Kalatalouden puolestapuhuja Pro Kala ry:n koolle kutsumat keskustelijat paneutuivat 11.7 Porissa Suomi Areenan yhteydessä kalatalouden koko arvoketjun keskeiseen kysymykseen ”Miksi ruokapöytäämme ei riitä kotimaista kalaa?” Keskustelijoina olivat Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.), kansanedustajat Johanna Karimäki (vihr.) ja Susanna Koski (kok.) sekä Pro Kala ry:n toiminnanjohtaja Katriina Partanen. Heitä haastoi edustajia koko kalatalouden arvoketjusta. Keskustelua johti toimittaja Markku Sandell.
Panelistit Katriina Partanen, Jari Leppä, Johanna Karimäki ja Susanna Koski
Katriina Partanen avasi keskustelun pohjustamalla aihetta että kotimaisen kalan osuus ruokapöydissämme on tällä hetkellä alle kolmannes kulutetusta kalasta (kaupallisesta tarjonnasta kotimaisen kalan osuus on alle 20 %). Mitä asialle voitaisiin tehdä? Kotimaisella kalalla on kysyntää, ja on kaikkien etu, että sitä olisi tarjolla nykyistä enemmän.
Juontaja otti asiaan heti kiinni ja kysyi panelistien omaa suhdetta kalan syömiseen. Koski kertoi että pyrkii aina valitsemaan kalavaihtoehdon eli kala vetää puoleensa. Karimäki kertoi myös että kala on hyvää ja hän syö sitä useamman kerran viikossa. Lautasella on aina kotimaista jos se vain on mahdollista. Ministeri Leppä on itäsuomalaisena muikun ystävä. Muikkua tulee hyvin puhtaista vesistä ja hän on tottunut syömään. Hänellä on vakiovastaus kysyttäessä ruoka-allergioista: olen tuontiruoka-allerginen ja se koskee myös kalaa. Sandell tulkitsi näillä perusteilla jokaisen kalan ystäväksi ja kertoi itsekin olevansa lomalainen vapaa-ajan kalastaja.
Miksi kalaa ei sitten saada kotimaisiin ruokapöytiin kysyi juontaja, ja kalakasvattajaliiton Irja Skytén-Suominen vastasi yksiselitteisesti että me emme saa tuottaa niin paljon kuin haluaisimme. Emme pysty vastaamaan edes kotimaiseen kysyntään. Lupaprosessi on rankka ja hakiessa ei ole tietoa lopputuloksesta ja jos sen joskus saa, on lupa äärettömän jäykkä eli luvan sisälläkään on hankala muuttaa mitään asioita.
Panelisteista ministeri vastasi ensimmäisenä ja kertoi että hallituksella on kesken iso kokonaisuus sininen biotalous ja sen edistäminen ja kehittäminen. Kala on tässä keskeisessä roolissa ja myös lupaprosessin sujuvoittaminen ja sen uudistamien ovat agendalla. Sitä on osin tehty mutta siinä on vielä puuhaa, on myönnettävä. Se on mielestäni hyvässä alussa mutta töitä vielä on.
Karimäki jatkoi aiheesta että hallituksen linja kuulosti hyvältä mutta muistutti kestävän kalastuksen tärkeydestä. Hän näki kuitenkin että kotimaisuus on etu ja toivoi sähköisistä järjestelmistä kevennystä lupaprosessissa jotta tiedot kulkisivat nopeammin joka suuntaan.
Koski nosti esille hallituksen sinisen biotalousstrategien rinnalle vesiviljelystrategian mikä ottaa kantaa siihen miten pystytään lisäämään tuotantokapasiteettia. Nyt kapasiteettia ei voida nostaa kun lupia ei saada.
Juontaja toi esille ristiriidan kasvatuksen kasvutavoitteen ja lupatilanteen välillä, ja pyysi lähiaikoina ympäristölupaa hakenutta kasvattajaa kommentoimaan asiaa.
Jan Valtanen kertoi tarkkaavaiselle yleisölle lupaprosessin hankaluuksista
Jan Valtanen Offshore Fish Finland Oy:stä kertoi ELY:n YVA-arvioinnin yhteydessä todenneen heidän 1-2 miljoonan kilon avomerikasvatuslaitoksen osalta, ettei hanke tule toteutumaan.
