Innovaatiopäivät Tampereella 9-10.11.2017

Viisi kalatalouden innovaatio-ohjelmaa on aloittanut toimintansa. Nämä ovat vesiviljelyn, tutkimuksen ja kalastuksen välisen kumppanuuden, kalastuksen korkean lisäarvon tuotteiden, ympäristön ja markkinoinnin ohjelmat. Ohjelmien tavoitteena on luoda alalle uusia toimintamalleja ja tuoda lisäarvoa koko ketjulle.

Kalatalousneuvos Risto Lampinen, MMM, avasi kalatalouden innovaatiopäivät ja toivotti osallistujat tervetulleiksi. Tampereelle oli saapunut täysi sali kalatalouden asiantuntijoita ja ainakin odotukset olivat korkealla. Ilmoittautuneita oli yli 160 henkilöä ja käytännön järjestelyistä vastasi Pro Kala ry.

Lampinen alusti päivien antia kertomalla, että tapahtuma on hyvä esimerkki siitä, miten Suomessa on pysytty tekemään tuloksiin tähtääviä työkaluja, tuomaan esille uusia asioita, ajatuksia ja konkreettisia välineitä, jotta elinkeino kehittyy. Hän sanoi olevansa tyytyväinen siihen, että kaikki ovat ottaneet innovaatio-ohjelman omakseen mikä on toiminnan a ja o. Nyt saadaan aikaan tuloksia jo tämän kauden aikana ja tämä on tärkeätä. Aina kun pääsemme tavoitteisiin, annamme mallin muille EU:n jäsenmaille joustavasta työvälineestä. Suomen viesti seuraavan rakenneohjelman valmistelussa onkin, että yhteisössä pitäisi siirtyä mikrohallinnosta väljempiin sääntöihin ja joustavampaan työtapaan. Jäsenmaille tulisi antaa enemmän vapauksia ja samalla vastuuta.

Timo Halonen, MMM, alusti EMKR:n toimintaohjelman 2014-2020 – strategiasta ja saavutuksista. Hän kertoi miettineensä pitkään, minkälaisia saavutuksia on syntynyt, mutta enemmän tuli strategioita mieleen, saavutuksiakin toki, muotoili Halonen. EU:n kalatalouden rahoituksen Suomen osuus on 140 miljoonaan euroa, josta kansallista rahaa 66,5 m€.

Rahoitussuunnitelma on tiukka: kuusi rahoitussektoria ja 35 toimenpidekokonaisuutta.  Suomen ohjelman strategia on, että meillä on kasvava ja menestyvä kalatalouden arvoketju sekä sinisen biotalouden toimiala. Suomen kalavarat ovat elinvoimaisia tuottavia monimuotoisia 2020. Tähän pyritään neljällä keskeisellä päämäärällä jotka ovat kilpailukyky, uudistuminen, kestävyys ja tehokas hallinto. Halonen korosti, että tukia priorisoidaan kestävään ja kasvuhakuiseen yritystoimintaan, ja jatkossa pyritään tavoitteelliseen innovointiin laajojen monivuotisten ohjelmien avulla. Ohjelman vahva painopiste on vesiviljelyssä, jonka odotusarvot ovat korkealla.

Halonen kertoi komissaari Karmelu Vellan lausuneen, että Suomi on vakuuttava esimerkki innovatiivisuudesta, ja virkamies oli tyytyväinen kehuista.

Sipilän hallitus nosti kärkihankkeena sinisen biotalouden ja kalatiet. Vesiviljelyn lupajärjestelmän lukkojen avaaminen on yksi keskeisiä teemoja koska se estää kasvua.  Rakenneohjelman varoista on nyt on sidottu 38 %. Keskeisiä hankkeita ovat Kasnäsin kalajauhotehdas, vesiviljelyinvestoinnit, innovaatio-ohjelmat, kalan arvon lisäämiseen liittyvät investoinnit, MSC- ASC sertifikaatit ja toimijakohtaisten kiintiöiden hallinnointijärjestelmä. EU-maista Suomi on nyt etenemisessä ohjelman toteuttamisessa toisena ja maksujen kohdalla olemme ykkönen.

Vesiviljelyn tavoite on kaksinkertaistaa kasvatus tämän kauden aikana. Positiivista on että alalla selvästi kasvuhalua. Lupia on haussa ja päätöksiä odotetaan, mikä on keskeinen pullonkaula, kuinka lupamenettely tulee toimimaan. Tavoite on suunnata myös kansainvälisille markkinoille, linjasi Halonen.

Silakan ja kilohailin trooli- ja rysäkalastuksen MSC-täysarviointi ja kuinka työ etenee, oli toimitusjohtaja Kim Jordaksen, SAKL, aiheena. Hän totesi, että ympäristömerkintöjen rooli korostuu koko ajan ja tästä syystä on meilläkin lähdetty liikkeelle. Prosessi MSC-merkinnän saamiseksi toimii niin, että asiakkaana toimivat kalastajat, MSC määrittelee standardit ja arvioinnin tekee sertifiointilaitos. Prosessissa ovat mukana myös sidosryhmät ja ne voivat lausua mielipiteensä aiheesta.

