Euroopan komissio antoi päätöksensä Suomen kalastusvakuutusjärjestelmästä tammikuussa 2012. Päätöksen mukaan suomalaisilla kalastajilla on jatkossakin vakuutusturvaa, mutta valtion tukea saa sisältyä vain Suomen erityisoloista johtuvien korvaamiseen. Päätöksen mukaan Suomen erityisoloja ovat voimakkaat myrskyt, karikkoinen rannikko, lumi- tai jääolosuhteet, hylkeet ja merimetsot. Suomen aloitteesta valtion tuen piiristä rajattiin myös yli 12 metrin mittaiset kalastusalukset ja Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella sattuvat vahingot. Ulkoministeriöstä saadun tiedon mukaan kyseessä on viimeinen Suomen jäsenyysneuvotteluihin liittyvä asia, joka on tulossa ratkaisuunsa.
Maa- ja metsätalousministeriö on ryhtynyt uudistamaan kalastusvakuutusta koskevaa lainsäädäntöä. Ministeriö ehdottaa kalastusvakuutukseen paljon rajumpia supistuksia kuin mitä komissio on vaatinut. Ministeriön ehdotuksen mukaan esimerkiksi satamassa tai muussa säilytyspaikassa sattuvat vahingot rajautuisivat järjestelmän ulkopuolelle, vaikka ne olisivat johtuneet komission päätöksen mukaisista erityisoloista kuten lumesta ja jäästä.
Suomen nykyinen laki kalastusvakuutusyhdistyksistä esitetään kumottavaksi ja tilalle esitetään lakia kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta. Nykyisten kalastusvakuutusyhdistysten asemaa esitetään heikennettäväksi poistamalla yhdistysten vapautus tulo- ja omaisuusveroista. Lisäksi ministeriö esittää, että yhdistykset joutuvat vuosittain tilittämään valtionapurahaston tuoton valtiolle, ellei tuottoa ole käytetty laissa erikseen määrättyihin tarkoituksiin. Vuonna 2011 valtionapurahastot tuottivat noin 27 000 euroa.
Komission päätöksen allekirjoitti kreikkalainen kalastuskomissaari Maria Damanaki. Komission ehdotukset merkitsevät, että yli puolet kalastusvakuutuksen vakuutuskannasta ja noin 75 % vahingoista poistuu valtion tuen piiristä. Kalastajien vakuutusturva heikkenee huomattavasti ja suuri osa heistä uhkaa jäädä ilman vakuutusturvaa. Kalastusvakuutusyhdistysten asema heikkenee ja selviytyminen korvausvastuista vaikeutuu. Ministeriön esittämät lisäheikennykset saattavat johtaa siihen, että kalastusvakuutusyhdistykset eivät pysty jatkamaan toimintaansa.
Kalastajien mielestä järjestelmä heikkenee riittävästi jo komission päätökseen sisältyvillä rajoituksilla ilman ministeriön suunnittelemia lisäheikennyksiä. Lisärajoitukset ovat myös ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jossa todetaan: ammattikalastuksen taloudelliset toimintaedellytykset turvataan.
Kalastusvakuutusyhdistykset katsovat, että uutta lakia kaupallisen kalastuksen vakuutustuesta ei tarvita. Komission vaatimat muutokset voi tehdä nykyiseen lakiin lisäämällä sen 7 §:ään maininta siitä, että valtion tuki koskee vain komission päätöksessä lueteltuja erityisoloja, korkeintaan 12 metrin pituisia aluksia ja Suomen talousvyöhykettä. Myös valtiosääntöoikeuden asiantuntija, professori Kaarlo Tuori, toteaa antamassaan asiantuntijalausunnossa, että komission vaatimat muutokset eivät edellytä uuden lain kirjoittamista ja vanhan kumoamista. Finanssialan Keskusliitto pohtii lausunnossaan mm. sitä, ovatko omaksutut sääntelylähtökohdat kokonaisuutena tarkoituksenmukaisia.
SAKL on antanut oman lausuntonsa asiasta 13.8.2012. SAKL on syvästi huolestunut uudistuksen vaikutuksista ammattikalastuksen harjoittamiseen. Kalastusvakuutus on Suomessa ollut yksi harvoista tukimuodoista kalastuselinkeinolle. Tilanne kärjistyy seuraavan rakennekauden aikana kun ilmeisesti tuet elinkeinokalatalouden rakenneohjelman kautta supistuvat entisestään (komission esitys 2011).
Ministeriön lakiluonnoksen perusteella vakuutusturvan laajuus kaventuu merkittävästi, ja kalastusyrittäjä olisi pakotettu hankkimaan, jos mahdollista, täydentävää vakuutusturvaa muualta. Avomerialusten osalta vakuutusturva on ratkaisematta, ja tämän vaikutus lainoihin ja vakuuksiin on merkittävä epävarmuustekijä. Ministeriö ei ole elinkeinon osalta tehnyt lakiesityksen perusteluosioon sisältyvää riittävää taloudellista vaikutusarviota.
SAKL näkee tärkeänä, että ministeriö valmistelee riittävällä vakaudella lakiesityksen, joka jatkossakin turvaa kalastajien vakuutusturvan ja joka turvaa, että tulevat kalastusvakuutuslaitokset pystyvät toimimaan ja tarjoamaan kalastusyrittäjille vakuutusturvan. Keskeisiä elementtejä tässä ovat vakuutustuen määrä (tukiprosentti vahinkojen suuruudesta) ja valtion pääoma-avustus yhdistyksille. Lakiin ei saa myöskään tehdä heikennyksiä, joita EU-komissio ei nimenomaisesti edellytä. Liitto ei hyväksy satamassa tai muussa säilytyspaikassa tapahtuneiden vahinkojen rajaamista vakuutustuen ulkopuolelle.
SAKL katsoo, että valtion kansallinen tuki kalastuselinkeinolle kalastusvakuutuksen kautta pitää jatkossakin säilyä samalla tasolla kuin se ollut viimeiset viisi vuotta.
Lähde: Kalastusvakuutusyhdistykset, tiedote 23.8.2012 ja SAKL 13.8.2012