Yritys ei Valtasen mukaan ole jättänyt edes lupahakemusta ja tällaisia tietoja liikkuu nyt mediassa. Hän kummastelee ELY-keskuksen roolia. He tulevat kuitenkin jättämään lupahakemuksen lähikuukausina ja Valtanen kertoi että koko kolme vuotta kestäneen hakuprosessin kustantavan yrityksenne noin 200 000 euroa. Tie on erittäin kivinen, luonnehti toimitusjohtaja.
Sandell kummasteli että mikähän tilanne oikein on kun on strategia, mutta virkamiehillä, ELY:lla ja AVI:lla ei olekaan tahtotilaa viedä näitä asioita eteenpäin.
Ministeri ei tietenkään voinut ottaa kantaa yksittäiseen päätökseen, mutta isossa kuvassa on selvää että haluamme edistää tätä asiaa. Alalle halutaan investointeja ja niin me haluamme tehdä. Asioita arvioidaan tämänkin prosessin osalta, mutta jos joku asia jumittaa, ja tavoite on toisenlainen, niin sitten täytyy jotakin muuttaa. Haluamme edistää kotimaista kalaa, yritystoimintaa ja investointeja.
Irja Skytén-Suominen kertoi, ettei uusien lupien määrä valtakunnallisestikaan ole suuri, selkeästi alle kymmenen jää jos on viittäkään. Ministeriön Risto Lampinen kertoi että Perämerelle on saatu juuri iso lupa, mutta ymmärsi että yrittäjien näkökulmasta on hankalaa kun ei tiedä mikä linja on. Samankaltaisissa hankkeissa tulee lupa ja välillä ei. Tämä on asia mihin täytyy pureutua eri ministeriöiden välillä. Tilanne ei voi olla näin sattumanvaraista. Tätä työtä on kuitenkin tehty yhdessä ympäristöministeriön kanssa kohta kymmenen vuotta ja tie on pitkä. Pienin askelin on saatu lupaprosessia ja keskusteluyhteyttä paremmaksi, mutta kyllä paljon on vielä tehtävää. Näkisin että suuret avomerilaitokset oikeisiin paikkoihin kuten Perämerellä on oikea suunta ja siitä me pidämme kiinni.
Tilaisuuden juontanut toimittaja Markku Sandell piti keskustelun hyvin asiassa
Tilanne oli ilmeisesti osalle panelisteista uusi koska keskustelu polveili pitkään kasvatuksen yksityiskohtien parissa. Toivottavasti edustajia informoidaan kasvatuksen käytännöistä jotta perustieto on riittävä strategian mukaisiin päätöksiin.
Karimäki toi esille uudet kiertovesilaitokset jotka ympäristönäkökulmasta olisivat hänen mielestään parempia. Hän näki sinisen biotalouden strategien luovan mahdollisuuksia innovatiivisille ratkaisuille esimerkiksi kiertovesilaitosten kohdalla ja häntä kiinnosti kuulla, mitä mieltä tuottajat asiasta ovat.
Partanen toi monen osallistujan ajatuksen esille, että jos toiminta ei ole kannattavaa, niin sellaista ei voi yrittäjä tehdä. Kiertovesilaitoksia ei ole vielä saatu kannattaviksi ja ehkä tulevaisuudessa jos rahoitusta järjestyy, voidaan tehokkuutta parantaa ja saada toiminta kannattavaksi. Uusi tekniikka vaatii aikansa eikä se, ettei nyt olla onnistuttu tarkoita ettei joskus voitaisi onnistua. Nyt ei kuitenkaan vielä olla tuossa tilanteessa.
Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta toi esille tiukan kantansa, ettei Itämereen saa kukaan laskea enää grammakaan ravinteita lisää. Kalanviljelyn mahdollisuudet ovat hänen mielestään vain suljettujen kiertojen laitoksissa. Hän ei kuitenkaan tuonut esille ratkaisua kannattavuuskysymykseen.
Kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho peräsi ministeriöltä strategista ratkaisua Itämerirehun kautta. Meillä on satsattu Kasnäsin laitokseen joka tekee kalarehua silakasta. Isoa linjanmuutosta ei ole kuitenkaan saatu aikaan monen vuoden työstä ja ympäristöjärjestöjen tuesta huolimatta vaan jauhetaan ympäristösuojeluasetuksen puitteissa. Ranta-aho näkee tilanteen sellaiseksi, ettei asiassa haluta edetä, ja haluaisi ministeriöltä enemmän vetovoimaa. Ala odottaa päätöksiä.
WWF:n Liisa Rohweder nosti myös Itämerirehun esille ja piti Suomessa tehtyä työtä kalankasvatuksen ympäristöongelmien vähentämisessä hyvänä. Tästä hänen mukaansa on merkkinä että suomalainen kasvatettu kirjolohi on vihreällä WWF:n kalaoppaassa. Hän näki myös että norjalainen kala ei ole kestävää vaan kulutus pitäisi kääntää kotimaiseen.
Karimäki näki edelleen tärkeäksi keskittyä suojelemaan vaelluskalakantoja ja rakentamaan kalateitä. Hän muistutti, vaikka puhuttiin kirjolohesta, että onhan meillä valtavasti potentiaalia särjessä, mikä on maukas kala, kunhan se vain valmistetaan kunnolla.
Tässä vaiheessa tilaisuutta tarkkaavaisena kuunnellut runsas yleisö reagoi ensimmäisen kerran ja takapöydästä lausuttiin tyhjentävä kommentti: just.
Leppä toisti vielä että kyllä linja on selvä ja se täytyy kirkastaa myös käytännön tasolle. Tätä työtä meidän täytyy tehdä ja tervehti ilolla hallinnon huomioita samasta asiasta. Partanen täsmensi edelleen perusasiaa eli kuinka käännetään kulutus kotimaiseen kalaan: lisätään tarjontaa.
Luonnonkalan osuus on nykyisin vain 6 % kokonaiskulutuksesta ja tämän toi esille Kalatalouden keskusliiton Vesa Karttunen. Luonnonkala on meillä erittäin hyvä ja kestävästi pyydetty tuote mutta marginaalissa. Ylivoimaisesti helpoin tapa siirtää kulutusta norjalaisesta tuontilakasta kotimaiseen on lisätä meillä kirjolohen tuotantoa mikä ei ole kannattavasti mahdollista kuin isoissa avomerilaitoksissa, ja tämä kilpistyy lupaprosessiin.
Kauniit ajatukset vähempiarvoisen kalan hyötykäytöstä teilattiin niin kauppiaiden kuin kalastajienkin taholta. Se ei ole kannattavaa. Tuetut poistopyynnin momentilla toteutetut hankkeet ovat tuoneet etenkin särkeä ja lahnaa markkinoille, mutta ilman tukia se ei ole kannattanut. Kalastajat kertoivat joutuvansa maksamaan särjestä jos sitä kalastaisivat.
Liiton puheenjohtaja Olavi Sahlsten kokosi hyvin yhteen kalastajien tunnot
Juontaja kääntyi aiheessa liiton puheenjohtajan Olavi Sahstenin puoleen ja kysyi kuinka helppoa olisi lisätä kalastusta.
Ammattiaan kohta neljäkymmentä vuotta harjoittanut kalastaja Sahlsten vastasi, ettei ollenkaan helppoa. Rannikkokalastus on kuoleva ammatti ja elinkeinon katse suunnataan ministeriin. Jos halutaan kotimaista luonnonkalaa lisää, on hylje- ja metrimetsokantaa rajoitettava merkittävästi. Sitten voi olla jonkinlaisia toimintamahdollisuuksia rannikkokalastajilla. Särjen osalta voi sanoa suoraan että miten kalastaja voi pyytää jotain kalaa jos se ei ole kannattavaa. Kaikella kalalla on kysyntää, mutta yksinkertaisesti me emme pysty kalastamaan. Ja lisää ongelmia on tulossa kun kuhan alamittaa nostetaan, mutta helpotuksista ei ole mitään tietoa. Viiden vuoden päästä on rannikkokalastuksen suhteen hiljaista.
Karimäki toi jälleen esille särjen, joka hänen mielestään on makutesteissä ollut voittaja. Valtion projektina voitaisiin kalastaa ja tehdä herkkuja. Hän sanoi ymmärtävänsä kalastajien ahdinkoa kun hyljekannat ovat onneksi toipuneet, mutta haittojakin on tullut.
Koski totesi hylkeen osalta tilanteen että kannanhoito ei toimi koska kiintiötä jää käyttämättä. Merimetson kohdalla hän tiesi että ongelmia on vain siirretty muualle ja toi esille näkemyksenään, että kyllä he eduskunnassa voivat ottaa käsittelyyn asioita joita katsomme tarpeellisiksi. Sandell pyysi edustaa tarkentamaan kryptiseksi jäänyttä kommenttia, ja Koski täsmensi että asiasta on käyty kovasti keskustelua keväällä ja asiaan palataan syksyllä.
Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Samuli Vuotila esitti ministerille kysymyksen, että koska Lapissa voi saada korvauksia maakotkan aiheuttamista vahingoista, niin voisiko tätä soveltaa myös merimetsoon. Leppä vastasi että jos laji kuin laji ei ole selvästi uhanalainen, sen statusta pitää muuttaa. Olen aina ollut sitä mieltä ja olen edelleenkin, vakuutti ministeri. Laji joka on runsastunut valtavasti ja on edelleen suojeltu, on kategoriaa muutettava.
Kalastaja Heikki Salokangas esitti tuttuun tapaan painavia mielipiteitä mutta hyvässä hengessä
Juontaja Sandell pyysi tähän jo laveaksi käyneeseen keskusteluun kalastajan kommentin Heikki Salokankaalta, joka kuittasi että mistäköhän aloittaisin. Hän aloitti niin kuin satakuntalainen yleensäkin harmit edellä ja kertoi että on viimeiset neljäkymmentä vuotta ollut nuori kalastaja. Ongelman ydin on että uusia kalastajia pitäisi tulla alalle, mutta näin ei ole tapahtunut vuosikymmeniin. Jos elinkeinoon on luottamusta, uusia yrittäjiä tulee mutta näillä puheilla mitä tänään on kuultu, ei luottamusta synny. Yleinen käsitys etteivät nuoret ole kiinnostuneita piti Salokangas virheellisenä. Aina on nuoria jotka ovat kiinnostuneita ulkotöistä ja olla luonnon kanssa tekemisissä. Jos lopputuloksena on tyytyväinen kuluttaja, ollaan ihanneammatissa. Mikään korvausjärjestelmä, vaikka pitäisi kalastaja olla noista senteistä kiitollinen, ei ratkaise tilannetta koska se ei tuo lisää uusia kalastajia. Salokankaalla ei ollut mitään särjen hyödyntämistä vastaan, mutta siltä puuttuu kantohinta eli minimihinta. Jotenkin täytyy työ saada kannattavaksi, kuten tilaisuudessa on todettu moneen kertaan.
Tässä vaiheessa kuultiin ensimmäiset aplodit. Ministerin avustaja oli jo tovin katsellut kelloa huolestuneena ajan kulumisesta ja juontaja lupasi Lepälle vielä puheenvuoron ennen poistumista.
Ministeri kiitteli tilaisuuden hyvistä puheenvuoroista ja kokosi yhteen kaikkien ajatuksen että kotimaista kalaa pitää saada enemmän ruokapöytiin. Nyt on toimenpiteiden aika, jotain on tehty mutta ei se tuo vielä lopullista ratkaisua tähän asiaan. Hän vakuutti että kyllä näitä asioita viedään aidosti eteenpäin ja myös halutaan viedä. Tämä oli erittäin hyvä keskustelu ja ministeri kertoi saaneensa paljon uutta käytännön tietoa.
Keskustelu jatkui yleisemmissä merkeissä vielä tovin ja juontaja sai pidettyä henkilökohtaisimmat kommentit pois asioiden tieltä. Kuten jo monta kertaa aikaisemminkin vastaavissa tilaisuuksissa, oli ilmassa tahtoa tehdä työtä kotimaisen kalan hyväksi vaikka tuloksia ei ole vielä näkynyt. Katriina Partanen kiitti osallistujia Pro Kalan puolesta ja vakuutti että työ jatkuu.
