Kotimainen järvikala on jäänyt vegevallankumouksen jalkoihin.
LIHANTUOTANTOON liittyvät ympäristöongelmat ja eettiset kysymykset kiinnostavat kuluttajia. Tilannetta heijastelee monenlaisten kasviproteiinivalmisteiden suosion kasvu viime vuosina.
Riippumatta siitä, onko proteiini peräisin lihasta, kalasta, äyriäisistä vai kasviksista, proteiinin tuotantoon liittyy aina ympäristöä rasittavia tekijöitä, kuten lannoitteiden ja torjunta-aineiden aiheuttamaa rasitusta maaperälle ja vesistöille sekä polttoaineiden ympäristöpäästöjä. Eri proteiininlähteiden ympäristöystävällisyyden arviointi vaatiikin rasitteiden suhteuttamista tuotetun proteiinin määrään.
KESÄKUUSSA Frontiers in Ecology & Environment -lehdessä julkaistiin laaja yhdysvaltalaistutkimus, jossa erilaisten proteiininlähteiden tuottamiseen käytetty energia, kasvihuonekaasupäästöt, ravinnepäästöt ja ympäristön happamoituminen suhteutettiin yhteen grammaan proteiinia.
Tutkimus osoitti lihaperäisen proteiinin olevan odotetusti kasviperäistä haitallisempaa ympäristölle. Yllättäen kaikkein ympäristöystävällisimmäksi proteiinin lähteeksi osoittautuivat pienehköt luonnonvaraiset parvikalat, kuten sardiini.
Luonnossa elävät kalat eivät kaipaa ympäristöä rasittavaa ruokintaa, toisin kuin kasvatetut kalat. Lisäksi polttoainepäästöt jäävät pienillä kalastusaluksilla vähäisemmiksi kuin syvän veden lajeihin keskittyvässä kalastuksessa. Päästöihin vaikuttaa myös kalakantojen tila: runsaasta kalakannasta saa vähällä pyyntiponnistuksella hyvän saaliin, kun taas harvalukuisen kannan jahtaaminen vaatii enemmän polttoainetta.
Täsmälleen samat syyt tekevät monesta suomalaisesta järvikalasta erittäin ympäristöystävällisen proteiininlähteen. Kaupallisen kalastuksen pääsaalislaji muikku on parveileva pikkukala, jonka kannat eri järvissä ovat hyvässä kunnossa.
Suomessa tuore kala päätyy usein lähimarkettien tiskille tai paikallisille toreille, minkä ansiosta kalastussaaliin kuljetuksesta ei välttämättä aiheudu niin suuria polttoainepäästöjä kuin prosessoidumpien proteiinivalmisteiden kuljetuksesta tehtailta vähittäiskauppoihin. Vaikka kotimainen järvikala on puhdas luonnontuote, sen osuus kalatiskien myynnistä on vain pari prosenttia.
SAMALLA kun kasviperäisten proteiinien kulutus on moninkertaistunut parissa vuodessa, esimerkiksi kaupallisesti pyydetyn muikun vuosikulutus Suomessa on pysynyt samalla tasolla jo vuosia – noin 0,4 kilossa henkeä kohden. Muiden pikkukalojen, kuten ahvenen, särjen, siian ja kuoreen kulutus on vain murto-osan tästä, joskin vapaa-ajankalastus nostanee lukuja jonkin verran.
Tilastojen perusteella voidaan todeta, että kuluttajien trendi etsiä lihalle vaihtoehtoisia proteiininlähteitä ei ole yltänyt suomalaisen järvikalan käyttöön. Tavallisimmin kala suomalaisessa ruokapöydässä on viljeltyä kirjolohta tai ulkomailla tuotettua lohta.
EDELLÄ MAINITTU tutkimus on lajissaan harvinainen, sillä se tuottaa kuluttajille objektiivista tietoa, jonka avulla jokainen voi tarkastella kulutustottumuksiaan. Juuri tämän kaltaisen tutkitun tiedon puute voi olla yksi keskeinen selittävä tekijä sille, miksi suomalainen järvikala ei ole noussut samalla tavoin vaihtoehdoksi lihalle kuin kasviproteiinivalmisteet.
Kasvisruokaan liittyvät myönteiset mielikuvat ja toisaalta voimakas uutisointi valtamerilajien, kuten turskan ja tonnikalan, liikakalastuksesta ovat varmaan osaltaan saaneet kuluttajat epäilemään kalan syönnin eettisyyttä.
Kalakantojen runsaus ja kalastukseen liittyvät ympäristöhaitat vaihtelevat kuitenkin suuresti valtamerien ja sisävesien sekä eri kalalajien välillä. Suomessa järvet ja rannikkoalueet ovat monin paikoin niin rehevöityneet, että esimerkiksi särjen ja lahnan pyytäminen jopa parantaa vesistön ja kalakantojen tilaa.
SIINÄ missä uusia kasviperäisiä proteiinivalmisteita tulee markkinoille lähes kuukausittain, suomalaisia järvikaloja hyödyntäviä elintarvikkeita on tarjolla vain kourallinen. Markkinoilla olisi tilaa huomattavasti laajemmallekin kirjolle kotimaisia kalatuotteita, jos mielikuvat kasvisruuan ylivertaisuudesta korvattaisiin tutkitulla tiedolla. Sen valossa moni suomalainen järvikala on yhtä hyvä – tai jopa parempi – vaihtoehto kuin kasviproteiinit.
Lähde: HS/Mielipide 11.7.2018, Anna Kuparinen ja Silva Uusi-Heikkilä. Kuparinen on apulaisprofessori ja Uusi-Heikkilä yliopistotutkija Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella.