Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan kaupallisen kalastuksen vakuutustuen leikkausta jo toisen kerran muutaman vuoden sisällä. Kalastusvakuutusjärjestelmän kaatuessa kalastajat eivät saisi vakuutuksia pyydyksilleen mistään muualta. Elinkeinon harjoittaminen ei ole mahdollista, jos yksi voimakas myrsky riittää tuhoamaan koko kaluston. Uusien kalastajien on mahdotonta aloittaa liiketoimintaa, jos he eivät saa vakuutusta ympäristön aiheuttamien riskien varalta.
Suomeen luotiin jo 1920-luvulla kalastusvakuutus, jossa valtio osallistuu kalanpyydyksille ja kalastusaluksille aiheutuvien vahinkojen korvaamiseen. Järjestelmä luotiin, koska kaupalliset vakuutuksenantajat pitivät kalastajien aluksia ja pyydyksiä liian riskialttiina vakuutuskohteina. Tällä hetkellä kalastusvakuutuksen vuosittaiset kustannukset valtiolle ovat noin miljoona euroa. Järjestelmä on siis varsin edullinen. Vertailun vuoksi voi todeta, että Ruotsissa valtio maksaa kalastajille tukea hyljevahingoista ja kalastuksen seisontapäivistä yhteensä noin kuusi miljoonaa euroa vuodessa.
Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, järjestelmän kohtalo jäi avoimeksi. Pitkien neuvottelujen jälkeen myös EU hyväksyi vuonna 2012 Suomen kalastusvakuutusjärjestelmän, kunhan valtion tuki rajattiin koskemaan vain Suomen erityisoloja. Erityisoloiksi katsottiin myrskyt, karikkoinen rannikko, lumi- ja jääolosuhteet, hylkeet ja merimetsot.
Uudessa laissa kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta yli 12-metriset kalastusalukset ja Suomen aluevesien ulkopuolella tapahtuvat vahingot rajattiin kalastusvakuutuksen ulkopuolelle. Lisäksi tuki rajattiin koskemaan vain kalastajia, joiden kalastustulot ylittävät arvonlisäverolaissa säädetyn tulorajan. Uutta lakia ryhdyttiin soveltamaan vuonna 2014. Valtion kulut ovat pudonneet 1,25 miljoonasta eurosta miljoonaan euroon.
Nyt maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on pudottaa jäljellä olevasta miljoonan euron tuesta puolet pois. Näin raju leikkaus uhkaa lopettaa toiminnan kokonaan. Ilman kalastusvakuutusta kaupallisen kalastuksen toimintaedellytykset romahtaisivat. Kuluttajien olisi entistä vaikeampaa saada kotimaista lähikalaa. Kotimaiseen luonnonkalaan perustuva jalostuselinkeino joutuisi vaikeuksiin. Myös Itämeren tila heikkenisi, kun kalansaaliin mukana poistuva ravinnekuorma jäisi mereen.
Ministeriö ei ole ottanut huomioon, että kalastusvakuutuksen kustannukset tulevat edelleen vähenemään, kun kalastajia siirtyy eläkkeelle ja uusia kalastajia ei saada tilalle. Myös siirtyminen toimijakohtaisiin kalastuskiintiöihin tulee vähentämään vakuutuksen kustannuksia, kun kalastajat voivat suunnitella paremmin toimintaansa ja välttää riskialttiita olosuhteita.
Suomen hallitusohjelman kärkihankkeen nro 4 ”Suomalainen ruoantuotanto kannattavaksi, kauppatase ja sininen biotalous nousuun” tavoitteena ovat mm. vesi‐ ja kalavaroihin perustuvan liiketoiminnan kasvun sekä kala‐ ja vesivarojen kotimaisen käytön ja viennin edistäminen. Me allekirjoittaneet katsomme, että kaupallisen kalastuksen vakuutustuen leikkaaminen esitetyllä tavalla on hallitusohjelman vastainen toimenpide.
Vaadimme, että valtioneuvosto asettuu määrätietoisesti puolustamaan maamme viimeistä kansallista kalastuksen tukimuotoa, joka on elintärkeä kaupallisen kalastuksen jatkumiselle. Nykyisen noin miljoonan euron tuen kerrannaisvaikutukset elinkeinokalatalouden arvoketjussa ovat merkittävät. Kuluerän sijaan tuki on nähtävä sijoituksena siniseen biotalouteen, työllisyyteen, suomalaiseen kansanterveyteen, Itämeren hoitoon sekä saaristo- ja rannikkoalueiden elävänä pysymiseen. Suunniteltu puolen miljoonan euron säästö voi käydä yllättävän kalliiksi.
Lähde: Kalastusvakuutusyhdistykset 17.6.2016