Arviointi kohdistuu kolmeen osioon: kalakannan tilaan, kalastuksen ympäristövaikutuksiin ja tehokkaan kalastuksen hallinnointimenettelyihin. Nämä osiot sisältävät 28 eri asiallista kriteeriä, ja jotta kalastus läpäisee prosessin, pitää jokaisen osion saada vähintään 60 pistettä 100 mahdollisesta. Meillä työ alkoi 1.12.2016 ja mukana on 26 troolaria ja 13 rysäkalastusyksikköä. Tukea työhön on saatu rakenneohjelmasta.

Jordas perusteli prosessiin lähtöä myös tiedolla, että Tanskassa on ilmennyt kiinnostusta MSC-merkittyyn kalaan ja taustalla on ASC- standardoitu kalanviljely. Meillä esiarviointi toteutettiin jo aiemmin ja SAKL:n hallitus päätti, että täydellinen arviointi tehdään, ja sertifiointilaitos Acoura valittiin sen toteuttajaksi. Nyt on puoliväli ohitettu ja alustava raporttiluonnos tuli elokuussa. Parhaillaan on toinen luonnos kommentoitavana. Siihen pääsevät tutustumaan myös riippumattomat tutkijat, ja tämän jälkeen se on julkinen ja sidosryhmien kommentoitavissa. Tämän kierroksen jälkeen tulee päätös ja mahdollinen sertifiointi alkuvuonna 2018. Jos sertifiointi saadaan, voi se pitää sisällään kuitenkin ehtoja. Se on voimassa 5 vuotta ja sitä seurataan, täyttyvätkö ehdot. Sertifiointi kattaisi tämän hetken tilanteen mukaan 60 – 70 % silakan ja kilohailin kalastuksesta Suomessa ja järjestelmään voi myös liittyä myöhemmin.

Riitta Myyrä, Oy WAI Consulting Ltd alusti aiheesta ASC – Onko Suomessa kohta sertifioitua kirjolohta? Sertifikaatit ASC ja MSC kulkevat maailmalla käsi kädessä. ASC on Kalakasvattajaliitolla esiselvitysvaiheessa ja päätös rahoituksesta saatu. Pääasiallinen tavoite on selvittää sertifioinnin mahdollisuudet suomalaiselle kirjolohelle. Tällaista selvitystä ei ole tehty aiemmin ja liitto on aktiivinen koska esillä on paljon asioita eikä ole tiedossa, onko sertifikaatti yleensäkään mahdollista. Pilotti on tehty ja on laadittu analyysi siitä, missä tulevat isoimmat ongelmalliset kohdat. Neuvotteluja jatketaan. ASC – ryhmä käy Suomessa marraskuussa ja hanke päättyy kesällä 2018.

ASC perustettu 2010 ja on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon organisaatio. Yritys saa tuloja merkkien käytöstä. Päätekijöitä ovat vastuullinen tuotanto, ympäristökysymykset ja yhteiskunnalliset kysymykset kuten lapsityövoiman käyttö. Läpinäkyvyys, avoimuus ja jäljitettävyys ovat tärkeimmät kriteerit ja sertifiointi menee läpi koko tuotantoketjun. Maailmalla nyt 520 sertifiointia laitosta ja kasvu on ollut voimakasta. Sertifioitu tuotanto on nyt 1,2 miljoonaa tonnia, ja lohi sekä katkarapu ovat tärkeimmät. Noin 25 % Norjan tuotannosta on ASC – sertifioitua.

Myönnetyn sertifikaatin auditoinnin kustannus on yritykselle noin 5 000 – 10 000 euroa ja ryhmäsertifioinnilla on mahdollista näissä kuluissa säästää. Myönnetty sertifikaatti on voimassa kolme vuotta kerrallaan.

Toiminnanjohtaja Katriina Partanen, Pro Kala, kertoi kalatalouden markkinointiohjelmasta. 

Se on yksi viidestä innovaatio-ohjelmasta. Tavoite sama kuin EMKR:n eli että sektorin liikevaihto kasvaa. Kokonaisuuden toteuttaa Pro Kala ja yhteistyössä ovat mukana kala-alan yrittäjät, yritykset, LUKE, Team Finland ja eri organisaatiot.  Neljä keskeistä teemaa ovat kestävyys, yhteistyö, julkisuuskuva, vienti ja kansainvälisyys.

Yksi uusista avauksista on joka helmikuun toisena tiistaina  pidettävä kalakeittopäivä, ja tämä tapahtuma avataan eduskunnassa ensi talvena. Muita toimia ovat Innovaatiopäivät, koulutustilaisuudet, kalafoorumit ja erilaiset työpajat. Uusi kirja kalaelinkeinon kehityksestä 100 vuoden aikana on tulossa ja myöhemmin päivitetään Vedestä ruokapöytään esite. Ohjelman puitteissa tehdään myös opintomatkoja, ja kolmas Brysselin kalamessujen maaosaston koordinointi on meneillään, kertoi Partanen.

