Kalavarojen käytön tulisi olla ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävää. Kun tällä palstalla on keskusteltu Saaristomeren kuhaverkkojen solmuvälin nostamisesta, toimenpiteen taloudellisia seurauksia on vähätelty ja sosiaaliset vaikutukset unohdettu. Myös solmuvälisuositusten apuna käytettävät tilastot sisältävät epävarmuustekijöitä.
Toisin kuin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tilastot kertovat, kuhan pyyntiponnistus Saaristomerellä on pienentynyt 2000-luvulla. Ennen harmaahylkeiden saapumista alueelle, kuhaa kalastettiin selkävesiltä 10–12 metriä syvillä verkoilla. Verkkomäärä on säilynyt lähes ennallaan, mutta nyt kalastus tapahtuu pääasiassa rannan läheisyydessä 1,8–3 metrin verkoilla. RKTL on tietoinen verkkopinta-alan pienentymisestä, mutta ei ota sitä huomioon laskelmissaan. Kalastajat, joilla ei ole käytössään rantavesiä, ovat joutuneet lopettamaan kalastuksen kokonaan.
Samalla kun ammattikalastuksen pyyntiponnistus on pienentynyt, hylkeiden ja merimetsojen kuhaan kohdistama saalistus on kasvanut räjähdysmäisesti. RKTL:n omien laskelmien mukaan merimetso verottaa alueen kuhakantaa jo moninkertaisesti kalastajiin verrattuna. Tutkimuslaitosta edustavan Outi Heikinheimon mielestä kalastajien tulisi olla maksumiehiä toimenpiteessä, jolla vahinkoeläimistä johtuvia kuhakannan epävarmuustekijöitä lievennettäisiin (TS 9.8.).
Tutkijan ehdottama portaittainen siirtyminen isompisilmäisiin verkkoihin on epärealistinen ajatus. Ammattikalastajat eivät kalastaisi tyhjää harvoilla verkoilla, vaan kuhan pyynti loppuisi 2–3 vuodeksi, kunnes kalat ovat kasvaneet uuteen pyyntikokoon.
Saaristomeren ammattikalastuksen kuhasaaliin arvo on yli miljoona euroa vuodessa. Kahden vuoden tauko ammatin harjoittamisessa merkitsisi käytännössä ammattimaisen kalastuksen loppua. Keski-iältään yli 50-vuotiaat kalastajat eivät työllisty tänä päivänä muualle, eikä yrittäjille makseta työttömyyskorvausta. Mikä taho korvaisi kalastajien menetykset ja vesialueiden omistajien vuokratulot? Myös kalan keräily, johon kalojen koko markkinointi Saaristomerellä perustuu, loppuisi. Hyvin todennäköisesti keräily ei käynnistyisi uudelleen, kun tukut, kauppa ja kuluttajat olisivat siirtyneet virolaiseen kuhaan ja muihin ulkomaisiin kalalajeihin.
Saaristomeren kalakannat, ammattikalastajien tulevaisuus ja kuluttajien haluaman lähikalan tarjonta on mahdollista säilyttää vain ryhtymällä pikaisiin toimenpiteisiin todellisten vahinkoeläinten kannan rajoittamiseksi.
Maria Saarinen,
biologi hankekoordinaattori,
Ammattiopisto Livia / Kalatalous- ja ympäristöopisto
Lähde: TS/Lukijoilta 14.8.2012