaliille tarkoitettuun keräilypussiin.
Teknisten ratkaisujen ohella mukana oli myös ruokaa. Lagerblad Foodsin innovaatio on uusi suomalainen kalamuru, minkä valmistaja katsoo olevan vastuullinen valinta ja hyvä vaihtoehto esimerkiksi tonnikalalle. Kalamurussa on käytetty silakkaa, särkeä sekä/tai lahnaa. Kaikki käytetyt raaka-aineet ovat jäljitettävissä. Kala tulee yritykseen massana ja jauhetaan yrityksen lihamyllyssä. Kalamuru paistetaan valurautapannulla ja tämän jälkeen tuote jäähdytetään nopeasti heti kypsennyksen jälkeen ja pakastetaan tuoreeltaan. Näin taataan tuotteen tuoreus ja laatu. Raati arvosti tuotteen monistettavuutta ja että innovaatio mahdollistaa samantapaisen tekniikan käytön muillakin ammattikeittiöillä ja kala saadaan käytettävämpään muotoon.
Uudenlaista ruokaa on myös suomalainen sushikukko. Juontaja esitteli innovaatiota kertomalla, että tuotteeseen sopivat monet kalat ja tämä vähentää hukkaa. Sushikukko on myös ravintosuositusten mukainen ja myös sen vienti on mahdollista. Tässä on kyse perinneruuan modernisointi. Raati arvosti sitä, että kyseessä on uudenlainen konsepti ja kala voi tulla lautaselle uudella tavalla ja saada uusia käyttäjiä. Suomalainen sushikukko on Verso Finland Oy:n panos kilpailuun. Tuote on kypsennetty ohueen, rapeaksi paistettuun ruiskuoreen kääritty kalarulla, josta voidaan leikata 5-6 makin tyyppistä palaa. Sushikukko on kehitetty perinteisen kalakukko-osaamisen pohjalta, mutta käyttötapa, makumaailma, ravitsemus ja kalan käyttö on muokattu nykykuluttajan tarpeita puhuttelevaan uuteen muotoon.
Perinteistä kalakukkoa myydään vain rajatulla alueella ja sen myynti on hiipumassa vanhanaikaisena. Kalakukko ei myös ravitsemuksellisesti ole suositeltava ja haluttava sen sisältämän suolan ja silavan runsaiden määrien takia.
Parhaana innovaationa palkittiin Muru. Kilpailu jatkuu tulevina vuosina, ja niin yleisön kuin palkittujenkin reaktioista päätellen on jatkolle hyvät perusteet.
Seuraavaksi käytiin läpi eri innovaatio-ohjelmia, niiden taustoja sekä tuloksia. Kierroksen aloitti Jouni Vielma (Luonnonvarakeskus). Hän kertoi Vesiviljelyn innovaatio-ohjelmasta ja totesi, että ympäristölupien saanti tai niiden saamattomuus hidasti pitkään uusien laitosten tuloa, ja sektori pieneni 2010 saakka. Silloin aloitti peräkkäisinä vuosina kaksi RAS-eli kiertovesilaitosta. Tämän jälkeen alkoivat toimet purra, ja nyt on jo käynnissä Perämerelle suuren perinteisen laitoksen suunnittelu. Tärkeintä tulee olemaan kasvatuksen ympäristövaikutusten mallintaminen. Mallit täydentävät muuta ympäristötietoa, mutta mallin avulla voidaan suunnitella laajempien alueiden vaikutuksien arviointia.
Ympäristömuuttujien arviointi on keskeinen osa työtä ja aiheen tutkimuksen toteuttamista on edistetty innovaatio-ohjelman rahoituksella. Myös kasvatettavan kalan hyvinvointia on tutkittu, esimerkiksi altaiden upottamisen kohdalla avomeriolosuhteissa ja kokeita on tehty yhteistyössä yritysten kanssa. On haettu ratkaisuja RAS-kasvatukseen monesta suunnasta niin veden suodatuksen, kalan laadun kuin analytiikankin osalta. Vaikka tietoa RAS-kasvatukseen on tullut uutta tietoa, on sen kannattavuus edelleen huono. Perinteinen kasvatus on tosi tärkeä huoltovarmuuden näkökulmasta, totesi Vielma ja jatkoi, että tärkein anti on ollut toimijoiden kokoaminen saman sateenvarjon alle. Positiivisin yllätys on ollut SYKE:n osaaminen merialueen ympäristötiedon hankinnassa ja kun tuotetaan neutraaleja lukua, muut päättävät, miten niitä tulkitaan, summasi Vielma.