Jouni Vielma, LUKE, esitteli vesiviljelyn innovaatio-ohjelmaa, jota vetää kymmenen partnerin iskuryhmä. Kasvava kysyntä on viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan voitu tyydyttää ainoastaan vesiviljelyllä ja tilanne tulee jatkumaan. Suomessa kasvatus on ollut samalla tasolla jo pitkään vaikka nyt on elpymisen merkkejä näkyvissä. Kasvatusta ei ole voitu nostaa kysyntää vastaavaksi koska luvitus on estänyt kasvun. Kasvualueita on tunnistettu avomerellä ja kiertovesilaitokset tuovat lisämahdollisuuksia. Nämä ovat Vielman mukaan kivijalat ja innovaatio-ohjelma pyrkii vähentämään uusien kasvatustapojen teknisiä ja taloudellisia epävarmuuksia.

Kumppaneina LUKE:n kanssa toimivat Evira, SYKE, Ilmatieteenlaitos, Metsähallitus, Aalto-yliopisto, Kalankasvattajaliitto, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto ja Paraisten kalakoulu Livia.

Merikasvatuksen luvitus ja tuotantopaikat ovat pullonkaulana, mutta uusia lupia ja paikkoja on tiedossa. Iijoen edustalle on nyt lupa myönnetty  ja Luvialla on YVA- menettely käynnissä.  Hankkeessa testataan avomerikasvatuksen teknologioita, talvisäilytystä ja etäruokintaa ankarissa oloissa. Maailmalla on Vielman mukaan käytössä tällaisia tekniikoita, ja näitä tullaan siirtämään ja soveltamaan Suomen olosuhteisiin. Tehokas tuotantokierto ja tuotannon arvon lisääminen ovat tavoitteena kuin myös keväällä myytävän kalan laadun nostaminen. Koulutuksen ja sen tarpeen arviointi on tärkeää, ja muutoksiin täytyy reagoida ja arvioida, minkälaista koulutusta tarvitaan, jotta toimialan tietämys lisääntyy. Tiedonsiirto maailmalta on myös tärkeää koska kaikkea ei tarvitse keksiä itse.

Tutkimuksen ja kalastuksen välinen kumppanuus oli Ari Leskelän, LUKE, aiheena. Tekeminen lähtee yhteisestä kalastuspolitiikasta mikä ohjaa kaikkea kalastuksessa. Tavoitteita ja hyviä ylätason asioita on olemassa, ja näitä kukaan ei koe tarpeelliseksi vastustaa. Tällainen kumppanuus noudattaa EMKR:n henkeä ja meillä on yhteistyötä tehty jo vuosia, ja se on Leskelän näkemyksen mukaan hyödyntänyt molempia osapuolia. Toisaalta mukana on ollut myös erimielisyyksiä ja erilaisia näkemyksiä, pohtii Leskelä.

Ohjelman valmistelu tapahtui ministeriön johdolla ja siihen haettiin teemoja, jotka kaikki kokivat tärkeiksi.  Hakemus tehtiin ja nyt ollaan liikkeellä. Tukipäätös saatiin 24.4.2017 ja se on voimassa 2019 loppuun, ja sille voidaan hakea jatkoa. Keskiössä ovat tutkimuksen ja kalastajien väliset verkostot, ja tiedon yhteistuotanto, vesiympäristön tila, hylje ja merimetsovahingot, kalastuksen valikoivuus ja kalastuksen jatkuvuuden turvaaminen.

Verkostot ja tiedon yhteistuotannon jatko tarkoittaa perinteisen yhteistyön edelleen kehittämistä. Tätä ovat näytteiden otto, seuranta jne. sovitulla korvauksella. Kalastajakohtaisten kiintiöiden vaikutukset kalastukselle ja kalakannoille on yksi osa ja EU:lta tulee uusia tiedontarpeita kalastuksen ja ekosysteemin välisestä vuorovaikutuksesta. Myös sisävesien tiedonkeruu tulee mukaan kuten myös uusien sähköisten järjestelmien käyttöönotto. Samalla huolehditaan siitä, että palauteraportit ja ym. asiat kulkevat kahteen suuntaan, lupaa Leskelä.

Vesien tilan ja vierasaineseurantaa kuten pcb- ja dioksiinipitoisuuksien määrityksiä tehdään jo nyt. Samalla mietitään, täytyykö varautua uusiin uhkiin ja miten, koska EU lainsäädäntö kehittyy ja tuottaa uusia kysymyksiä vastattavaksi. Voisivatko kalastajat tuoda kustannustehokkuutta muuhun ympäristönseurantaa tutkimuksen resurssien vähentyessä, kysyi Leskelä.

Hylkeiden ja merimetsojen aiheuttamat vahingot ovat yleisesti tiedossa ja niitä on yritetty yhteisesti lieventää. Tilannekuva yritetään luoda, ja alkuvaiheessa haittojen dokumentointi ja merkittävyyden arviointi ovat edessä. Myös käytännön kokeita tarvitaan Leskelän mielestä. Kalastuksen valikoivuuden ja jatkuvuuden turvaaminen hoituu pitkälle, jos edelliset asiat toimivat. Pyydyksiä kehitetään selektiiviseen suuntaa ja ergonomiaa parannetaan. Uskon että verkostolla on paljon annettavaa muihinkin hankkeisiin ja tietoa voidaan hyödyntää jatkossakin koko sektorilla, toivoi Leskelä.

Kalastuksen innovaatio-ohjelma korkean lisäarvon tuotteet ja Guy Svanbäck, Österbottens Fiskarförbund rf, olivat vuorossa seuraavaksi. Työ starttasi 10. toukokuuta ja nyt selvitetty mitä on muualla tehty ja haastateltu yrittäjiä. Yksi tulos on olemassa eli nyt on jo saatu hyvä yhteistyö eri tutkimuslaitosten välillä, mitä tulee auttamaa kalastusta myös tulevaisuudessa, totesi Svanbäck.

Vähäarvoisten kalalajien kohdalla on vuosien aikana ollut paljon hankkeita, mutta ne ovat ilmeisesti olleet aikaansa edellä koska tulosta ei ole tullut, mutta nyt on kysyntää, tulkitsi Svanbäck tilannetta.  Esimerkkejä on: Järkisärki on voittanut palkintoja, Nurmisen säätiön ja Keskon yhteistyö, ja monilla yrityksillä on hyvin kaupaksi käyviä tuotteita. Lisäarvotuotteita täytyy kehittää myös silakasta ja kalanjalostuksen  sivuvirroista.

Inno-ohjelman lisäarvo-osa on jaettu neljään työpakettiin. Yksi koskettaa raaka-aineen saatavuutta ja laatua, ja sen toteuttaa yhdessä Österbottens Fiskarförbund ja LUKE. Raaka-aineen fraktiointipaketin hoitaa VVT ja tässä hankkeessa kysytään, voidaanko niistä kehittää tuotteita. Turun yliopistossa lähtee nykyisen kalatuotannon tilanteesta, ja tutkii miten nykyiset kalatuotteet voidaan nostaa korkeammalle ja minkä tyyppisiä uusia tuotteita voitaisiin rakentaa yhdessä yrittäjien kanssa. Lisäarvoa ei synny, jos yrittäjät eivät ole mukana. LUKE:n vastuulla on korkean lisäarvon tuotteet erikoistuotesovellutuksen avulla. Rahaa käytetään ajatuksella tulos tai ulos, mutta uskon että tulosta saadaan, linjasi Svanbäck.

Tähtäin on korkean lisäarvon tuotteissa. Kalajauho ja kalaöljy on jo keksitty, ja muitakin sivujakeita on olemassa ja hyödynnettävissä. Silakka ja kilohaili sekä tuontilohi ovat suurimmat resurssit. Näissä on tarjolla käyttöön isoja massoja. Haasteina on pienimuotoinen kalastus, purkupaikkojen hajaantuminen laajalle alueella, riittääkö raaka-aine ja laatu, yrittäjien kiinnostus ja kannattaako toiminta, mikä on maailmanmarkkinatilanne.

Ympäristöohjelmasta kertoi Aki Mäki-Petäys, LUKE.  Tässä ohjelmassa on kaksi kokonaisuutta, joilla molemmilla on oma rahoitus. Kalavarojen elinvoimaisuuden parantaminen on toinen ja siinä on sisällä sininen luomu ja tolkku aluesuunnittelu nimiset kokonaisuudet. Toinen alue on Luonnossa menestyvät istukkaat, jossa on osa-alueina ovat Laitoskantojen villiintyminen ja Menestyvä istukas. Kokonaisuudessa on mukana viisi partneria Jyväskylän, Helsingin, Itä-Suomen ja Oulun yliopistot, SYKE, yrityksiä ja Evira.

Tavoitteena on parantaa kalavarojen elinkykyä ja sen kestävää hyödyntämistä luontaista lisääntymistä tukemalla, aluesuunnittelulla ja kalastuksen säätelyllä. Kunnostuksille luodaan tietopohjaa ja tuetaan verkostomaista toimintaa ja yhteistyömalleja. Kokonaisuus on jaettu yhdeksään eri osa-alueeseen. Useita hankkeita ja kokeita on jo käynnissä. Pyrkimyksenä on, että luonnonlisääntyminen kasvaa, monimuotoisuus vahvistuu sekä tuotanto kasvaa. Tämä vaikuttaa mm. kestävän kalastuksen ja matkailun kehittymiseen.

Teemana kaupallinen kalastus 

Kalatalouden innovaatiopäivien perjantai sisälsi aluksi kolme rinnakkaisohjelmaa: vesiviljely, ympäristöohjelma ja kaupallinen kalastus, jonka puheenjohtajana toimi Kim Jordas / SAKL.

Aamun aloitti Ari Leskelä, LUKE, ja hän kertoi aiheesta Tiedon tuottaminen elinkeinon ja tutkimuksen yhteistyönä. Leskelä vakuutti, että tietoa tarvitaan. Osa on lakisääteisesti kerättävää tietoa, ja osa tutkimuksen mahdollistavaa ja sitä tukevaa tietoa. Myös hallinnon tarpeisiin kerätään monenlaista tietoa. Käynnissä on yhteistuotantona esimerkiksi kalanäytteiden, sosioekonomisen datan kuten talouden, sosiaalisten vaikutusten, työllistämisen, keruu. Lisäksi tehdään kyselyjä, haastatteluja, tiedusteluja, pilottikokeiden toteutuksia ja dokumentointia. Ammattikalastajat hoitavat pääosin edelleen käytännön työn. Uusia ja ajankohtaisia tietotarpeita liittyy särkikalojen hyödyntämiseen, kuhan kalastuksen säätelyyn, siika-asetukseen ja kalastajakohtaisiin kiintiöihin siirtymisen luomat tarpeet.

EU-direktiivi ohjaa, että meilläkin kerätään kattavasti tietoa kalastuksesta. Muotoutumassa ovat käytännöt esimerkiksi sivusaaliiseen, lintujen, nisäkkäiden, uhanlaisten lajien vaarantuminen liittyvien kysymysten hallinta, sekä kalastuksen elinympäristölle aiheuttamien vaikutusten arviointi. Sisävesille on luotu kaupalliselle kalastukselle saalisilmoitusjärjestelmä, taloustiedon ja sosioekonomisten tietojen tallennus, ja kalastuksen kestävyyden osoittaminen. EU- direktiivi ei koske sisävesikalastusta, mutta tietoa tarvitaan päätöksiä varten.

Tiedon käytön ja kulun tehostaminen on osa innovaatio-ohjelmaa ja tämä on uusi asia Euroopankin tasolla. Tietoa tuodaan esille kalastuksen kautta mm. ICES:n raportointiin. Järjestelmiä mitkä hyödyntävät elinkeinon tuottamaa tietoa on järkevää luoda, päätteli Leskelä.

Panu Rantakokon, THL, aihe oli Kalojen vierasaineiden ja ympäristön tilan seurantojen kehittäminen. Hän kertoi, että kansallisen kemikaaliohjelman tavoitteena on tehostetulla ympäristön seurannalla pystyä hoitamaan lain asettamat reunaehdot.

Vesipuitedirektiivi sisältää 13 ainetta joita määritetään kaloista. Elohopea, dioksiini ovat keskeisimmät aineet ja ahven on tärkein seurattava laji sisävesillä ja avomerellä silakka. Tutkimusalus Aranda kerää nämä näytteet ympäri Itämerta. Kaikki tieto suodattuu lopulta EU:n käyttöön. Rantakokko täsmensi, että nyt tutkitaan, voidaanko prosessia tehostaa ja voivatko kalastajat myös hyötyä näistä tiedoista. Jatkoseurantaan tarvitaan Luken, kalastajien ja kalatalousviranomaisten yhteistyötä.

Tilanne on nyt varsin hyvä haitta-ainepitoisuuksien kohdalla. Dioksiinille on 2011 määritelty tiukka raja-arvonormi ja silakan kohdalla tilanne on parantumassa, tulkitsee Rantakokko. Tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että silakan dioksiinipitoisuus laskee, ja nyt 17 cm koko mikä rajoittaa sitä suuremman silakan käyttöä, on alustavien tutkimuksien mukaan nousemassa 19 cm: iin. Meri on tänä aikana puhdistunut, totesi Rantakokko. Tilanne luo mahdollisuuden muuttaa säädöksiä, ja tätä tietoa on Rantakokon mielestä syytä viedä eteenpäin. Myös lohen dioksiinipitoisuus on tippunut selvästi, mutta se on edelleen hieman yli raja-arvon.

Esa Lehtonen / LUKE, kertoi tuoreita tietoja hylkeiden ja merimetsojen kalastukselle aiheuttamien haittojen ehkäisemisestä. Työ alkanut jo vuosia sitten, mutta nyt innovaatio-ohjelmassa on konkretia tärkeää eikä pelkkä data. Se mikä on aiemmin toiminut, on pohjana, ja nyt jatketaan isommassa mittakaavassa. Haittojen ehkäiseminen on keskiössä ja saalisvahinkojen tilastointi on yksi osa työtä. Lehtonen valitteli, että tilastot vääristyvät, kun ilmoituksia vahingoista ei tule. Syitä on monia ja hän veikkasi, että kalastajia vaivaa turnausväsymys. Syntyy väärä kuva, kun ilmoituksia ei tule, vaikka vahingot ovat lisääntyneet.

