Vuosi 2017 on mullistava maamme merialueen ammattikalastuksessa. Saaliskiintiöidyt silakka ja kilohaili jaettiin kalastajien hallintaan. Jokainen silakan trooli- tai rysäkalastaja hallinnoi omaa osuuttaan kiintiöstä.
Pyyntikulttuuri muuttuu koska nyt voi tarkasti suunnitella omaa pyyntiään eikä tarvitse pyytää kilpaa. Varsinkin silloin kun oli niukasta kiintiöstä kyse, vain nopein ehti saamaan saalista ennen kuin kiintiö täyttyi.
Silakkakiintiöt jaettiin rysä ja troolikalastajille. Tällaisen silakkaa verkolla pyytävän tilanne ei muuttunut. Meille muille silakanpyytäjille jätettiin jakamatonta osuutta silakkaresurssiin jota pyydetään kuten ennen.
Minulle tärkein eli lohikiintiö tullaan myös jakamaan nyt alkuvuodesta. Jakotoimitus perustuu kunkin kalastajan kalastushistoriaan ja tietojen ollessa oikein itse jako on matematiikkaa.
Tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on miten kalastusta säätelevä lohiasetus tulee muuttumaan. Tulevasta asetuksesta on jo luonnos ollut nähtävissä. Jos lohiasetus toteutuu luonnoksen mukaisena, ei kiintiön jakamisesta kalastajille jää käteen kuin lisääntyvä byrokratia.
Tarkoitus on säädellä jaetun kiintiön pyyntiä ja aikoja edelleen niin ettei ammattikalastajalle jää juurikaan vaihtoehtoja miten kiintiöosuutensa käyttää. Kalastustaan ei pysty suunnittelemaan koska se estetään säätelyllä ja tarkoituksellisen alimitoitetuilla kiintiöillä. Kiintiön määräytymisessä ei enää vuosiin ole toteutunut normaali lähestymistapa pyyntimäärän määrittelyssä (kestävä kalastus ja kalakannan tuotto).
Kyseessä on ollut kaappaus. Kaikki tieteelliset tai epätieteelliset parametrit on valjastettu periaatteella että kaupallinen kalastus alas ja tilalle vapaa-ajan harrastelu, leikkiminen luonnonvaroilla ja fundamentaali suojelu. Suomalaiset poliitikot on saatu innolla mukaan ja nimenomaan maamme eduskunta velvoittaa ajamaan Eu:n kalastuspolitiikkaa kotimaisen elinkeinon vahingoksi.
Ainahan sitä voi toivoa että järki voittaisi ja elinkeinon asema turvattaisiin. Sen järjen on kyllä tultava jostain ulkoapäin. Tämä kotimainen edustus politiikassa on niin nähty.
Tutkimus, harrastelijat ja luonnonsuojeluväki kuitenkin muodostavat vahvan koalition jonka yhteinen tavoite, ammattimaisen pyynnin lopettaminen, on vaikea torjua. Enää ei montaa meitä ole jotka odottavat kuuta nousevaksi elinkeinolle. Vielä kuitenkin on toivoa, ja mikäli asetus on kohtuullinen, voi meistä jokunen jatkaa periteistä elämänmuotoamme: seurata ja elää luonnon kanssa sekä tuottaa kuluttajille elämyksiä kotivesiemme herkuilla.
Vähän tilastotietoa
LUKE / suomalaisten saalis vuonna 2015
Kokonaislohisaalis 473 tonnia
Ammattikalastus 193 tonnia
Vapaa-ajankalastajat 280 tonnia (vuosi 2014, ei tilastoitu 2015)
Ammattikalastuksen osuus vähän yli 1/3 osaa. Yksistään vetouistelukalastusmuodon(vapaa-ajan) saalis oli 163 tonnia/v. Vuodelta 2016 ei vielä ole tilastoja käytössä. Tiedämme kuitenkin että vetouistelijoiden mukaan viime vuosi 2016 oli kaikkien aikojen paras täällä pohjanlahdella joten ilmeisesti tilanne on vain kieroutunut edelleen.
Voidaan siis todeta että kalastuspolitiikka on onnistunut lohiresurssin kaappaustavoitteissaan ja tuho on jo lähes täydellistä rannikkomme perinteikkäämmälle elinkeinolle, kulttuurille ja ihmisten identiteetille rannikolla. Ollaan tilanteessa että vapaa-ajankalastajan vuotuinen lohenkalastusoikeus on 730 kpl/vuosi/henkilö (2 lohta/vrk). Kaupallinen kalastaja saa pienimmillään vuosikiintiön joka on 10 kpl lohia vuodessa (jos kolmena kiintiön määräytymisvuotena on saanut keskimäärin 10 lohta/vuosi saa 10 lohen vuosikiintiön jos vähemmän on velvoitettu heittämään lohet tulevaisuudessa takaisen mereen).
Talvi näpäytti käymäseltään ja törnipuskat tyhjenivät kun linnut ne matkaevääksi puhdistivat. Kolea loppusyksy on vaihtunut kevyttalveksi. Nyt kun jaksaisi pitää pakkaset kohtuullisina, saataisi talvisydän olla siedettävä ja kevät ei joutuisi kuorimaan hallavaippaa vappuun saakka.