Petri Suuronen (Luonnonvarakeskus) esitteli hanketta Tutkimuksen ja kalastuksen välinen kumppanuus. Suuronen kertoi heti alkuun, että aiemmin kalastajat sanoivat, ettei heitä kuunnella, sitten kuunneltiin, mutta ei edelleenkään huomioitu päätöksenteossa. Nyt TUKALA:ssa on pyritty huomioimaan ja soveltamaan tätä tietoa kotimaisen luonnonkalan käytön lisäämiseen. Yhteistyö on ollut laajaa, ja on kalastajia kohdattu paikan päällä, koska jokaisella kalastajalla on omat kehitystarpeensa. Kolmannes resursseista on käytetty hylkeiseen, mikä on tärkein osa hanketta etenkin rannikolla, missä hylje muodostaa suurimman uhan. Suuronen konkretisoi tilannetta esimerkillä, että miltä tuntuisi, jos teidän läppäristä joka yö vietäisiin failit, ja kun ne palautat, taas viedään. Joku keino täytyy olla, että kierre katkaistaan, tiivisti Suuronen.
Suurosen yhteenveto oli, että hyljekarkottimet kehittyvät, merimetso vaikuttaa ahvensaaliiseen ainakin lähialueella, laser-kalalaskuri saadaan kertomaan rysän kalamäärän, koentakouru vai sukka on parempi kalan eloonjäämisen kannalta, mobiilirysät Reposaaressa ovat toimineet hyvin ja että kuhan talviaikainen pyynti ovat hankkeen tuloksia. Pienen kalan perkuulinja on viittä vaille valmis, kauko-ohjattava nuottakela kehittyy turvallisen ja tehokkaan kalastuksen avuksi. Monta asiaa on tehty.
Pauliina Louhi (Luonnonvarakeskus) kertoi ympäristöohjelmasta. Hän esitti, että on paljon kovaäänisiä ihmisiä, joka arvostavat luontoa. Meidän tavoitteena on kalakantojen tilan parantaminen sekä edellytysten luonti kalakantojen hoidolle, ja palauttamiselle, sekä niiden luontaiselle lisääntymiselle. Koskien rakenteellinen monimuotoisuus on ollut tärkeä kohde ja se on kasvanut. Vaikutukset kalastoon ovat vaihtelevia ja seurannalla saadaan selville, miten edetään erilaisissa ympäristöissä. Istutus ei ole aina automaatio, vaan omalle populaatiolle olisi syytä antaa muutama vuosi mahdollista elpyä ennen kuin tuodaan istutuspoikasia. Yhdessä nousuohjelman kanssa on käyty neuvotteluja, millä ehdoilla nousun estäviä patoja voisi poistaa. Hyöty tulisi vaelluskalan palautuksella. Nyt on opittu mitä kannattaa tehdä, esimerkiksi koskien sorastuksessa.
Louhi kertoi myös, että vesistöt sen verran heikossa kunnossa, että tulemme tarvitsemaan istutustoimintaa vielä pitkään. Luonnonpoikaset kuitenkin pärjäävät luonnossa istukkaita paremmin, ja eri toimin on parannettu risteyttämällä kantoja. Hän oli myös sitä mieltä, että vesistötarkkailujen tulokset ovat käytännön kannalta olleet vaatimattomia, ja toivoi niihin laadullista parannusta. Louhi ehdotti myös rohkeasti, että tulevat hankerahoitukset perustuisivat mitattaviin tuloksiin, ja tämä sai nopeassa online-äänestyksessä yleisöltä 75 % kannatuksen.
Kahvin jälkeen aktiivisen puheensorinan tauotessa jatkettiin ohjelmaa. Salin tunnelma kertoi, että tilausta henkilökohtaisiin alan kontakteihin ja monta iloista kohtaamista tapahtui.
Kaisu Honkapää (VTT) alusti hankkeesta Blue Products 2.0 – Lisäarvoa kotimaisesta kalasta. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että kotimaisen kalan kulutusta on lisättävä, ja tätä edistämään on muodostettu kalastuksen innovaatio-ohjelma Blue Products. Toinen vaihe on keskittynyt laadukkaan raaka-aineen saannin edellytysten parantamiseen, innovatiivisiin kalatuotteisiin ja kuluttajatutkimuksen sekä tuotekonseptien kaupallistamisen tukemiseen. Hanke on vahvistanut Suomen kalasektorin kilpailukykyä auttamalla nostamaan kalasta saatavaa lisäarvoa ja mahdollistamalla kalan lisäämistä suomalaisten ruokavaliossa.
Honkapää kertoi, että silakassa on suurin potentiaali, ja siirtyminen rehukäytöstä elintarvikkeeksi tarvitaan, mutta nykyinen laivasto ei tällaiseen laadun nostoon sovellu. Lähtökohtana ovat kalasektorin tulevaisuuden tarpeet, mutta kuka osaa noita ennustaa, kysyi Honkapää.
Elinkeinokalatalouden markkinointiohjelmaa esitteli Katriina Partanen (Pro Kala ry). Ohjelma on valtakunnallinen ja koko elinkeinokalatalouden yhteinen. Toimiin on liittynyt monia asioita, ja mediatiedotteet ovat olleet keskeisiä. Esitteitä tehty monenlaisia ja erilaisiin kampanjoihin. On lanseerattu Kansallinen kalakeittopäivä, kalakuu.fi avattiin 2021 ja toukokuu on tuo kalakuu. Tavoite on, että jokainen suomalainen syö toukokuun aikana kaksi kertaa kalaa viikossa. On havaittu, että koko kuukauden valjastaminen tällä ajatuksella on haasteellista, mutta ajallisesti toukokuu sopii hyvin koska se on luonnonkalan parasta sesonkia, arvioi Partanen. Ja tietenkin myös nämä innovaatiopäivät ovat yksi toiminnan muoto. Nyt on mukana 258 osallistujaa eli tapahtuma on koonnut hyvin yhteen alan osaajat. Perinne jatkuu myös ensi vuonna, ja Partanen paljasti, että suunnitelmissa on kolmipäiväinen tilaisuus.
Kokemuksia innovaatio-ohjelmista rahoittajan näkökulmasta kertoi Timo Halonen (MMM). Tämä on laskun maksajan puheenvuoro, aloitti Halonen ja kertoi, että tilanne 2015 osoitti kasvumahdollisuuksia ja kysyntää, mutta vanhoin konstein ei päästy eteenpäin ja uusia tarvittiin. Toimialan kasvu ja ongelmien ratkaiseminen vaativat uudistumista. Kehitystyö oli hankekohtaista, ja tutkimuksessa ei ollut osaamiskeskittymiä, vuorovaikutus oli vähäistä ja pahimmillaan konfliktien värittämää.
Tästä lähdettiin liikkeelle. Uusi tavoite jaettiin neljään osaan ja aloitettiin tavoitteellisempi kehitystyö, yhteistyön lisäämisen suuntaaminen kehitystyön keskeisiin ongelmiin ja toimialan kasvuun. Käynnistettiin siis nämä viisi innovaatio-ohjelmaa, jotka äsken esiteltiin.
Miten tämä meni omasta mielestä, kysyi Halonen. Hyvät puolet ensin. Ohjelma on koonnut tutkimus ja kehittämistahot yhteen ongelmien ja kasvun ratkaisemiseksi, toimijoiden yhteistyö on syventynyt ja kasvanut. Ohjelma on myös vähentänyt hankebyrokratiaa ja suunnannut rahoitusta keskeisimpiin asioihin, auttanut kokeiluympäristöjen ja kumppanuusmallien syntymistä. Myös kansallisen ja kansainvälisen tk-rahoituksen määrä on kasvanut.
Pelkkiä onnistumisia ei ohjelma kuitenkaan tarjonnut, ja myös näitä Halonen avasi. Kipupisteet eli mihin pitää jatkossa erityisesti kiinnittää huomioita olivat hidas käynnistyminen, ja tämä oli pääosin hallinnosta johtuvaa ja meni meidän piikkiin, myönsi Halonen. Kehitystyö on tutkimusvetoista ja velvoite yleishyödyllisyydestä hankaloittaa yritysyhteistyötä. Viestintä ei ole onnistunut ja vuorovaikutusta sekä avoimuutta on parannettava ja mietittävä, onko ohjelmaperusteisen kehittämisen vapausasteita hyödynnetty täysimääräisesti. Rakenteet eivät ole joustaneet, ja onko niitä pystytty hyödyntämään vapaasti. Viestintä kriittinen asia tulevaisuudessa, summasi Halonen ja jatkoi, että pääosin on onnistuttu, pystytty vivuttamaan julkista rahoitusta, mutta huomattavia kehitystarpeita on edelleen.
Perjantaiaamu ja uusi päivä, ja uusi ohjelmakausi sekä innovaatio-ohjelmien jatko oli Timo Halonen aiheena. EMVKR 2012-2027 Suomen ohjelman rahoitus on 140 miljoonaa euroa. Halonen toi esille keskeisiä muutoksia, joilla toimitaan kotimaisen kalan edistämisohjelman tukena. Ohjelma on poliittinen, mikä luo pohjaa ja yhteensovittaa asioita sekä antaa pitkäjänteiset edellytykset kaikille toimia samaan suuntaan. Myös toimialan rahoituspohjan laajentuminen muuallekin kuin omalle sektorille on oleellista, ja nyt on muuallakin kiinnostusta ja kalatalous nähdään kasvualana, esitti Halonen.
Halosen mukaan tilannekuva 2022 on, että toimialan kehityksessä on edelleen merkittäviä haasteita. Korona ja Venäjän hyökkäyksen aiheuttama tuotantokustannusten nousu ovat luoneet uusia haasteita, ennustettavuus heikentynyt ja epävarmuudet ovat lisääntynet, mutta myös positiivista kehitystä on tapahtunut. Halosen mielestä kala on kansallisessa ruokapolitiikassa nostettu esille aivan uudella tavalla, ja se on jopa keskiössä. Syödään enemmän kalaa ja vahva tahto on, että syötäisiin enemmän kotimaista kalaa. Kalan syönnillä on merkittävät yhteiskunnalliset vaikutukset, yksi ateria lisää viikossa nostaa terveyshyödyt miljardiluokkaan, kertoi Halonen. Huoltovarmuus on tehnyt uuden tulemisen, ja kannattava kotimainen alkutuotanto on sen perusedellytys.
Halosen mielestä tutkimus ja kehittäminen, mahdollisuudet ja kyvykkyydet ratkaista keskeisiä haasteita ovat paremmat kuin aikaisemmin. Teknologian nopea kehittyminen ja alkutuotanto on kärkipäässä ja tilanne voi tuoda lisäarvoa tuotannolle ja kuluttajalle. Sijoittajien kiinnostus toimialaan on kasvanut. Innovaatio-ohjelman mallia jatketaan ja sitä pyritään kehittämään. Ohjelman pitää perustua vahvaan kumppanuuteen ja käytännönläheiseen kehittämiseen sekä yhteistyöhön yritysten kanssa. Uusi ohjelma pyritään käynnistämään nopeasti ja resursoidaan kunnolla. Tutkimuslaitosvetoisuuden sijaan uudet yritysten tk-rahoitukset mahdollistavat yrityslähtöisen kehitystyön ja kytkennän innovaatio-ohjelmaan, jatkoi Halonen.
Halonen kertasi, että viestinnässä ei olla onnistuttu. Hän halusi, että lisätään avoimutta ja näkyvyyttä, määritellään vastuut ja tavoitteet, sekä tiivistetään kalaleadereiden ja innovaatio-ohjelman yhteistyötä. Valmistelussa mennään viidessä vaiheessa, ja nyt on menossa ensimmäinen, jossa kuunnellaan elinkeinoa ja suunnitellaan yhdessä jatkoa. Sen jälkeen tehdään käyttösuunnitelma, missä alan antama palaute huomioidaan, hakumenettely avataan, toivottavasti ennen ensi kesää. Innovaatio-ohjelmaa jatketaan, toimivista käytännöistä pidetään kiinni, mutta mallia on uskallettava myös muuttaa. Yrityksillä on kiinnostusta lähteä mukaan, niin sparraaman kuin rahoittamaan hankkeita, summasi Halonen.
Seuraavaksi ohjelmassa oli paneelikeskustelu, johon ei ollut puolueilta ehtinyt kuin yksi kansanedustaja. Muut olivat toki asiansa osaavia poliitikkoja, mutta jo kauempana varsinaisesta päätöksenteosta. Toivottavasti tämä ei kerro siitä, kuinka puolueet suhtautuvat kotimaiseen kalaan, lähiruokaan tai huoltovarmuuteen.
Juontaja Kamras kysyi ensimmäiseksi, että miten kala liittyy paneelistien elämään, ja Rönnbergiä lukuun ottamatta kaikilla oli tuntumaa virkistyskalastukseen ja ahven oli suosikkikala. Rönnberg kertoi jopa toimineensa kalastajana ja silakka on lähellä hänen sydäntään.
Asiaan, eli miltä kala-alan tulevaisuus näyttää, oli käytännössä jokaisen vastaus, että koettelee ja nyt on yleinen kriisi, mutta tulevaisuus on kirkas, ihmiset haluavat syödä terveellistä ruokaa ja hiilijalanjälki osataan arvioida. Huoltovarmuus myös huomioitiin, ja että politiikan täytyy tukea kotimaista kalataloutta. Voutila jopa kehotti siirtymään sanoita tekoihin, Rönnberg oli samaa mieltä, ja vihreiden Harjanne muistutti, että poliittiset realiteetit on kuitenkin muistettava.
Kysymys, voidaanko tavoitteet saavuttaa, toi jo esille hieman laajemman kirjon mielipiteitä. Lönnqvist sanoi, että on pakko uskoa, että tavoitteet ovat realismia, mutta pitää saada työkalut, jotta visio etenee. Kalanviljely on myös tärkeää ja meidän on kehitettävä lupaprosessia. Täytyy olla monta jalkaa millä seistään. Voutila jatkoi, että ilman tavoitteita ei voi löytää keinoja. Säätelyä täytyy kalankasvatuksessa sujuvoittaa ja on pidettävä paremmin kalastajien puolta. Harjanne toisti, että asioiden täytyy stemmata muuhun politiikkaan, vaikka näemme että kotimainen kala on hyvää ravintoa. Lönnqvist niputti asian toteamalla, että nyt on momentun, jonka kalataloussektorin pitää pysyä hyödyntämään. Säkkinen otti vielä askeleen eteenpäin ja esitti, että seuraavassa hallitusohjelmassa pitää löytyä keinot, joilla varmistetaan, että kotimaisen kalan edistämisohjelma toimii. Kalankasvatuksen luvitus tonniperusteisesta päästöperusteiseksi lisää tuotantoa, uusia kalastajia on saatava, ja lainojen, merimetsojen, ja hylkeiden osalta voitaisiin tehdä enemmän.
Juontaja kysyi myös, että voidaanko nyt kalankasvatuksen lupaehdoissa joustaa, ja paneelista kaksi, Säkkinen ja Vuotila näkivät sen mahdolliseksi, muut eivät. Säkkinen perusteli, että kaasukin voidaan vaihtaa polttoöljyyn poikkeuspykälän perusteella, ja miksei voitaisi kalataloudessa käyttää poikkeuksia. Honkanen kuittasi, että tuotantoa on mietittävä kokonaiskestävyyden kannalta, ei pelkkä ympäristö mielessä vaan myös taloudellisuuden ja sosiaalisen kestävyyden kannalta.
Sitten tuulipuistokierros, miten suhtaudutte siihen kalastuksen kannalta. Harjanne aloitti, ja kertoi että voimaloita tarvitaan lisää, mikä on luontevaa koska tuulta on. Tuulivoima ei kuitenkaan ole haitatonta ja tasa-arvoinen vertailu kalastukseen on ydin. Vuotila komppasi, ja esitti että täytyisi mitata peremmin vaikutukset kalastukseen ja ekosysteemiin. Rönnberg oli samaa mieltä, ja totesi että vaikka tuulivoima on energiana ympäristöystävällistä, pitää kalastuselinkeinon ja voimatuotannon välillä käydä keskustelua. Säkkinen täydensi aihetta vielä ja kertoi, että Metsähallituksella ovat mahdollisuudet tunnistaa sopivat alueet ja sovitella hyödyt ja haitat. Lönnqvist jatkoi, että lisärakentaminen on nyt risteyskohdassa ja tuulivoimaan on suhteuduttava yhtä kriittisesti kuin kalankasvatukseen.
Keskustelu jatkui monipolvisesti eri kysymysten ja vastausten välillä, panelistit olivat hyvin samanmielisiä. Yleisökysymykset toivoivat vastauksiin konkretiaa, ja sitä ei poliitikoilta juuri tullut. Honkanen yritti, ja totesi että jos emme saa edes nuorille kalastajille aikaiseksi vesialueita käyttöön, ei yhteistyöstä puhuminen auta, vaan olemme epäonnistuneet. Yleisöstä kysyttiin, että miksi ei voida subventoida kotimaista kalaa ja hankintaa ohjata, vaikka sitä ei voida suosia. Panelistit olivat nyt varsin hiljaa, ja taisi joku todeta, että vaikeaa on.
Suuri näyttö sisälsi tässä vaiheessa, kommentteja tyyliin:
11:48 » Jos puolueet ei lähettänyt naisia paikalle niin ehkä asenne ongelmaa on siellä päässä+1
11:01 » Ulkoelinkeinokalataloutta, mutta oikeesti pelkkiä miehiä paaneelissa? Eikö yleisössäkin ole kolmasosa nyt naisia…+2
11:01 » Kysymys edustajille, mitä aiotte tehdä konkreettisesti toimia, sen sijaan, että pitäisi ja pitäisi+1
10:58 » Tulivoimaloita ei sovi mereen ollenkaan – se on suurteollisuutta
Vastuun siirtämisestä ja kevyistä lupauksista puhe vaihtui päinvastaiseen maailmaan, kun Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen kertoi, miten kootaan menestyvä tiimi, ja saadaan se pelaamaan samaan maaliin. Jalonen on myös kova kalamies, mutta nyt puhuttiin joukkueesta ja voittamisesta.
Hän aloitti toteamalla, että menestyminen on pitkä prosessi, jotta huipulle pääsee ja siellä pysyy. Voittoa ei voi taata, mutta uskon että mahdollisuudet luovat tilaisuuden. Ei ylivalmistauduta, mutta ollaan mukana, kun aika on, ja sitten otetaan väljemmin. Erilaisia tehtäviä, erilaisia rooleja, mutta kaikki samalla viivalla ja kaikkia arvostetaan roolista huolimatta. Ei helppo toteuttaa, mutta tähän pyritään, esitti Jalonen.
Ryhmädynamiikka, toisen arvostus ja itseensä uskominen ja luotto myös muihin olivat Jalosen ja leijonien teesejä. Keskity omaan hommaan ja luota että muutkin hoitavat omansa, on lähtökohta. Näillä eväillä Suomi on ollut tiukoissa paikoissa hyvä, ja tämä tilanne on muuttunut viime vuosikymmenten aikana. Aiemmin Ruotsi voitti nuo tärkeät ottelut, mutta nyt Suomi on edellä. Tiimihenki on kaikkien vastuulla eikä kukaan muu sitä rakenna kuin jokainen omalta osaltaan.
Rehellisyys on sitä, että se mitä luvataan, se pidetään. Jos tulee este eikä se toteudu mistä on puhuttu, on otettava esille, ja kerrottava tilanne rehellisesti, luonnehti Jalonen toimintatapaansa.
Jalosen ydinteesi oli, että koko ajan on syytä kehittää ja kehittyä. Ammattilaisen ja laajemmin asioita pohtineen ymmärtävä puheenvuoro sai salin mukaan ehkä kontrastina juuri päättyneelle paneelikeskustelulle, mikä edusti toista maailmaa. Sali oli paremmin mukana Jalosen ajatuksissa, ehkä siksikin, että kaikki olivat hyvin selvillä tuloksista, jotka hänen toimintamallillaan on saavutettu.
Vajaasti hyödynnettyjen kalalajien markkinaselvityksestä kertoi Emmi Penttilä (Foodwest Oy). Selvitys ei ollut kuluttajatutkimus vaan keskittyi huomioimaan, mitä kaupan ja tukun valikoimista tällä hetkellä löytyy, ja minkälaisessa roolissa vajaasti hyödynnetyt kalat ovat valmistajien toiminnassa ja minkälaisia haasteita kaupan mielestä lajeihin liittyy. Säilykkeet ovat kauppojen pääryhmä, määrältään noin puolet ja pakasteita on vain vähän.