Nyt kehitetään myös hyljerysää, jossa hylje on sivusaalis. Hylje pääsee pyydykseen jäädessään hengittämään eli se ei kärsi. Pyydys toimii ja tätä kehitetään. Malli voi olla paikallinen ratkaisu mutta tästä lähdetään, vakuutti Lehtonen. Hyljekarkottimet otetaan uudelleen käyttöön ja työ alkaa uudelleen nykyaikaisimmilla laitteilla. Luonnonmaalla on tarkoitus sulkea kaksi salmea ja turvata ison merenlahden kuhankalastusta. Tätä kokeillaan ensi vuonna ja laitteita testataan parhaillaan. Virossa on vastaavasta hyviä kokemuksia. Uutta on myös hyljedetektoreiden kehitys ja tässä ovat yhteistyössä mukana IBM ja Prizztech. Tällä apuvälineellä voidaan saada hyötyjä virransäästönä ja pyyntitehon kasvuna. Hylje on myös kalanviljelyn ongelma, ja KalaValtanen on kumppanina kalanviljelyyn soveltuvan pyydyksen kehittämisessä. Lehtonen tietää, että hylje on ovela ja tulokset odottavat.

Kumppanikalastajia valitaan rannikolta ja tiedonkeruuta kehitetään. Samalla raportoidaan pyydys- ja kalavauriot, ja selvitellään kalojen karkottumista ja kalakantojen muutoksia ja raporttiin kootaan yhteenveto parhaista käytännöistä. Mitään hokkupokkuskonsteja ei ole, mutta asiaa täytyy viedä eteenpäin, linjasi Lehtonen.

Raaka-aineen saatavuus ja laatu olivat Jari Setälän / LUKE aiheena. Hänen esittelemänsä työpaketin ensimmäisen tavoite on arvioida, missä raaka-ainetta on ja mikä on sen laatu esimerkiksi elintarvikekäyttöön toimitettuna. Hankkeessa keskitytään silakkaan ja muihin vähäarvoisiin kaloihin, sekä kalastuksen että kalanjalostuksen tuottamiin sivuvirtoihin. Selvitys auttaa suuntamaan muiden työryhmien työtä, kertoi Setälä.

Kaupallisen kalan kokonaismäärä oli 2015 Suomessa 240 miljoonaa kiloa ja silakkaa oli suurin osa ja muuta luonnonkalaa vain 4 %. Silakka ja kilohaili ovat siis suurin resurssi ja näistä 97 % toimitetaan kokonaisena vientiin ja vain 3 % jää jalostukseen, ja tästä tulee sivuvirtoja. Sisävesillä myös suurin osa menee kokonaisena ja sivuvirrat jäävät pieniksi. Muikkua kuitenkin perataan koneella ja tämä lisää jatkossa myös sivuvirtoja.

Luonnonkalan kohdalla ydinkysymys on, että tuotanto on hajautunut. Särkikaloista ja kuoreesta voisi tulla jatkossa laajemmin hyötyjä ja potentiaali on kymmeniä miljoonia kiloja. Tuki on aiemmin ollut 43 senttiä kilolta, ja näiden tukien kautta on pyynnin volyymi kaksin-kolminkertaistettu.  Kun kalastajien määrä vähenee, kuka potentiaalit kohta vedestä nostaa, arvioi Setälä. Kalanjalostuksen hyvä puoli on, että se on keskittynyttä.

Setälän esitys on nähtävissä tästä linkistä.

Anni Nisov, VTT, kertoi Raaka-aineen fraktioinnista mikä on yksi Blue Products – työpaketeista. Raaka-aineena on silakka ja vähäarvoiset kalat, ja niiden sivuvirrat. Fraktiointi mahdollistaa uudenlaisten tuotteiden kehittelyn ja sivuvirtojen hyödyntämisen. Nyt pyritään hyödyntämään koko kala eikä pelkkä filee jonka prosessissa jäännös on 57 %. Fraktioita ovat öljyt, vesiliukoiset proteiinit ja veteen liukenematon eli nahka, evät, suomut ja ruodot, joista voidaan jalostaa mm. kollageenia.

Nisov kertoi, että fraktiointi mahdollistaa korkean lisäarvon tuotteet ajatuksella pieni volyymi, korkea markkina-arvo. Lohen perkuujätteen fraktiointi on kannattavaa öljyksi ja proteiiniksi, samoin silakka kalajauhoksi ja öljyksi, ja parhaillaan tutkitaan särkikaloja. Fraktiointi voidaan hoitaa vaikka merikonttiin rakennetulla laitoksella mitä kuljetetaan satamasta toiseen.

Nisovin mielestä haasteet ovat pienissä saalisvirroissa. Laatu edellyttää nopeaa prosessointia ja tässä mobiili fraktiointi voi auttaa. Keskitetty pakastus voi olla toinen vaihtoehto. Yhteistyökumppaneita tarvitaan ja ekosysteemistä lähtevää liiketoiminnan kehittämistä. Digitaalinen alusta voisi auttaa määrittämään määrien ja logistiikan potentiaalit.

Saska Tuomasjukka, UTU, alusti proteiini- ja öljyjakeiden elintarvikesovelluksista. Hän tiesi, että Turun yliopiston kovinta osaamista on öljyjen kehittäminen ja kertoi mihin voisi olla elintarvikepuolella mahdollisuuksia. Ruokapuolen yleiset trendit ovat puhdasta, läheltä ja helppoa. Tämä tarkoittaa, mitä meidän tarvitsee huomioida tuotteita kehitettäessä. Puhtaus tarkoittaa globaalisti myös säilöntäaineettomuutta mitä meillä ei olla ymmärretty, vaikka tuote sinänsä onkin puhdasta. Luomu on yhden sortin puhtauden tae ihmisille, opasti Tuomasjukka.

Lähiruoka vetoaa, kun pitkät logistiikkaketjut poistuvat ja tuote on lähtöisin tunnetulta viljelijältä / kalastajalta. Erikoistuote ja kuluttaja ovat erikoisasemassa, mutta tuote on vaikeasti markkinoitavaa, jos koko Suomi on lähiruoka-aluetta. Helppoa pitää ruuan olla, heti valmista ja pitää olla syötävissä sellaisenaan.  Ruuan on oltava kiinnostavaa ja ymmärrettävää. Kalan kohdalla eniten tehtävää on helppoudessa ja se vaatii kehittämistä. Helppouteen on syytä keskittyä.

Kotimainen kala on puhdasta, läheltä tuotettua ja se on kalan vahvuus. Käyttövalmius ei toteudu koska tuotteita on liian vähän. Myös tuotteissa pitäisi olla kotimaista eikä Norjan lohta ja mieluiten villiä kalaa. Silakkaa lukuun ottamatta meillä on volyymiongelma, mutta myös mahdollisuuksia. Pelkkä kala ei enää myy vaan kala täytyy muuttua joksikin toiseksi, arvioi Tuomasjukka.

Korkean lisäarvon tuotteista kertoi Pirjo Mattila,  LUKE. Hankkeeseen sisältyvä työpaketti on Luken koordinoima, mutta kaikki tutkimuslaitokset osallistuvat hankkeeseen. Tämä osa luo pohjaa vähäarvoisen kalan ja kalanjalostuksen sivuvirtojen paremmalle hyödyntämiselle. Työ alkaa kirjallisuuskatsauksella arvojakeista, ja myös markkinointitutkimus on tehty, alusti Mattila. Tulevilla yrityshaastatteluilla selvitetään, mitä yritykset tarvitsevat ja pyritään tuotteisiin, joita todella halutaan. Uusia teknologioita kehitetään, ominaisuuksia analysoidaan ja arvokomponenttien rikastus hoidetaan ympäristö- ja kustannustehokkailla menetelmillä. Kehitystyötä tehdään koko ajan yritysten kanssa yhteistyössä.

Mattila kertoi, että mielenkiintoisia tuotteita olisivat kalaproteiinihydrostaatit, joilla on erittäin paljon sovellutuskohteita niin lääketeollisuudessa kuin elintarvikkeissa. Myös bioaktiiviset peptidit ovat kiinnostava osa kalaa, ja näillä voi olla merkitystä haitallisia mikrobeja estettäessä esimerkiksi kylmätuotteiden säilytyksessä. Näiden aineksien kilohinnat ovat satoja euroja. Esimerkiksi kalagelatiinia ei mikään uskonto käyttämästä ja tämä avaa erilaisia sovellutusmahdollisuuksia. Rasvahapoista on puhuttu pitkään, mutta d-vitamiini on unohdettu, vaikka kala on sen tärkein lähde, kummasteli Mattila.

Puheenjohtaja kiitti lopuksi osallistujia ja muistutti, ettei uusia kalatuotteita tai sen lisäarvoa synny, jos kukaan ei enää kalasta.

Tutkimus ja osaaminen sinisen biotalouden liiketoiminnan vauhdittajana 

Kalatalouden innovaatiopäivien viimeinen ohjelmaosuus alkoi jo väliajalla, kun osallistujilta kerättiin kommentteja ja ehdotuksia sektorin kehittämiseksi. Yli sadalta asiantuntijalta saatiin lukuisia vastauksia. Taustaa ja evästyksiä siniseen biotalouteen ja päivien muihinkin aiheisiin antoivat Riitta Rahkosen, MMM, ja Timo Halonen, MMM.

Sininen biotalous on liiketoimintaa ja tästä sektorista halutaan Suomelle vahva tulevaisuuden kasvuala, kertoi Riitta Rahkonen. Tämä kehitys tavoitteena tarvitaan kiinnostava ja puhutteleva visio, joka kiinnostaa sekä yrittäjiä että sijoittajia. Läpimurron edellytyksiä tarvitaan ja näitä täytyy priorisoida. Tutkimusta täytyy pystyä suuntaamaan ja vahvuuksia tukemaan. Testiympäristöjä tarvitaan ja yhteisiä tavoitteita pyritään painopisteharjoitteilla määrittämään, eikä edetä vain pikku hankkeilla jotka tuppaavat sammumaan, luonnehti Rahkonen. Hän kertoi myös, että netissä on jo materiaalia aiheesta. Maaliskuun alkuun mennessä kiteytetään ehdotus, mitkä ovat tutkimuksen painopisteet ja maalissa ollaan toukokuussa. Ministerityöryhmä hyväksyy silloin lopullisen suunnitelman.