Mitään suurempaa yllätystä ei selvitys tarjonnut. Tasainen saatavuus ja laadukas saalis ovat tärkeitä, kalastajan kate jää pieneksi ja kalastajien määrä koetaan pieneksi, mikä luo epävarmuutta. Silakan käsittely haastavaa pienen koon vuoksi, logistiikka hankalaa ja kallista. Kuluttajat arvostavat korkeaa jalostusastetta, ruodottomuutta ja laadukasta kalamassaa. Tuotantoketju pitäisi olla yksinkertaisempi ja yhteistyökykyisempi, volyymi muodostua optimaaliseksi, jotta määrä kasvaisi.
Kehityskeinoiksi Penttilä tarjosi kotimaisuutta ja ekologisuutta, joita hänen mielestään kannattaa korostaa ja opastaa siirtymään tonnikalasta luonnonkalasäilykkeisiin. Kun somekynnys ylitetään, kaikki on mahdollista koska kysyntää on nyt ja tulevaisuudessa.
Hallitus vauhditti vajaasti hyödynnettyjen kalojen ruokakäyttöä miljoonalla eurolla keväällä 2021 ja seuraavaksi kerrottiin, mitä uutta markkinoille on tullut/tulossa näiden kehityshankkeitten tuloksena. Kolme rahoitusta saanutta yritystä kertoi, miten heillä hankkeet ovat tuottaneet tulosta.
Kai Rasi (Martin kala, Kalaneuvos) aloitti ja kertoi, että silakka on Martin kalan päätuote ja jatko hyvin epävarmaa. Silakalle tarvitaan uudelleenbrändäys, samat asiat aina uudelleen tehtynä eivät muuta mitään. Veto Ruotsiin on kova paremman hinnan vuoksi, ja tämä vie myös fileeraukseen sopivan silakan mukanaan. Laadukas raaka-aine pitää saada tänne käyttöön, uusia tuotteita innovoida ja brändätä ekotekotematiikalla kalaa nuorille kuluttajille.
Kamaboko Finland Oy esitteli Leikkala-tuotetta. Yrityksen mielestä tämä on parasta villikalasta ja siinä hyödynnetään samuraiden perintöä, jonka tunnettu keittiömestari toi mukanaan suomalaisen kalan käyttöön. Pääraaka-aineet ovat nyt lahna ja sulkava, mutta särki ja muut vastaavat lajit ovat tulevaisuudessa mukana. Kasvupotentiaalia ja kasvua on, ja vaaleaa kalaa arvostetaan Suomessa.
Riku Isohätälä (Hätälä Oy) aloitti osuutensa sanomalla, että yrityksellä oli suuret suunnitelmat, mutta niistä piti vetäytyä, eikä uutta tuotetta voitukaan esitellä. Vuoden tuotekehitysaika on liian lyhyt suurille hankkeille. Suunnitelmien pitää olla tarkkoja, jotta tuotteesta voidaan testien jälkeen kertoa asiakkaalle. Hinta on saatava sopivaksi, päästävä keskusliikkeiden valikoimiin, ja huolehdittava toimitusvarmuudesta, ja jos ei ole, tuote lentää pois valikoimista. Isohätälä ei tarkemmin avannut, mikä tuote olisi ollut, mutta kertoi että tarvittava laite olisi maksanut saman verran kuin tukea oli tarjolla.
Kello oli jo siirtynyt perjantain iltapäivän puolelle, ja viimeiset aiheet Saimaan tuoreen matkamarkkinoille Pekka Viljakaisen (Finnforel Oy) kertomana kuultiin ja Juha Korhonen (Kuusamon Kala Oy) kertoi Kuusamon kalalastusta kilpailun kautta kauppoihin. Nämä esimerkit olivat vaihteeksi varsin positiivisia, mikä jätti loppukeskustelulle paremman maun.
Innovaatiopäivät olivat tälläkin kertaa hyvin järjestetty tapahtuma, mihin oli kokoontunut suuri joukko alan toimijoita ja asiantuntijoita. Alkutuotannon edustajia oli toki vain muutama, kalastajia alle kymmenen ja kalankasvattajia parikymmentä. Kaikki tuntuivat kuitenkin olevan tyytyväisiä päivien antiin, ja ehkä paljon esillä olleesta yhteistyön lisäämisen tarpeesta päästään vihdoin käytännön tekoihin, mitkä näkyisivät alkutuottajan arjessa. Yleisöstä kuului lopussa paljon puhuva ehdotus, että koska kalatalousalalle hankitaan päävalmentaja.