Mari Saario, Gaia Consulting, kertoi tutkimuksesta ja osaamisesta sinisen biotalouden liiketoiminnan vauhdittajana. Keinoälyn kaltaiset toiminnat tulevat muuttamaan meidän tapaa ajatella ja toimia tulevaisuudessa. Alkutuotantoa alkaa syntymään paikoissa, joita emme olisi osanneet ennen ajatella. Kuka olisi kuvitellut, että sirkkoja kasvatetaan jo nyt kotioloissa ruuaksi.  Maailmalla on paljon siniseen biotalouteen liittyviä suunnitelmia, joissa on isoja toimijoita mukana. Saario kertoi, että mm. Siemens visioi tehtaiden mobilisoimisesta sinne missä raaka-aine on.

Saario toimi myös asiantuntijapaneelin vetäjänä. Kahden päivän annista ja puutteista keskustelivat kalakaupan osaaja Mika Jääskeläinen, Eriksson Oy, kalaviljelyn asiantuntija Pia Lindberg-Lumme, Brändö Lax, innovaatiorahoittaja Piia Moilanen, Tekes, ja ammattikalastaja Mikael Lindholm, Söderby Lax.

Saario aloitti pyytämällä panelisteilta kommentit mitä jäänyt tilaisuudesta mieleen. Kommentit olivat tyyliä hyvä tilaisuus, kasvanut yhteisöllisyys, aktiiviruoka ja hylje. Yhteinen sävel oli, että tutkimustarpeita on ja kalakaupan kannalta on tärkeintä, että raaka-ainetta on tarpeeksi. Viljelyn puolella tutkimus ja yhteistyö on aloitettu, mutta luvista kaikki on kiinni. Tahtoa, investointihalua ja yrittäjiä on, mutta turhaa puhua kehityksestä, jos ei saada kasvattaa. Tekes:n edustajan mukaan digitaalisuus muuttaa perinteisiä toimintamalleja kaikkialla.

Käytännön sovellutuksista kertoi ensimmäisenä Lindholm. Hyljekarkottimista on saatu hyviä tuloksia Virosta ja nyt ollaan liikkeellä täällä. Käyttöönotto vaatii aikansa, ja omaa panostusta myös. Lindholmin mielestä tiedon saanti on elinehto ja tämän kuittasi myös kalankasvattaja. Jääskeläinen jatkoa aiheesta, että tieto ei sinällään ole itseisarvo vaan sitä täytyy osata käyttää.  Hän kertoi seuraavansa koko ajan tilastotietoja ja reagoivansa niihin.

Lindholm kysyi retorisesti, että miten uusi yrittäjä pääsee tiedon lähteelle. Kaikkea ei tarvitse keksiä itse, mutta tänään on hyvin vaikeaa aloittaa nollasta. Investoinnin koko ja kalavesien saanti estävät käytännössä uusien yrittäjien tulon alalle.

Lindberg-Lumme linjasi, että uusilla yrittäjillä täytyy olla mielenkiintoa alalle. Kalanviljelijäksi tullaan vain työllistymällä tai ostamalla olemassa oleva yritys. Uuden yrityksen alkaminen on nykyään mahdotonta.

Saario jatkoi ja kysyi panelistien mielipiteitä, keitä päiviltä puuttui. Kommentit kertoivat, että sektoria kampittavat tahot kuten ympäristöjärjestöt ja lupaviranomaiset olisi haluttu mukaan kuulemaan mitä alalla tapahtuu. Lindholm kutsui ministeriön virkamiehet kotiinsa tutustumaan kalastajan arkeen ja missä rannikkokalastuksessa tänään mennään. Sovittu, kuittasi Timo Halonen.

Päätössanat lausunut Halonen kiitteli tilaisuuden henkeä. Prosessin tavoitteena on käynnistää eri toimijoiden välinen keskustelu, miten tutkimuksen ja osaamisen suuntaamisella parantaa reagointia sekä valmiuksia tulevaisuuden muutoksiin. Sininen biotalous on nousussa ja Suomessa on mahdollisuuksia sekä osaamista.

Voimme kansakuntana tehdä viisaita ratkaisuja. Tämän kaltainen keskustelu on tärkeää, jotta poliitikot ja sijoittajat voisivat kiinnostua alasta. Tässä voidaan osoittaa mitä osataan ja mitä halutaan, summasi Halonen. Aplodeista päätellen hän ei ollut ainoa tyytyväinen innovaatiopäivien osallistuja.

Lisätietoja sinisestä biotaloudesta löytyy täältä: http://mmm.fi/biotalous/sininen-biotalous